13. lokakuuta 2012

From DeviantART

Laitan tähän postauksen linkkinä. Postattu siis DeviantARt journaliini, koska en päässyt blogeihini. En tosin muutenkaan saa näitä toimimaan kuten kuuluisi.

Mutta okei, tässäpä tämä: http://afuze.deviantart.com/journal/Blogi-ei-toimi-joten-330322110 Kyse on tosiaan tätä kirjoitettaessa viikon vanhasta tekstistä. Ja nyt olen lomalla.

16. syyskuuta 2012

Pitkästä aikaa blogipäivitystä...

Empäs aikoihin ole tänne kirjustellut. Ehkä tuo Keski-Suomeen sijoittuva koulu on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen asiaan. Kyllä joo, asun viikot siellä ja vapaat kotona Savonlinnassa.

On tässä kyllä muutakin sanomista. Ensinnäkin blogini meinaavar kupsahdella nyt, kun en vaan jaksa tapella typerien tunnusten kanssa aina. Joka ikinen kompuutteri inhoaa minua. En edes ole tehnyt mitään ikinä, ettäh.

Ja sekin Ylitsepääsemätön Urakka on taasen kimpussani. Tosin Viake on jo kasassa ja muutenkin tuntuu että ehkä tuo läjä järkkääntyy nyt viikonloppuna, joskaan muoveihin nuo ei päätyne ennen ensi viikkoa. Mutta joo, ompahan tekeillä.

Ja lisää. Johan tässä on artblock päällä. Rankkaa. Joudun kuitenki piirtämään koulussa kokoajan kun kuvispuolelle änkesin (vaikka tavote on päästä kuvanveistäjäksi). Muutenkaan en tajua tästä mitään nyt, opiskelu on jotain... sekoa. Mitä hittoa? Yhtaikaa ookoo ja silti kun nyt on artblokki niin mikään ei kylläkään inspiroi, ei edes kirjoittelu (paitsi blogi), josta syystä tarinani taitaavat kuolla. Tarviisin jonkun pääprojektin tähän nyt, en tajua mikä sen kuuluisi olla...

Lemmikkipitoisuus talossa on puolet siitä mitä se joskus oli, nyt on siis enää koira ja kaks kissaa. Rotat ovat kaikki poissa jo, silti kyllä ajattelen välillä että pitäskö niille viedä tästä pari näkkäriä ja sitte että ainii ei olekaan mitään rottia enää. Yyh.







Njoo tämä oli tällänen parin minuutin selostus nytten, kai siitä jotain tolkkua saa. Ja olen flunssassa ja väsynyt, siitä voi johtuakin tämä sekoilu. Mutta niin. Tämä on tilanne nyt.






18. heinäkuuta 2012

Skannaus ajanvietteenä

Niin, skannaus ajanvietteenä. Minulla.

On niin paljon skannattavaa. Se on rankkaa, koska olen järjestelmällinen tyhmine maneereineni joista en voi luopua. Ja toisaalta olen miettinytkin että kun kerran en keksi mitään järkevää tekemistä ja jumittelen aloillani, miksen tekisi sellaista mikä on pakko saada loppuun joskus, kuten piirrä jotain, kirjoita siitä ja siitä, laita jostain hahmosta ylös uusia asioita - tai skannaa. Niin. Skannaa. Ihan kivaa hommaa se on, paitsi että joskus joutuu jotain kuvaa odottelemaan hiukan pitempään, esim pari kolme minuuttia (yleensä yksi riittää)... Silloin kaivan ehkä piirtelytavarat tähän pöydälle ja vinoin selin yritän piirtää samalla kun skannailen. Tai sitten kirjoittelen esim Schleich -heppojeni tietoja koneelle - sellainenkin projekti minulla on, koska en näe syytä muistaa kaikkea ulkoa. Ja on se kivaa kun on muutakin kuin Viake sitä ja Viake tätä.

Ja tosiaan, se ylitsepääsemätön mikälie on ohi muuten kuin skannailun osalta. Muovitaskuja jäi enää yksi. Ja heti tottakai piti piirtää lisää ja nyt papereita lojuu taas ympäri pöytiä, tosin yritän pitää ne suht kasassa. Ja piirtää valmiiksi ne mitkä kannattaa, loput uhraan jonnekin. Skannailua helpottaa kun päättää montako senttiä kuva tai hahmo paperista valtaa. Minulla on näin. Tai no, en tietenkään ajattele piirtäessä noin mutta yritän tehdä isompia kuvia ehkä.

Melkein kaikki on skannattu. Näin simputin väsyneenä en jaksa tehdä sitä joka sekunti, mutta kun jaksan, se toimii, koska silloinhan projekti etenee.On se jostain syystä huvittavaa kyttiä omia söherryksiä ruudulta pikselimallissa. Ja tökkiä ne nettiin, tosin ei kaikkea. Skannaan huvikseni yleensä, ei ole kuvaa jota ei kannata skannata (paitsi joku ihan oikeasti kauhea), koska eihän kukaan pakota laittamaan sitä nettiin.

Olen myös alkanut turtua jatkuvaan tiedostonimisooloiluun, koska öö... tiedostoni ovat yhtä sotkua yleensä, mutta silti jotenkin järkässä. Skannailu nopeutuu kyllä kun ei kokoajan tarvitse kyttiä mitä skannaa ja millä nimellä ja mihin kansioon. Siksi se alkaa olla aika puista hommaa välillä. Tässä parissa päivässä kehittelin uuden tavan, eli skannaan saman kuvan monesti, ensin sen varsinaisen kuvan jossa on monta kuvaa samasta tyypistä tms ja sitten sen perään rajaan ne sen hahmon muut kuvat erikseen. Eihän se pakko olisi mutta minusta on myös helpompi katsella kuiva koneella kun ei jatkuvasti tarvitse zoomailla. Piirränhän pieniä kuvia yhteen kasaan aika mieluusti.








Ökkei siinä. Taidan vähän kirjustella.





6. heinäkuuta 2012

Kahta eri mustetta

Kokeilin musteitani...


...ja tökkään kuvaesimerkin tähän myös. Kaikki muu paitsi tuo vihreeturpanen on piirretty (vai pitäskö sanoa maalattu) näköjään ainakin melkein vesiliukoisella musteella. Harjattomat on väritetty vesiliukoisilla puuväreillä.
Kellertävä polle on jäänyt kesken tuon vetistelyn kanssa, koska tarkoitushan oli vain testata musteen suhde veteen. Mustetta tarraa tuohon mukaan sotkemaan eikä se ehkä ole hyvä, jos ei osaa käyttää näitä - minä en osaa. Mutta näkyypähän tuokin miten on mielestäni fiksuinta tehdä kuvat jotka on tarkoitus maalata loppuun - teen vain varjot ja vähän sävyjä, en väritä normaalisti koko kuvaa. Sävytykset ovat siis pehmeämpiä - taikka rajumpia, miten sen nyt määrittääkin.
Punaturkki on piirretty (linetetty) sillä vedenkestävällä musteella. Värit ovat vain randomeita (sama kuin tuolla kellertävälläkin...) kokeilumielessä valittuja, kunhan näen mitä teen... Älysin toki myös ettei kopsupaperi ole mikään fiksuin paperi vesipuuvärimaalaukselle, joten se syynä tuohon että lyijyvedot näkyvät. Yleensä yritän suttia ne pois niin kuin kykenen.
Mustavalkoiset, harjalliset pollet linetin sillä (semisti) vesiliukoisella musteella ja keksinkin että hei, tuosta ominaisuudesta on hyötyä... En ole mikään mestari mutta olisipahan hyvä kikka tehdä mustavalkoista sarjakuvaa! Ei tarvitsisi kuin paperia, vettä, mustepurkin ja siveltimen, niin... Jee.

(Varoitan muuten, kuva voi ollakin iso - en tykkää sellaisesta itsekään, mutta blogi on blogi. Taidan siis tunkea kuvan myös Devariin jotta sitä saa pällistellä tappamatta konettaan.)




Mutta tulipahan kokeiltua. Nuo musteet. Tilaustöitä minulla on ja musteterät ei toimi, ja mietin että voisin yhden (ainakin) värittää noin vesipuuvärein mustelinejen sisään. Nytpähän varmistuin siitä että tulen kuskaamaan entistä enemmän romua mukanani kaikkialle minne menen jotta mitään ei jää matkasta IKINÄ. Ja ONNEKSI on kuitenkin olemassa noita molempia mustia musteita, tykkään tuollaisesta. En väitä osaavani maalata vieläkään mutta kivaa se on kun saa vaan lutrata eikä tarvitse kokoajan pestä siveltimiä ettei akryylimaali kuivu niihin ja että tulis just oikee sävy... Whahaa! Voisin yllättää sen ihmisen joka noita töhryjä tilasi, en tiedä tietääkö se blogini mutta olisi huvittavaa jos se äkkäisi mitä täällä pupisen.

Ja onneksi on nuo kaks uutta penaalia... mahtuu lyijytäytekynät, siveltimet, musteet papereineen, pari kumia, lyijypaketit, mustekynä, Copicit, ProMarkerit, halpistussit, halpispuuvärit jne kaikki muu mitä en edes jaksa miettiä, mukaan kaikkialle. Noin pieneen tilaankin vielä. Mitä nyt tuo mustesivellin (yyh miksi juuri se?!) näyttää kokoajan kieltä tuossa, kun sen kärki ei mahdu sisälle (enkä taatusti tunge sitä sivellinkärki edellä penaaliin, se menisi pilalle).

Tein tuossa äsken kokeilumielessä yhden kuvan Viakeenkin liittyen (tälle on toinen blogi olemassa), mutta en skannannut koska se nyt vaan ei sovi. Tarvitsen läpikäydä sen viimeksi selitetyn prosessin että tuon maalauksen - joka epäonnistui - voi näyttää.

Mutta, noita mustepöpellyksiä on pakko tehdä lisää, se on... IHANAA! Huu, vaikea tajuta sitä mutta alan tykätä maalaamisesta. Kunhan se pysyy tuolla mustavalkolöträystasolla. Löysin kaapista sopivan kannellisen muovipurkinkin missä voisi ehkä kuljettaakin vettä, ei tarvitsisi/tarvitse enää joka kerta etsiä mitään kämästä akryylimaalisivellinlutrausastiaa tuolta jostain, mokomahan on ihan pörössäkin jo, en ole putsannut sitä koskaan. Tai olen yrittänyt mutta ei se onnistu kun akryylimaali kuivuu sellaiseksi kököksi.







Ookkei, ei tämän enempää sitten. Olisi kiva jos näissä teksteissä olisi joku tietty fiksu rakennekin joskus, mutta en vaan osaa tehdä niin. Olkoon mikä on, kunhan on kirjoitettu suomeksi ja suht oikeinkin...






5. heinäkuuta 2012

Piirtis ja se miksi en nyt julkaise paljoa perinteistä taidetta

Olen ostanut piirtiksen. Tai ostin sen tuossa joku aika sitten jo, ja nyt olen suht tottunut siihen.

On se ihan mukava vehe, paljon parempi kuin hiiri. Vaikka tämä onkin "vain" Trustin minipiirtis, se sopii minulle, koska en kuitenkaan ole mikään hullu näiden digijuttujen kanssa, arvostan edelleen eniten perinteisesti tehtyä kuvataidetta. Molemmat ovat tällä hetkellä hyviä minusta, tosin haluaisin enemmän noita traditionaaleja tehdä. Tilaustöitäkin on.
Ainoa vaan että zoomailu Paintilla turruttaa simmut... ja tosiaan. Paintilla. Mitä silläkin kukaan tekee? Nimenomaan. Miusta Paint on hyvä. Ei sillä mitään muokkauksia tehdä mutta se on hyvä piirtämiseen, jos vaan osaa käyttää aivojaan. Pikselit eivät ole helppo juttu. Kuka on samaa mieltä että Paint on hyvä?

Hmm. Mutta PSP 7:llä en osaa varjostaa ja tekeminen on muutenkin aika kökköä. Musteella parempaa... No joo. Ehkä en vaan osaa. Mutta en myöskään aio ostaa sitä Wacomia vaikka kaikki sitä kehuvatkin, koska en ole niin hörhö digipiirtäjä, kunhan maustan eloani tällä pikkujutulla vain.

DeviantART -galleriaani ei hetkeen myöskään tule perinteistä niin paljon, ehkä pari joskus, koska omaan pikku probleeman näiden trad (traditional art eli perinteinen taide) piirtelyjeni kanssa.



Tässä selitän tapani miten toimin ennen kuin mitään julkaisen, ja samalla syy miksi en hetkeen ole mitään perinteistä urakalla julkaissut:

- Kun katson että olisi jo ehkä laitettava tuo ja tuo ja nuokin ja tuokin tosta vielä kansioon, revin ne irti esim luonnoskirjasta tai lehtiöstä, jonne olen ne piirtänyt. Sitten kasaan kaikki piirrokset johonkin isompaan läjään, josta lähden syynäämään ne kaikki yksi kerrallaan. Katson, viitsiikö tätä nyt laittaa kansioon ja jos viitsin, signeeraan sen. Näin jaan pöydälle kuvat kahteen eri pinkkaan, toiseen valmiit, kansioitavat ja mahdollisesti julkaistavat ja toiseen ne luonnokset, keskeneräiset ja muut minkä tulevaisuus on aika vaakalaudalla. Näitä en ehkä signeeraa mikä tarkoittaa että ne voivat olla pari vuottakin vanhoja sitten, kun julkaisen ne. Jos julkaisen edes.

- Nyt heivaan tuon keskeneräisen (ehkä tuhoontuomitun...) kasan jonnekin. Ja tosiaan, se on kasa. Minulle kertyy epävalmiita tai julkaisemattomia, tulevaisuuttaan odottavia kuvia niin paljon että niitä on enemmän kuin mitään muita. Minulla on niille oma kansiokin tietääkseni. (Siis niin että kerään pariin muovitaskuun paljon luonnoksia ja ehkä käytettäviä papereita, muuten ne menisivät hukkaan. Näin ne myös löytyvät helposti.)
Nyt sitten syvennyn siihen toiseen kasaan, joka voi olla yhtä suuri kuin tuo luonnoskasa tai joka on usein pienempikin. Nyt katson mitä kaikkea tässä kasassa on ja valkkaan sen aiheen minkä ensin saam päähäni. Erittelen kasasta kaikki tätä aihetta olevat kuvat samaan. Kun tämä on tehty, valkkaan toisen aiheen ja kerään nekin kaikki yhteen kasaan. Tätä jatkelen ja kohta alkaa loppua ehkä tilakin, kun pieniä parin paperin lajitelmia on jo kaikkialla.

- Sitten yritän keksiä päästäni missä järjestyksessä näiden kuuluisi olla, koska kokoan pikkupinkat yhdeksi isoksi (taas!) ennen kuin tungen ne kansioihin. Eri jutut menevät nimittäin eri kansioihin, jollekin aiheelle on useampikin kansio jne. Mutkikas juttu on kyseessä. Varmistaakseni asian voin hakea hyllystä kansioinfokansion jonne olen yrittänyt listata kaiken mahdollisimman selkeästi mutta jossa olen epäonnistunut. No, kumminkin, tiedän mitä missäkin kansiossa on, ainakin suunnilleen. Olen keksinyt kyllä että teen koneelle tästäkin aiheesta luettelot että missä kansiossa on ja mitä. Olen jo numeroinut kansiot erikseen ja listannut niihin että mitä niissä on. Odotan sitäkin aikaa että joudun ostamaan lisää kansioita samalle aiheelle, koska piirrän PALJON. Kansioita on ainakin kymmenen. Jokaisessa on täytettä. Tosin muutama noista on täynnä jotain random romua, yhdessä on vanhoja papereita joita en uskalla käyttää kun ne ovat jo ihan ruskeita ja hauraita. Arvotavaraa!
No, kuitenkin, kasaan pinkan niin että ylimpänä on se aihe jonka kansioin ensin, ja alimmaisena yleensä Viake. Muutenkin järkkään ahieet sen mukaan minkä verran mitäkin menee ja mihin kansioon. Voi sekin vaikuttaa mikä aihe on, nyt Viaken kansio täyttyy viimeisenä koska pidän siitä eniten. On siinä sekin järki että ensin tuo täytettäväksi pari kevyempää kansiota ja viekin ne yhtaikaa pois, voi molemmin käsin kannella.

- Säilön kuvat muovitaskuihin, jossa ne pysyvät suojassa. Lyijykynä, pastelli ja muu hinkkaantuva ei tykkää jos niihin jatkuvasti kosketaan, ja kansiossa ollessa ne muutenkin ovat vaarassa hinkkaantua sellaisenaan, jos niitä ei ole fiksailtu (olen nihkeä fiksaaja). Muovitasku myös tuntuu parhaalta ja siinä on sekin itu että jos kansiota pääsee räpläämään joku joka ei tiedä että lyijy ei tykkää koskemisesta, kuva säilyy vaikka sitä hiplaisikin. Itse en tykkää tästä että kuviin kosketaan, joten muovitasku on hyvä juttu. Kannattaa järkkiä niin että pienet lappuset joko liimataan aaneloselle tai aanelonen muuten on niiden taustana kansiossa, koska se jotenkin tukee näitä lappusia ja näyttääkin paremmalta (sekasorto kansiossa on kauhumielikuva). Tähän ei tarvitse tuhlailla valkoisia piirustuspapereita, vaan hyvä idea (jota itse käytän) on että laittaa taustapaperiksi sellaisia töherryksiä jotka eivät ansaitse julkaisua tai joihin tekijä ei muuten suhtaudu kovin... no, lämpimästi. Ovatpahan silti tallessa, mutta eivät onneksi silmissä.

- Kun kuvat ovat kansioissa oikein järkättynä ja siististi ja suojassa, ne voi skannata. Itse en skannaa mielellään keskeneräisiä siksi kun paperille ei tee kovin hyvää se kohtelu mitä se saa kun otan sen pois. Se voi hinkkaantua (aargh). Toisaalta, miksikäs ei jos se ei haittaa piirtäjää, mutta minua haittaa.
Itse skannaan kansio kerrallaan, koska tilaa on vähän... Nimeäminenkin helpottuu (tedostonimet iik) kun voi nimetä monta kuvaa samalla tavalla erottaen ne vain numeroilla. Itse kun olen tosihuono keksimään sille miljoonannelle hevosennaamalle mitään nimeä niin olkoon vaikka Hevonpää 16 ja seuraava Hevonpää 17... Helppoa ihan.
Hahmojen kuvat sitten nimetään esimerkiksi: Tussi 1, Tussi 2 jne, sama kuin yllä mutta sen tyypin nimi jonka pärstää nyt olet skannaamassa. (Tussi on oikeasti yhden hahmoni kutsumanimi. Tyypistä on olemassa yli 250 kuvatiedostoa... Ja lisää tulee!)



No ookei siinä sitä vähän. Koska tuo prosessi on myös nimeltään Ylitsepääsemätön Urakka (keksin nimen äsken tätä kirjoittaessani) en ole nyt pitkään aikaan vilkaissutkaan sitä. En vaan jaksa! Eikä ole tilaakaan! En valehtele yhtään kun sanon että joskus heräsin aamulla noin klo 6 (oli kouluaamu peruskouluaikana, en mennyt kouluun tuona päivänä) ja aloin siinä sitten kansioimaan noita tuhruja. Koko päivä siinä meni, pääsin jatkamaan nukkumista muistaakseni... öö klo 11 tai 12 aikaan, päivällä. Koko tuon ajan laitoin piirustuksia kansioihin. AAARGH! Ja sama olisi edessä joku päivä, tosin yritän että se nyt kesälomalla osuisi jotenkin niin että olisin jo nukkunut tarpeeksi sillon. Ja kesällä nukkuu aika vapaasti.

Ja ainiin, Ylitsepääsemättömän Urakan idean saa pölliä, jos joku ei osaa pitää järjestystä yllä vaikka haluaisi ja piirtää paljon ja tahtoo että tuhrut pysyvät kunnossa.

Vinkkaan vielä että esim tussipiirrokset eivät tarvitse muovitaskua, eli jos uskaltaa niin kannattaa rei'ittää se papru ja laittaa sellaisenaan kansioon, JOS se sopii. Näinhän niitä luonnoksiakin voisi toki säilöä... Koko rei'ittely säästää muovitaskuja ja siis rahaakin. Ei ole halpa harrastus (eipäs ku elämäntapa!) piirtely...


Ei tämän enempää, ei. Kuuma on täällä. Ikkunat auki ja tuuletin seläntakana mutta silti. Ei jaksa enempää tätä kirjoittelua (toinen blogiteksti tänään, omaan kaks blogia). Sormet tuntuu ärsyttäviltä jo, teksti hyppii silmillä. Suu on kuiva.











Vihaan kesää... Hehehe...





12. toukokuuta 2012

Hevoset on kyllä niin fiksuja

Pitkästä aikaa taas kirjottelen. Muistin nyt että tossa yks päivä ratsastaessa tulin miettineeks vähän...

No ensinnäkin ratsu tuntuu muistaneen että ohjasin sen kerran aiemmin pois polulta ettei tarvitsisi loikkia niitä juurien tekemiä kynnyksiä. No, nyt en ehtinyt edes ajatella sitä kun se itse teki sen. Mentiin sitten sammalen puolelta eikä minun tarvinnut tehdä mitään. Tai sitten se luki ajatukseni (vaistos mielentilan tai jotain) ja keksi että tuolla ihmisellähän ei ole niin hyvä tasapaino kun kuuluisi (en kyllä ole varma) eikä se siksikään tykkää ratsastaa ravissa noita kynnyksiä. Vai portaiksiko niitä sanoisi, semmosistakin kun menisivät. Vaikka kerkeenkin keventää tällä issikalla niin ei se luonnonportaiden meno ole herkkua, vaikka haastetta se kyllä on. Käynnissä ne on ihan ookoo mennä mutta ravissa... Whohoo. Olen joo mennytkin. Jysähdin satulaan mutta en nyppinyt ohjista (en edes pidä nitä tiukalla). Tuo jysähtely meinaa sitten sitä etten kai osaa mukailla sitä hevosta ihan kunnolla, siispä kiersimme portaan. Eikä se hevosesta tunnu hyvältä jos ihminen horjuu.

Muuten on kyllä ratsastelu suht helppoa jo, ainakin kun pidetään mielessä että olen viimeajat mennyt vaan issikkamaastoja yhdellä tietyllä hevosella. Eli en menisi pitämään itseäni minään konkarina todellakaan. Tätä pollea ratsastan ihan ookoosti siis mutta siihen se jääkin. Ihan toista olisi pitkästä aikaa istua ison hevosen selässä ja vaan kävellä sen kanssa, niillä on niin eri rakenne ja pitemmät askeleet ja kaikkea. Ja koulutuskin voi olla ihan eri.

Mieluiten kyllä tapailisin tuttuja hevosia mitä en ole vuosiin tavannut (yksikin jonka luen lempihevosekseni taatusti muistaa minut mutta eri juttu millon pääsen sitä näkemään). Kivempaa se hevosen kanssa oleilu mielestäni olisi kuin ratsastus. Vaikka on tämä luksusta siinä mielessä että joillakin ei ole varaa edes ratsastuskoulutunteihin ja itse menen issikkamaastoja maksamatta niitä itse/yksin. Maastossahan oppii enemmän kuin ratsastuskoulussa. Olen vaan huomannut.

9. maaliskuuta 2012

Väsyttää!

Joo tuota. Nukkunu huonosti. Jospa nyt kummiskin kehtaan valvoa taas jonnekin kauas ja sitten nukkua puoleen päivään. Normaalia niin.

Ja kauhee hinku skannata mutta kun ei... Kone kuolee liian mutkikkaiden ohjelmien takia.

Enkä älyä miten tänne saa lisättyä linkin. Tietääkseni sen voi normaalisti laittaa mutta mitään ei taas itse tekstissä näy kun katselee normaalisti.

Mielipiteeni heppailusta

Niin joo, eilen meinasin tippuu hevosen selästä. Harrastanhan ratsastusta. Issikoilla. Maastossa. Eli ei mitään kentällä käpöttelyä vaan ihan oikeaa ratsastusta maastopolleilla. Metikössä mennään. Ja toivottavasti joskus tiputaan. hehe.

No joo, sellanen kovahko laukka ja ratsuna pieni, notkea ja kapea - ja karvainen - hevonen jolla en ennen ollu menny joten tämä oli sitä tutustumista (vaikka parhaiten hevoseen tutustutaan ensin maasta mut eipä onnistu), ja tietenki pitää tapahtua kaikkea. Sentään hevoset on niin yksilöitä kaikki, toimii eri lailla. Pelkkä ratsautuminen on kummallista ku on tottunu jytkympään heppaan ja sitten yhtäkkiä siirtyykin pienemmän ja kapeamman selkään. Mutta juu, hevoset ei anna mitään ilmaiseksi. Onneksi. Ihmiset pääsee muutenkin liian helpolla.


Hassua tässä on miusta se että ennen sitä aloin jo luonnostella ratsastavia rottafurryja suistumaan hevosen selästä ja repimään suusta. Sentään en ite ihan noin brutaalisti (hevosta ajatellen) horjunu mutta kuitenki, voi olla että sattu toista suuhun vähän. Äääk ei saa tehä semmosta.
Nämä miun furryt sitten on ihan juntteja, hevosta kohdellaan kovalla kouralla ja ratsuastustaidon puute korvataan kovilla otteilla ja raaoilla varusteilla. Paha paha. Kanget ja kaikki. Auts. Hevosella on herkkä suu eikä ihminen itekään voi ikinä älytä miten sellanen pienikin kiskaisu voi sattua. Varsinkin jos on ohut suukappale, jossa nivel. Se suupieli ei ratkaise vaan kitalaki ja ratsastajan käsi. Tai istunta, koska istunnalla sen hevosen kuuluu toimia eikä pohkeilla ja raipalla. Oma mielipiteeni siis on se että hevosen kuuluis toimia sekä maasta että selästä ilman mitään varusteita, pelkästään puheella (ei komennolla, koska komento on kova ja se toimii ihmisille, mutta ei hevosille koska hevoset kuulee meitä paremmin). Tähänhän vaaditaan sitä luottamusta sitten, mitä ei kyllä kehity jos vaan käy kerran viikkoon ratsastamassa lempiponillaan. Ratsastuksesta ja kaikesta muustakin kuuluisi tehdä hevoselle mielekästä eikä paketoida sitä remmeihin ja loimiin.

Hmm, en usko että tuo ihan yli meni, omapahan on näkemykseni. Hevoset on herkkiä ja kestää kaikkea mutta silti ihmiset saa ne rikki heti kun järki jäätyy. Ja kun järki jäätyy ja otteet kovenee, hevonen joko turtuu, hermostuu, kyllästyy, raivostuu tai miten nyt reagoikin, mutta joka tapauksessa se ei tarkota sitä että sille pitäs hankkia apuohjia sun muuta. Ihmisen pitäs sulattaa aivonsa ja antaakin niiden sitten sulaa rauhassa. Miettiä mitä simppua tuli tehtyä. Ja aika tolkuttoman moni ihminen ihan tietämättäänkin on, no, julma. Hevosille.

Ketään en syyttele kyllä mutta olen tullu tähän tulokseen kuvia katellessani ja lukiessani keskusteluja hyvältä foorumilta:






Njää. Nyt voisin vaikka skannailla noita selästätippujia.

7. maaliskuuta 2012

Herätys, The Tuherrus!

Ei joo. Älkää kysykö miksi tuossa ylläälä lukeenoin, oltsikon alla, koska se tulee TÄSSÄ NÄIN. Kas juu nii sillee wahaa.

Älkääkä välittäkö tuosta tyhmästä tokalauseesta, koska,no, se on pelkkää fiilistelyä ja osin johtuu tästä tyhmästänäppäimistlöstä, joka ei ole minun (vaan kaksoseni) ja mjoka ei siis vaa sovi miulle. Mokia sattuu kilokaupalla.
Niin siis joo.Herättelin tätä blogia siis eloon. Perustettu joskus entiiämillon mutta kai vuoden 2009 puolella kun olin seiskaluokallaperuskoulussaja jouduin tappelemaan koulun läppärien kanssa. Ne vainos minnuu.
Vanhat jutut nyt toistaseks on vielä paikallaan mutta niitä ei kannata lukea saadakseen mitään mielikuvaa miusta.Ovat niin vanhoja - osa rotista on kuolluja uusia tullu (nää kylläon talon viimeset ku ei anneta ottaa enempää), modelliharrastus on aikuistunu (oon nirsompi ja omistan nykysin vaan isomman läjän noita kun ennen),kone muutti omaan huoneeseeni,tiiän eläinten oikeustista enemmän ku ennen... Jaa.Tai äläsittenkään.Nyt ei jaksa muuta ku männätästätonne toiseen huoneeseen missäjatkossa räplään tätäblogia (ja vältyn murhaamasta siskon kivikautista näppistä).



Tuo hikkailee tuossa vieressäettä päästä jo koneelle. Haahaa ööö oho.Hups.kai tänne jotai tolkullistakin joskjus tulee (sitten kans korjaan kirjotusvirheet).