_____________________________________________________
Mutta mutta. Tässä ON yksi perhe. Tai ainakin rottaemo ja pari kakaraa, jotka muovasin kerran.
Olen aina vähän väliä yrittänyt laittaa itseäni muovailemaan peukkureille myös poikasia, ja siinä sivussa eri ikäisiä rottia ihan yleensäkin. Mitään helppoa se nyt ei tietenkään ole, koska mitä pienempi rotta, sen vaikeampi on pitää se oikean kokoisena. Ja on oltava nopea ja täsmällinen - silkkimassa kuivuu parissakin tunnissa jos työ on tarpeeksi pieni ja osat ohuita, ja yhtään jämähtäneempi silkkimassa ottaa huonosti vastaan uutta massaa. Lisäksi pienessä työssä kaikki virheet korostuvat, ja osien koon kanssa on oltava täsmällinen ennen kiinnittämistä, koska niitä tuskin saa enää irti ilman näkyviä jälkiä.
Tämän poikueen emo on siis Stainygate's Choco Charnet -niminen chocolate standard -naaras, melko pienikokoinen mutta ihan söpö otus silti. Tein sen pitkälti sen takia, koska tykkään suklaasta värinä ja tuon väristä massaa on tallessa sen verran paljon että ei haittaa yhtään käyttää sitä runsaamminkin.
Ipanoiden nimet ovat Stainygate's Choco Cena "Suklaapentu", Stainygate's Choco Chip "Sipsi" ja Stainygate's Choco Cardo "Cardo". Suklaapentu on itseasiassa ensimmäinen Choco jonka olen tehnyt, se oli kauan emoton randomipoikanen, ja siksi sen iho on selvästi vaaleanpunainen muiden omatessa oranssimman ihon. Cardo taas on toistaiseksi ainoa poika.
Charnetin poikue on toistaiseksi kolmihenkinen, mutta haluaisin sille ainakin kuusi... Mutta se on. Niin. Vaikeaa muovata noita naskaleita tarpeeksi monta kerralla. Liian hermojaraastavaa. Toisaalta sittenhän säästyy siltä nimeämisongelmaltakin, eli kun nappuloita alkaa olla paljon niin nimet loppuvat kesken, haha. (Ei. Tykkään keksiä ja etsiskellä nimiä näille.)
Etuliite "Choco" ei ole järin mielikuvituksellinen, mutta pistin sen nyt kuitenkin näille, koska haluan, että poikasten kuvakansiot löytyvät tarpeeksi likeltä emon vastaavaa. Lisäksi se natsaa tietty tuohon väriin, kun kaikki ovat suklaita, mutta joo. Vaikka kaikki ovatkin muuten Stainygate's -rottia.
Poikueen isäksi määrittelin Stainygate's Powerbubblen eli Pörrön. Se hervottoman kokoinen cinnamon/badger -korsto, jolla on täydellinen laukki ja liioitellun miehinen luonne.
Tuon uroksen nimi (varsinkin lempinimi) tulee muuten siitä, että yritin alunperin tehdä siitä ns. machomiehen, eli turhan ärhäkkäästi toisille pörröilevän ja aggressiivisen uroksen. Silkkimassa ei kuitenkaan sallinut mitään karvatekstuureja, joten rotta vain vähän laajeni.
Pörrö on uros, jonka penskoja löytyy useammalta naaraalta Rottahuoneessa. Että se siitä satukirjamaisuudesta.
_________________________________________________________
Ensin vähän yleiskuvaa perheestä, ilman urosta. Ja kuten joku saattaa huomata, nämä ovat omasta mielestäni hyvin kuvauksellinen perhe... Mutta nuo naperot ovat niin pikkuruisia ja keppoisia, että jo huovan rakenteet (rehottavat kuidut) vaikuttavat niiden asettumiseen. Emon häntääkin saa varoa, ettei jää kiinni koska on niin teräväkärkinen.
- Nämäpä on otettu salamalla, jota pehmentelin paperilla. Toimii ihan pirun hyvin, kun laittaa valotusta himpun verran (liian) alas ja salama itsessään on ihan liian voimakas sellaisenaan.
- Kissa on Schleich. Ja kyllä, kokoero ei ole realistinen...
Sittenpä uroksen kanssa. Näitä kuvia oli ihan hauska ottaa myös, vaikka tarkennuksen kanssa meni hankalaksi. Ryhmäkuvien huono puoli se. Mutta tuo kokoero Pörrön ja Charnetin välillä on aika... mielenkiintoinen, puhumattakaan siitä miten minimaalisia penskat ovat laukkimiehen seurassa.(Pörrön naama on Charnetin yläkropan paksuinen!)
______________________________________________________________
Sitten vielä sekalainen satsi kuvia poikasista keskenään ja myös vanhemmista ilman riiviölaumaansa.
- Poikasia ensin. Sinitaustaisissa vasemmalta: Chip, Cena ja Cardo. Chip nyt varsinkin näyttää siltä että olisi ollut jokin kriisipoikanen, sen verran pieni se on. Ja isokorvainen; näyttää erehdyttävän paljon hiireltä.
- Vanhempia, eli Charnetia ja herra Pörröä kaksin. Minun on pakko kuvitella että niillä on joku oma ilta kaupungilla, vaikkei taustana ole muuta kuin random huopaa.
- Isä ja poika viettävät aikaa yhdessä ilman että on pakko kestää tyttöjen tylsiä juttuja.
- Cardo Pörrön mukana moikkaamassa sen kavereita. Kai. Mutta Quadrophenia ja Appelsiinikarkkihan ovat ihan lapsiystävällinen pari, että ei siinä mitään. Ilosia jätkiä vaan.
_________________________________________________________
Siinä on suklaaperhe. Perheitä on toki muitakin, ja teen varmaan jatkossa niillekin omia postauksia, kun on tuota kuvamateriaalia tapana kertyä yhdestä asiasta paljon. Miun pitäisi ylipäänsä opetella vähän enemmän jakamaan osiin aiheita ja sisältöjä, koska postauksista tulee helposti niin pirun pitkiä.
Tekstintuottofiilikseni ovat nollassa tällä hetkellä, kylläkin. Mutta tahdon nämä kuvat joskus näkyville koneeltani, ei kaikkea voi tunkea Devariin.
Toisaalta... Kuvattavaakin on nyt. Mutta en kuvaa vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.