Peukkurit - thumb rats

"Peukkurit" on nimi figuurisarjalle, jota teen.

(Sivua päivitetty: 12/4/18, kesken.)

Peukkurit ovat (kesy)rottia, ja suunnilleen peukaloni pituisia nenästä hännäntyveen. Siitä se nimikin tulee. Senttimetreinä ne ovat suunnilleen 5 cm pitkiä siis, kun häntää ei lasketa mukaan.

Quadrophenia ja Appelsiinikarkki.

- Nimi: Peukkurit (yks. peukkuri), engl. thumb rats. Syynä niiden koko, rotat ovat peukaloni mittaisia.
- Materiaalit: Silkkimassa (silk clay) ja helmimassa (foam clay). Massat ovat hyvin kevyitä ja muovattaessa pehmeitä, kuivinakin massapalan paksuudesta riippuen joustavia. Omasta mielestäni erittäin hyviä muovailtavia ja tuntuu kivalta sormissa (mutta ei ole varsinaisesti vedenkestävää). Viimeistelyyn käytän akryylimaaleja, kiiltäviä askartelulakkoja, viskoosikarvaa ja liimoja, ja joskus vaikka korutarvikkeita riippuen yksilöstä. Yleensä riittää pelkästään se, että lakkaan kuivuneen rotan silmät kiiltäviksi.
- Mittakaava: Varmaan juuri ja juuri sopii skaalaan 1:9... Itse ainakin pidän näitä tuossa skaalassa, vaikka rotat ovatkin periaatteessa kissan kokoisia. Toisaalta osa rotista on pienempiä, joten sinäänsä se ei haittaa minua jos kuvaan niitä yhdessä Breyer traditional -hevosteni ja nukkieni kanssa. 
- Mistä lähtien: Olen tehnyt näitä syksystä 2014 lähtien, kun sain työharjoittelussa kokeilla millaista työstettävää silkki- ja helmimassat ovat. Homma karkasi käsistä ja nyt olen ylittänyt 200 rotan lukumäärän.


-

Peukkureilla on oma bloginsa.

Kaikki peukkurit ovat yksilöitä, ja harva niistä on kovin "täydellinen". Halutessani tiettyä kuviota rottaan, en välttämättä saa haluamaani jos teen kaikki värit massasta sekoittamalla. Miusta se tekee tästä mielenkiintoista. Joitain yksivärisiä voin kyllä koristella akryylimaalilla, mutta en todellakaan halua päällystää sillä koko rottaa, koska en toistaiseksi uskalla lakata rottiani ja maalejani kokonaan (huonoja kokemuksia lakoista, eli pahoja epäonnistumisia ja pieleenmenoja, ei kiitos enää). Miulla on tapana, että varsinkin jos jonkun rottayksilön muovaaminen on hauskaa ja se näyttää onnistuvan, rupean kehittämään sille persoonallisuutta ja muodostan siihen tunnesiteen jo ennen kuin rotta on valmis. Teen persoonat myös epäonnistuneemmille yksilöille, mutta tyypistä riippuen en välttämättä kiinny todella surkeisiin yksilöihin niin hyvin kuin joihinkin. Hyvin usein on kuitenkin niin, että joku epämuodostunut tai kärsinyt rotta käy tavallista mielenkiintoisemmaksi. Epätäydellisyys ja virheellisyys viehättää. Vastaavasti myös rotan tekoon käytetty aika vaikuttaa; pitkään työstetystä yksilöstä tulee ns. rakkaampi. En tiedä mikä siinä on syynä, mutta se riippuu tosiaan ihan tapauksesta.

Anatomisesti peukkurit yrittävät olla uskottavia ja siinä suhteessa realistisia, missä tekniikka antaa myöten. Mittasuhteet ovat realistisia (ei hiirenkorvia rotille). En tietenkään tee näille erikseen varpaita enkä suitakaan (paitsi kielennäyttäjille), mutta on niillä silti selvä rakenne ja mahdollisimman järkevät asennot. Ilme on yleensä se perussöpö mikä rotilla usein on, mutta olen kauan aikonut tehdä joskus myös muita ilmeitä ja eleitä.

Värit ovat pääosin mielivaltaisia. Joskus tekee mieli tehdä mahdollisimman oikeellinen ja standardinmukainen väri tai kuvio, joskus taas teen rotan siitä väristä mikä sattuu sillä kertaa käteen tai kiinnostamaan. Kokeilupeliä tämä yleensä on.

Rosmo (ag/masked uros, rex). Helmimassaa käytetty kroppaan.

Peukkureilla ei ole tekemistä Viake -nimisen rottasarjani kanssa, vaikka revinkin massaörkkeihin paljon inspiraatiota hahmoistani. En tohdi tehdä kahta samanlaista maailmaa rinnakkain. Näitä yhdistää vain se, että tykkään rotista, ja osa peukkureista on ulkonäöllisesti samankaltaisia viakelaisten kanssa.

Peukkureilla voi näkyä varusteita: kaulapantoja, nahkaliivejä, jne. Riippuu siitä mitä kellekin voi tehdä. Nahkaliivit ovat pakosti rottakohtaisia, eivätkä sovi siis kuin yhdelle yksilölle vain. Testattu on. Mitään en liimaa rottiin kiinni, kaikki on pujoteltavissa tai muuten järkevästi puettavissa.
(Tähän en laske sitä, jos jollakin on jotain ylimääräistä ja vahingollista kiinni kropassa, esim. yhdellä rotallani on viisi metalliesinettä tökättynä kehoon. Nämä ovat aina kiinteitä ja se on se tarkoitus.)

Teen myös häkkejä ja terraarioita. Ne eivät teknisesti yllä kovin korkealle, mitä laatuun tulee, mutta personally olen havainnut jotain kehityskaarta kyllä. 

Mahdollisimman normaalien tai vähemmän normaalien rottien sekaan on päässyt välillä anatomiavikaisia tai epäkuolleitakin yksilöitä, kuten zombeja. Tulen varmasti tekemään näitä myöhemminkin, koska ne tuovat oman huvinsa massailuun. Tuskin kuitenkaan tilaustöiksi tällaisia kehtaisin ottaa, koska ovat suht hankalia. (Vaikka kuinka tykkäisin tehdä jollekin oman zombin... Niin ei. Ettei tule paineita.)

Tämä on pieni ikuisuusprojekti ja elämäntapa, joku mitä teen kun on tylsää ja jota teen koska olen aina halunnut voida tehdä. Mitä enemmän rottia, sen parempi! Ja aina on jotain kuvattavaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.