6. heinäkuuta 2012

Kahta eri mustetta

Kokeilin musteitani...


...ja tökkään kuvaesimerkin tähän myös. Kaikki muu paitsi tuo vihreeturpanen on piirretty (vai pitäskö sanoa maalattu) näköjään ainakin melkein vesiliukoisella musteella. Harjattomat on väritetty vesiliukoisilla puuväreillä.
Kellertävä polle on jäänyt kesken tuon vetistelyn kanssa, koska tarkoitushan oli vain testata musteen suhde veteen. Mustetta tarraa tuohon mukaan sotkemaan eikä se ehkä ole hyvä, jos ei osaa käyttää näitä - minä en osaa. Mutta näkyypähän tuokin miten on mielestäni fiksuinta tehdä kuvat jotka on tarkoitus maalata loppuun - teen vain varjot ja vähän sävyjä, en väritä normaalisti koko kuvaa. Sävytykset ovat siis pehmeämpiä - taikka rajumpia, miten sen nyt määrittääkin.
Punaturkki on piirretty (linetetty) sillä vedenkestävällä musteella. Värit ovat vain randomeita (sama kuin tuolla kellertävälläkin...) kokeilumielessä valittuja, kunhan näen mitä teen... Älysin toki myös ettei kopsupaperi ole mikään fiksuin paperi vesipuuvärimaalaukselle, joten se syynä tuohon että lyijyvedot näkyvät. Yleensä yritän suttia ne pois niin kuin kykenen.
Mustavalkoiset, harjalliset pollet linetin sillä (semisti) vesiliukoisella musteella ja keksinkin että hei, tuosta ominaisuudesta on hyötyä... En ole mikään mestari mutta olisipahan hyvä kikka tehdä mustavalkoista sarjakuvaa! Ei tarvitsisi kuin paperia, vettä, mustepurkin ja siveltimen, niin... Jee.

(Varoitan muuten, kuva voi ollakin iso - en tykkää sellaisesta itsekään, mutta blogi on blogi. Taidan siis tunkea kuvan myös Devariin jotta sitä saa pällistellä tappamatta konettaan.)




Mutta tulipahan kokeiltua. Nuo musteet. Tilaustöitä minulla on ja musteterät ei toimi, ja mietin että voisin yhden (ainakin) värittää noin vesipuuvärein mustelinejen sisään. Nytpähän varmistuin siitä että tulen kuskaamaan entistä enemmän romua mukanani kaikkialle minne menen jotta mitään ei jää matkasta IKINÄ. Ja ONNEKSI on kuitenkin olemassa noita molempia mustia musteita, tykkään tuollaisesta. En väitä osaavani maalata vieläkään mutta kivaa se on kun saa vaan lutrata eikä tarvitse kokoajan pestä siveltimiä ettei akryylimaali kuivu niihin ja että tulis just oikee sävy... Whahaa! Voisin yllättää sen ihmisen joka noita töhryjä tilasi, en tiedä tietääkö se blogini mutta olisi huvittavaa jos se äkkäisi mitä täällä pupisen.

Ja onneksi on nuo kaks uutta penaalia... mahtuu lyijytäytekynät, siveltimet, musteet papereineen, pari kumia, lyijypaketit, mustekynä, Copicit, ProMarkerit, halpistussit, halpispuuvärit jne kaikki muu mitä en edes jaksa miettiä, mukaan kaikkialle. Noin pieneen tilaankin vielä. Mitä nyt tuo mustesivellin (yyh miksi juuri se?!) näyttää kokoajan kieltä tuossa, kun sen kärki ei mahdu sisälle (enkä taatusti tunge sitä sivellinkärki edellä penaaliin, se menisi pilalle).

Tein tuossa äsken kokeilumielessä yhden kuvan Viakeenkin liittyen (tälle on toinen blogi olemassa), mutta en skannannut koska se nyt vaan ei sovi. Tarvitsen läpikäydä sen viimeksi selitetyn prosessin että tuon maalauksen - joka epäonnistui - voi näyttää.

Mutta, noita mustepöpellyksiä on pakko tehdä lisää, se on... IHANAA! Huu, vaikea tajuta sitä mutta alan tykätä maalaamisesta. Kunhan se pysyy tuolla mustavalkolöträystasolla. Löysin kaapista sopivan kannellisen muovipurkinkin missä voisi ehkä kuljettaakin vettä, ei tarvitsisi/tarvitse enää joka kerta etsiä mitään kämästä akryylimaalisivellinlutrausastiaa tuolta jostain, mokomahan on ihan pörössäkin jo, en ole putsannut sitä koskaan. Tai olen yrittänyt mutta ei se onnistu kun akryylimaali kuivuu sellaiseksi kököksi.







Ookkei, ei tämän enempää sitten. Olisi kiva jos näissä teksteissä olisi joku tietty fiksu rakennekin joskus, mutta en vaan osaa tehdä niin. Olkoon mikä on, kunhan on kirjoitettu suomeksi ja suht oikeinkin...






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.