Uusia hevosia

Blogini ei ole enää vuosiin ollut mikään uutiskanava, koska en saa kuvia kamerasta saati ehdi muokata niitä niin nopealla tahdilla kuin uutisointi edellyttäisi. Siksi haluaisin ennemmin jakaa tietoa artikkeleiden ja mielipidekirjoitusten muodossa, enkä kauheasti välitä pitää lukijoita ajan tasalla henkilökohtaisesta harrastustilanteestani. Nyt kuitenkin niin teen, sillä sain juuri muokattua yli tuhannen kuvan satsin, ja siinä esiintyvistä hevosista useat ovat minun mittapuullani melko tuoreita. 

Ratsastaja tuli joskus LittleYoungOnelta ja heppa taas Vanilje Kitteniltä.

Jos joku ei jo tiennyt, niin Lahjakas on ilmeisesti luopumassa Breyereiden myynnistä. Syitä en tiedä, mutta haluaisin syyttää sitä miten paljon suositumpia Schleichit ovat verrattuna johonkin noin paljon järkevämpään (Breyerit ovat hevosen näköisiä, Schleichit karrikoituja). No, eipä mennä nyt siihen, olette jo saattaneet lukea näitä ärinöitäni miljoonasta muusta tekstistä (tai sitten vain luulen niin, koska iso osa ranttauksistani on jäänyt luonnosasteelle). 

Viime syksynä tai millon lie siis tuli laumaani uusia heppoja Breyerin sarjoista traditional (Avatar's Jazzman, Chocolatey ja 70th Anniversary Assortment Fighting Stallion) ja classic (Pearly Grey Trakehner, Charm ja Buckskin Blanket Appaloosa). Minulle classicit sujahtavat hyvin traditionaalimodelliversumiin, niistä voi nääs keksiä ratsuponeja - tai itse keksimääni rotua, minipuoliveristä. Keksin minipuokkarin aika äskettäin vain siksi ettei minun tarvitsisi yrittää keksiä miten joku ratsuponi voisi olla oikeasti ison hevosen näköinen, samalla kun säkäkorkeutta on yli ali metrin. Lisäksi Breyerin classicit ovat jo järjestään jotenkin ponimaisia myös kun ne on tarkoitettu hevosiksi. 

Tämä ei ole normaalia.

Tahdon huomauttaa, että Lahjakas oli laittanut pakettiin mukaan Fazerin sininen -konvehdin! Onneksi kolina lähtikin siitä eikä mistään mikä olisi ehkä ollut rikki. 

Kuvasin nämä kaikki konit vasta tammikuun 2023 alussa. Muokkailussa menikin sitten loppukuu... 

Noh, traditionaleista kaksi oli ihan pakkohankintoja, iskin nääs silmäni niihin jo kauan sitten. Ensimmäiseksi on tämä Chocolatey, appaloosaori. Sen pitäisi olla punahallakko, mutta en minä näe tällä yhtään hallakkomerkkejä, joten listaan pelkäksi rautiaaksi blanketilla. (Voi tietysti olla että tämän hallakkous näkyy vain vähän tummempina ääriosina. Mietitään.) Moldi on sama kuin Kaven Sinkulla, mikä tarkoittaa että voin tehdä täsmäistuvaa tackia (jos osaan). Tämä moldi on myös yksi joka luetaan ns. hyllynsyöjäksi (shelf eater) koska on pitkä. Ilmeisesti muiden mallarien konihyllyt ovat sitten paljon vähemmän syviä kuin omani, kerta en näe tässä mitään ongelmaa. 

Nimeksi tälle tuli Term 'N All Wordy eli Ally. Askartelin virallisen nimen siten että apukätenä toimi amerikkalainen ystäväni LittleYoungOne (Soul Searcher Studios, löytyy mm. Instagramista). Tykkään sanaleikeistä, ja ainakin quarterhevosilla tuppaa näkymään paljon kikkailua nimissä, joten tarkka piti olla. 

Seuraava pakkohankinta oli Avatar's Jazzman, jonka moldi on kiinnostanut minua jo kauan. Muotoilija on Sue Sifton, siis sama kuin edellisellä. Jazzmanin värin pitäisi kai olla rautias, mutta nuo tummemmat jalat hämäävät ja saavat minut epäilemään sitä hopearuunikoksi - niillä nääs ei aina ole vain harmaita jouhia, vaan ne voivat olla hyvinkin oljenkellertävät. Tämä moldi on ihan tack friendly, mutta jostain syystä tuo tukka tulee asteen tielle kun yrittää satuloida. Silti sain tälle penkin selkään ihan normaalisti, mitä nyt etukaari ei saa olla liian paksu. 

Tällä oli mukana loimi. Ratakisko.

Tälle tuli nimi kaikista viimeisimpänä, vaikka yritin keksiä sen ennen syntympäivääni (olisi ollut hupaa julkaista teksti silloin eli 30/1). Se kuitenkin kirvoitti idean, joka ei sinänsä ole kummoinen mutta sopiipahan tilanteeseen: Late To The Party, alias Lenni. LittleYoungOne vielä mainitsi hepan näyttävän kiireiseltä, mikä on hyvä huomio.

Kolmas traditionaali on tuo anniversaari-Fighting Stallion. Tappelin kauan itseni kanssa kun pohdin viitsinkö hankkia tämän vai en. Ensinnä moldi on vanha ja siten tyyliltään vähän sarjakuvamainen, ja toisekseen en tiennyt mahtuuko tällainen malli seisomaan säilytystiloissa pystyperin. Kyllä muuten mahtuu! Moldi on myös muuten todella iso ja leveä ihan kaikkinensa;  joudun tekemään omalleni mittatilaussuitset koska sen nuppi on liian paksu millekään puoliveristen suitsille. 

Asennon ja ilmeensä takia kerkesin kutsua tätä epävirallisella nimellä Hyppykeppi, joka jäikin lempinimeksi. Viralliseksi nimeksi keksin sellaisen kuin Secluded Spring, ja viralliseksi kutsumanimeksi kävi Rauli. Ei, en enää osaa olla luova nimien kanssa. 

Classiceista se must have taisi olla Pearly Grey Trakehner, moldi Jet Run. Olen huomannut miten kuvauksellisia nämä helmiäiskonit ovat, ja vaikka pelkkä kuvaaminen ei ole syy ostaa jotain, niin se on aina plussaa. Lisäksi tämä on vain yksi niistä Chris Hessin muotoilemista moldeista, jotka ovat anatomialtaan oikeasti ihan hyviä ja hevosen näköisiä. Tykkään ihan erityisesti siitä kun tälle on muotoiltu selkäranka, mikä ei ole kovin yleistä nykymuotoilijoiden töissä. Annoin tälle nimeksi Worth Being Caught eli Snatch. 

Charm tuli sekin moldin takia, ja toisaalta missäpä (fiktiivisessä) ratsastuskoulussa ei olisi rautiasta tuntiponia? No en tiedä, mutta olettaisin yleisen värin olevan yleinen. Pfff. Lätinä loppu. Halusin tämän nimeen pelkkiä P-kirjaimella alkavia sanoja, joten siitä tuli Past Pandemic Problems eli Papaija. Nimi ei oikeasti viittaa mihinkään sikäli, etten kokenut pandemia-aikaa itselleni ongelmallisena (elämässäni ei muuttunut juuri mikään), ja sitten taas papaija sanana kuulostaa vähän koomiselta.

Charmin mukana tuli nuortenkirja, jota itse asiassa ehdin vähän lukaistakin, kerta englantia pystyn lukemaan. Juoni oli sitä samaa kliseeroinaa jota varsinkin nuorisolle aina syötetään, eli keskiössä on joku teini joka menee uudelle tallille nolaamaan itsensä, koska eihän se jo olemassaoleva kuppikunta voi uskoa että inhimillisiä virheitä tapahtuu. Kaikki vanhoja Hevoshulluja lukeneet tietävät tuon juonikuvion niistä tusinasarjakuvista (joita Lena Furberg ei piirtänyt).

En minä lapsena tiennyt että joku brändi jossain tekee pienoismalliversioita nuortenlukemistoissa esiintyvistä hevosista. Ei sillä että se olisi merkannut mitään, kun en edes lukenut mitään tuollaista itse. Iskin nenäni mieluummin Tieteen kuvalehteen.

Kolmantena classicina on Running Thoroughbred -moldin blankettinen ruunivoikko. Moldi ei mielestäni muistuta juurikaan täysiveristä, vaan ennemmin quarteria tai jotain ponia. No, poniksi se minun modelliversumissani päätyikin, joten sillä hyvä. Valintana tämä oli tosi random mutta jokin siinä kiinnosti, ja kerkesin jopa epäillä ettei se olisi riittävän tack friendly, elikkä varustettava. No on se. 

Annoin tälle nimeksi Solana. Se löytyi jostain espanjalaisperäisten nimien listasta jonka LittleYoungOne linkkasi minulle, kun metsästin nimeä jollekin ihan eri hevoselle. Pidin sanan väristä (synestesia), ja sen voi hyvin kuvitella jonkun ponikasvattajan keksimäksi (merkityksenä auringonpaiste, eli selvä viittaus kellertävään väritykseen), joten, no... Solana on Solana. Nimi ei kyllä ole yhtään sellainen mitä itse perinteisesti keksisin. 

Tahdon paljastaa, että hevosia on tullut enemmän myös paljon noita aiemmin, enkä ole hiiskunut niistä mitään. Mainitsin kyllä jossain Templadon ja sen, että LittleYoungOne auttoi sen saamisessa tänne. Kuvasin sen ensimmäisten joukossa tammikuun alussa, mutta ne kuvat ovat ihan tuhottoman huonoja - teippiä hylkivä ja roskainen vuosikymmeniä vanha "valkoinen" seinämaali ei sovi valkoisen hepan taustaksi! Ja kun kaikki on valkoista, koni mukaanlukien, se tarkoittaa ettei salamalle ole sijaa. Yritän ajatella että kuvaan tämän joskus kunnolla kun olosuhteet paranevat. Jos siis ikinä paranevat. 

Templado sai odottaa nimeään kauan, en nääs halunnut kiirehtiä sitä. Pengoin jotain listaa, ja silmään osui sellainen nimi kuin Inigo. Värit ja kaikki täsmäävät ihan riittävästi, vaikka R -kirjaimen puute saattaakin syödä siitä vähän särmää. 

Tuo malli on siis se meikäläisen "hobby grail" jota olin enempi vähempi metsästellyt netistä jo useamman vuoden. Se oli ikkunashoppailua, koska Templadoa ei saa halvalla ja niitä ei näy olevan myynnissä ihan hirveän usein, enkä itse kokenut hankintaa noin muutenkaan mahdolliseksi. Onneksi on kansainvälisiä kavereita, joihin voi luottaa. 

Nykyisin ikkunashoppailen pääsääntöisesti vain kaikkea mahdollisimman halpaa, mistä voisi kustomoida jotain. 

Haluaisin sepostaa muitakin mallailu-uutisia elämästäni, mutta saa nyt nähdä miten käy. Nämä tekstit tuppaavat lähtemään herkästi lapasesta, tai sitten ne vanhentuvat ennen aikojaan. Se on ärsyttävää, koska en haluaisi heittää mäkeen hirveällä vaivalla kirjoitettuja litanioita. No, olen tehnyt jonkinlaista suursiivousta blogeihini jo jonkin aikaa ja rupeaa tuntumaan siltä, että on vain oltava kylmän raaka ja hävitettävä osa julkaisematta jääneistä luonnoksista. Olen nääs arkistoinut monet niistä koneelle, joten saatan tarvittaessa vaikka lainata niistä pätkiä tänne jos tarvitsee.