17. tammikuuta 2015

Tammikuisia maalauksia

On tullut vähän maalattua vesiväreillä, kouluviikoilla.

Välineistöön kuuluu eri kokoisia vesiväripaperinpaloja (itse isommista papereista leikeltyjä), keinokuitusiveltimiä ja kaksi keinokuitukärkistä säiliösivellintä - sekä tietenkin kahdensorttisia vesivärejä, jotka kumpikin ovat koulun/sta (haluan ostaa tilalle omat ja ehkä samalla paremmat). Sain tuossa skannattua kolme A5 -kokoista maalausta, jotka nyt julkaisen täällä (dAssa ne jo on).

Kaikki kuvat eivät ole teemoiltaan ja sisällöltään mitään nätteyden perikuvia, joten verikammoiset tai muuten vaan sellaista ällöksyvät, älkää katsoko. Tykkään piirtää violencea.


- Kaverin töiden inspiroimana yritin tehdä jotain vähän samansuuntaista omalla tavallani. Kärsimätön otus kun olen, yksityiskohdissa ja realismissa on vähän toivomisen varaa (tehköön joka jaksaa) ja tekniikka on sen verran hankala, etten jaksa yleensä muutenkaan alkaa korjailemaan mitään jälkikäteen, koska korjauksesta jää liikaa todisteita kuvaan. 

Ja ohaa, se on siis tietenkin tinker -orhi talvimaisemassa, olevinaan. Nyt kun kattelen tätä niin ei tuosta edes heti taida ottaa selväksi, että se on mustavalkoinen, ja sillä on valkopää. Mie oon niin varjostusfriikki, että kuvat sävyttyvät usein ihan pieleen. Maalasin siis lyijäriluonnoksen päälle varjostukset keinokuitusiveltimellä - väriä on oltava tujusti, että se näkyy. Siten se myös leviää kunnolla, kun on aika sävyttää kuvatus säiliösiveltimellä. 

Varsinkin kuvan alaosio jäi hyvin kököksi.


- Random demonikaakin kallo ja "kaunis" kieli ja vähän kuolaa. Tuota yhtä alahammasta erehdyin muodon ja mittojen vuoksi luulemaan häivytysvaiheessa (säiliösiveltimellä) ylähampaaksi, eikä siitä siis nytkään oikein näe onko se kiinni ala- vai yläleuassa. Tuo pisin kulmahammas siis. Kuvan taustan väritys on hyvin oma, juuri ne The Tuherruksenkin värit.

Kotona kun tuossa vilautin nämä kuvat niin kaksonen tykkäs varsinkin tästä (piirtää demoneita... siksi).


- Tämä on hyvin tuore, kuten kuvan päivämäärä sanoo. 16/1/15 se siis on. Tällä on tarkoitus kai vähän protestoida, en tiedä enää miten tehokasta se on kun hevosihmiset yleensä katsoo karsaasti kuolainta vastustavia lajitovereita. Itse olen siis raudattoman ja mahdollisimman luomun ja luottamuksellisen, kisattoman hevostelun kannattaja  -mutta en harrastaja käytännön syistä. Oikeastaan, en harrasta hevosia ollenkaan muuten kuin visuaalisesti. 

Turpa kuuluu jollekin kilpa(ratsu)hevoselle, joka on väkivallalla alistettu työhönsä. Siihen se ihminen usein sortuu, ja tuntuu, että se on yksi ihmisen lajityypillinen tapa turvautua liian usein kovakouraisuuteen ja alistamiseen.

Tuo veri on maalattu turpaan niin, että estääkseni värin päätymisen taustaan leikkasin summittaisen siluetin talouspaperista, mukaillen tietysti turvan ja kielen muotoja, jonka jälkeen sitten vaan kastoin sivellintä väriin ja roiskin sillä paperille. "Veren" kuivuttua lisäsin siveltimellä noroja, levittelin sieltä täältä säiliösiveltimellä ja lopuksi nakkasin vähän valkoista mustetta kiilteeksi.
Yritin ehkä ensimmäistä kertaa elämässä maalata kuolainrenkaaseen heijasteita. Koska ei se ihan pelkkää harmaata ole. Loppulukemahan on, että metallisen sijaan sain tuon näyttämään jotenkin lasiselta, mikä ei kävisi ihan päinsä... Liekö jollain muulla joku ajatus senkin suhteen sitten? Voiko lasinen kuolainrengas kuvastaa jotain vai kui? (Itse asiassa, jos kuolaimet olisivat lasia, niitä ehkä käytettäisi hellemmin etteivät ne rikkoontuisi, lasilaadusta riippuen toki.)  




Hemmetti, kun joka kuvaan skannautui myös tuo yksi ja sama kissankarva. Pitäisi putsata tuon monitoimilaitteen tasoa vähän...

Seuraavaks jotain muuta sitten, en tiedä mitä. Koulu alkoi taas loman jälkeen, enkä siksi usko jaksavani tehdä mitään älykästä viikonloppuisin. Istun vaan koneella, kuten ihmisillä nykyisin on tapana.

(Kirjoitin tämän muuten väsyksissä, joten... Mokia ilmetköön, tiedä vaikka nauraisin tälle sitten kun luen sen nukuttuani.)

5. tammikuuta 2015

Rottahuone

Sellainen minulla on. Ja jos sellainen on, se tarkoittaa yleensä sitä että rottaihminen on omistanut kokonaisen huoneen asunnostaan pelkästään lemmikkijyrsijöilleen. Varsinkin kasvattajilla tätä taitaa tapahtua.

Minä en kuitenkaan omista karvaakaan oikeaa rottaa täällä, ja oikean kokoisiakin on tasan kaksi: pehmolelu ja paperimassaveistos. Enkä omista kämppääkään (asun kotona). Mikä hemmetin rottahuone miulla sitten voi olla?

No PIENOISrottahuone tietenkin!

- Okei, on siellä myös esimerkiksi Murkku -figu, ja joitain muita mitkä eivät ole kovin ihmeellisiä. Mutta ne ovatkin tukkimassa takaseinää. Ovat aika tahmaisia nimittäin, en tykkää käsitellä.


Sisustin sen hyllyyni, jossa on yhdessä kohtaa lasiovet. Halusin lisää tilaa Peukkureille. No, laitoin Mokkiksen (1:1 veistos) alahyllylle hevosmallien sekaan. Järjestelin ylähyllyä sen verran, että se on ikäänkuin makkarin ja ateljeen risteytys: löytyy sänkyä, maalaustelinettä, maalauspohjaa, maalauksia (kaikki teen itse), piirustuksia, terraarioita, häkkiä, ruokakuppia ja taidekamoja ja ties mitä... Kattavampi selitys alla, koskien lähinä ylläolevaa kuvaa.

En takaa että kaikki kuvat ovat sisällöltään ihan näteimpiä. Tykkään mustasta huumorista.

Mitä huone sisältää:
- Kaiken pohjana puupintaa suojaamassa on kaksi talouspaperinpalaa. Oikea matto tai kangas tulee sitten, kun keksin joko järkevämmän paikan rotille tai sitten remppaan tätä. Tai kun tajuan yrittää silputa mattoa jostain kankaasta mitä olen hamstrannut. 
- Sänky on itse tehty ja hyvin vanha - tein sen joskus kakkosluokalla peruskoulussa. Sama koskee sen täytteitä, mutta ne oli tehty muistaakseni omassa luokassa, tietenkin. Tunnearvon takia on ollut pakko säilyttää sänky, ja on hyvä kun löysin sille käyttöä (teoriassahan nuo nuket siihen mahtuis).
- Vasemmassa takakulmassa on puinen laatikko, jonka sain koulusta muuton yhteydessä, ja jolle ajattelin teidä ainakin lakkauksen jossain välissä (siitä irtoaa ryönää, hyiiii). Silti uskallan jo säilöä sinne romua; pistin pohjalle palan paperia. Sisällöksi päätyi Peukkurien varusteita ja kanssaolijoita, joita en koe tarpeelliseksi pitää näkyvillä (noita kanssaolijoita on hyvin vähän, esimerkiksi yksi kesken jäänyt tyyppi josta en tykkää).  
- Puulaatikon vieressä on iso terra, joka on entinen pumpulipuikkoboksi. Ostin sen ihan tätä varten ja myös koska oikeasti tarvitsin pumpulipuikkoja. Boksi on hoitanut velvollisuuttaan ihan hyvin, mitä nyt liimojen jääminen patittaa vähän (onneksi ovat vain päädyissä ja kannessa). Sisustus on hoidettu kaikella mitä käteen on sattunut; varmaan tulen sisustamaan sitä jatkossakin jotenkin, koska muuten näyttää tylsältä. Eli jotain koulusta saatua puusilppua (pienittynä), pieni kukkaruukku, pari kippoa ja feikkiruokaa... Kuvattaessa isossa terrassa oli Komppi.
- Puuboksin päällä on (liian) pieni terra, jonka olen "jatkanut" pienen muovirasian kantta pohjalaatikkona käyttäen. Pohjalaatikon läpinäkyvyyttä on turmeltu Eri-Keepperillä ja punaisilla muovirutaleenpaloilla, jollaista on myös sen pohjassa (ei taida näkyä kunnolla näissä kuvissa, kun ei punaista ole päädyissä). Tämän terran sisustukseen kuuluu toistaiseksi vain pala kangasta ja albiinorottia, eikä sen olekaan tarkoitus yrittää olla eläinystävällinen. Terrat ylipäänsä saisi pistää pannaan rottienpidon suhteen. Seinät ja kansi on tehty muovikalvosta, jotka olen liimannut paikalleen Eri-Keepperillä (hankalaa). Kansi on kiinni teipillä ja aukeaa pituussuunnassa, ja sen saa "lukkoon" metallikoukulla ja ketjulla (haluan muokata sitä helpommaksi).
- Lattialla on yksi lasinen miniterra (sisustus kesken ja kansi kiinnittämättä), jossa on humoristinen sisältö: muuan rotta nukkumassa huovanpalapeiton alla. Piti se sinne laittaa kun Konvehdin asento sopii siihen, ja tykkään tuollaisista söpöistä jutuista.
- Ison terran päällä on kolmas laittoman pieni boksi, kartonkiraaminen muovikalvoterraario. Ensimmäinen ja ainoa itse "tyhjästä" tekemäni terra. Ei kovin kummoinen, en ole jaksanut maalatakaan sitä. Siinä on täytteenä puusilppua, feikkiruokaa, ruokakuppi (silkkimassan sukulaista), teipistä rautalangan ja liiman kera tehty vesipullo ja kaksi rupirottaa. Luukku aukeaa leveyssuunnassa ja on kiinni koukulla.
- Sängynpäädyssä on häkki. Sen pohjalaatikkona on Krea -massalla vuorattu ja siniseksi maalattu muovikansi. Häkkiosa on rautalankaverkkoa, joka ei ihan toiminut vaatimusten mukaan. Luukkukin on hyvin brutaali, ja koko roska on aika raaka ja epämääräinen. Sen sisällä on yksi Cernitistä tehty rotta, joka saa kärsiä surkeista oloistaan kankaanpalan, kattoon kiinnitetyn cernittikipon ja puusilpun kanssa. Feikkiruokaakin häkissä on. Rotta on siellä kiinni ketjulla ja kaulapannalla. Häkin kyljessä on oikeaoppisesti kiinnitetty (ja liian lyhyellä suuttimella varustettu) teippivesipullo, jonka täytteenä on/oli liimaa (miten se voi kuivua sinne sisään?). 
- Seinällä on naulakko. Se on tehty niin, että olen leikannut ja maalannut palan paspista, ja väännellyt siihen rautalangasta muutaman koukun. Koukut on saatu paikalleen niistä pujotellulla nahkasuikaleella, jonka liimasin paspikseen.
- Naulakossa roikkuu: nahkariimu, pieni laukku ketjun kera, ainakin yksi panta+talutin -yhdistelmä, riimunaru... Selvä hevosmiehen makkari.
- Sängyn jalkopäädyssä seinän puolella on kasa laukkuja. Ne olen tehnyt kaikki itse nahasta ilman mitään referenssejä sun muita, ja ilman viivainta koska vihaan sellaisen käyttöä jonkun verran.
- Maalaustelineen sain joululahjaksi, se on tuollainen mini. Lisäsin siihen itse myös tukinarun ja yhden vaakasuuntaisen puun jäätelötikusta. Kangas tuli telineen mukana.
- Musta laukku maalaustelineen jaloksissa on samaa populaa muiden minilaukkujeni kanssa.
- Sängynpäädyssä oleva valkoinen pöytä on leikattu paspiksenpaloista ja liimattu muistaakseni Eri-Keepperillä. Hutera jalat ovat grillitikkua, ja ihmettelen, kuinka koko roska voi olla vielä pystyssä. Olen sotkenut sitä akryylimaalilla...
- Kynäastia on korurasia. Olen vaan teipannut sille kannen jostain pakkausmateriaalista (joita hamstrasin... varastot heitettiin valitettavasti poikkeen joskus, not by me).
- Kynät on leikattu grillitikun pätkistä, osaa on myös hiottu ja kaikki on maalattu.
- Sivellin on ensimmäinen laatuaan, ja todella surkea (kokeilin tehdä sillä minimaalauksia ihan piruuttani). Se on grillitikkua; viskoosikarvojen liimausta on tukemassa nahkarutale, joka ei oikeisiin siveltimiin onneksi kuulu.
- Pöydän alla (ja joissain kuvissa päällä), turkoosin ja oranssin rotan vieressä on pieni muoviboksi. Siinä oli joskus teroitin, mutta nyt se leikkii olevansa kannellinen vesiastia. Ja se vesi on likaista koska kippasin sitä normikoon vesiastiasta, jota käytin akryylimaaleilla tuhratessani.
- Suunnilleen huoneen keskellä on valkoinen Fimo Air -kippo. Sen sisältönä oli puolikuivasta akryylimaalista revittyjä rutaleita, jotka imitoivat lihaa, ja jotka rotat ovat levittäneet ympäriinsä.
- Kaikki kuvissa näkyvät maalaukset ja piirrokset olen tehnyt itse; paspikset olen pätkinyt joskus työharjoittelusta saaduista paloista, paperit olen leikannut tai vähäisessä määrin ostanut. Jotta maalaukset näyttäisivät tehdymmiltä (tykkään siitä kun maalaukset ja piirrokset ovat maalatun näköisiä, mutta eivät sentään älytöntä sotkua), olen käyttänyt niihin pientä sivellintä (en todellakaan tuota tekemääni pienoismallia) ja välistä lyhyitä vetoja. Pigmentteinä ovat toimineet akryylit (Louvre), vesiliukoiset puuvärit (Derwent Inktense sukulaisineen), vesivärit ja jotkut muut kynät ja aineet.
- Rotat ovat tietenkin silkki- ja helmimassaisia, hyvin vanhat (takaseinäläiset) ovat enimmäkseen Cernittiä.

Onpas pitkä lista.

-

Nyt kuvatulva. Yritin jakaa tämän tavallaan kahteen tai kolmeen päivään ikäänkuin sarjakuvaksi, mutta lopulta sekosin laskuissa, mikä kuvista kuuluu mihinkin päivään. Järkässä ne silti ovat, ja yritin poimia tuolta myös erilleen (rottien omiin tiedostoihin) ne kuvat, mitkä sisältävät rottien yksilökuvia.
Ensimmäiseksi yleiskuvaa tilanteesta ensimmäisenä päivänä. Liekö näissä tapahtunut jotain epänormaalia?




- Hullujen lauma sängyllä. Nukkusitko zombien kanssa?



- Rotat tekee tämän aina tosielämässä, ainakin jos joku ruokakippo on häkin yläritsillä. Aina. Ja usein varmaan muutenkin (en muista enää kunnolla, omista rotista on pitkä aika).


Sitten vähän tarkemmin...

- Albiinojen näkyvyys muulle huoneelle on huono. Ihankuin maalauksilla yritettäisi peittää niiden olemassaolo.


- Inofensivo tutkii, voiko kartonkiterran päälle hypätä. Ugly Girl ja Simppa supisevat.


- Taas nää. Ja niitte uusin jäsen, karvatukkainen Wiry.


- Quadrophenia ja Appelsiinikarkki. Onkohan ne pari? Vai vaan kaverit?



- Naulansija on lähtenyt etäämmäs laumasta.



- Komppi, nauttimassa siitä, ettei ole pakko sietää toisia kiinni kyljessä.


- Nukkuja- ja istujasakkia.


- Pöydällä on varmaan tehty murha taiteen nimissä? Tuo pää (Bodyless) on kyllä cernittinen ja tehty joskus ihan... kauan sitten. En tiedä mitä skaalaa se on kun on vähän turhan pieni ollakseen tätä. Lehtivihreä ja Perho ovat ihan muina rottina pällistelemässä ja haistelemassa Bodylessiä. Veri on akryylimaalia.



- Murkku (punaharjainen istuva nahkaliivillä) näyttää siltä, että on väärässä paikassa. Ja niin onkin... Sen edessä nukkuvat ja lojuvat Wellsleep, Rantaleijona, Lila, Kakkupupu, Rupi ja Vaikeus. Takana on niin paljon porukkaa etten ala nimiä kertomaan. (Tai no, tuo laukkua möllöttävä saffron hooded on Ano.)





- Vartija sille sopivassa paikassa.



- Häkin päällä elämöidään.


- Konvehti nukkuu. Ja kuka tahansa voi hypätä tuonne sen kauhuksi.



Toinen päivä, kai. Ainakin päätellen siitä, että kynät ovat astiassaan.

- Ruokkijaansa leimautuneet rotat vaativat huomiota.


-Itse teosta yllätetty Quadrophenia, ilmeisesti astetta taiteellisempi rotta.



- Appelsiinikarkki ja laatikko, jossa on valmiit työt. Tai siis osa niistä...


- Itse lisätyt jätskitikunpätkä ja tukinaru.


- Vartija sopii keikkumaan nurinperinkin, eikä vain istumaan.


- Pikku pahispomo, Punarauta.


- Artemi eli Asko. Länkkäridumbo.


- Ihankuin se liikkuisi? Hassua miten hyvän efektin voi saada kuvaamalla pieleen.


- Mitähän se Mordecai nyt on keksinyt. Johtuuko muiden outo käytös hänestä?


- Naulansija on matkalla terrorisoimaan "siviilejä". Ja se huomataan.


- "Siviilit". Ne ovat jo haistaneet Naulansijan, jos eivät vielä nähneet.


- Brutaali albiinomies on pelottava. Kakarat pelkää.


- Abe ei välitä.


- Joko Mordecai tai Naulansija saa muut tekemään kaheleita asioita, joita ne eivät itse tajua. (Perho näyttää jotenkin norsulta tässä.)


- Mordecai. Silmät liimattuna vesikippoon ja kyniin, eli... Ehkä se haluaa maalata?


Näiden jälkeen jotain mikä ei ehkä liity itse "sarjakuvaan" mitenkään. Minimaalausten kokoja ja sensellaista.

- Black hooded -rotasta maalaus (peukkurityylillä). Derwent Inktenset ja vesi. Näyttää myös siltä että rotat ovat syöneet paperin reunat.



- Quadrophenia päätti, että tämä mustakantinen kippo on hänen. Hennompi Vartija piipittää että ei tiennyt sitä, ja näyttää vähän alistuneelta.




- Rottien raakaruokintaa.


-Suklaakerjäläinen ja Appelsiinikarkki, jotka on huomattu Kompin toimesta.


- Miten se muka arvioi, miten pitkän loikan se joutuu tekemään? Silmättömyyden huono puoli, näemmä. Rotat kun yleisesti ottaen tulee toimeen ilman näköaistia.



-

Tuli siihen aika paljon kuvia, mutta aika paljon myös jätin pistämättä. Ja kuvasin ihan perus automaattisalamalla suurimmaksi osaksi, koska tuollaista on hankala kuvata ilman kunnon valoja ja jalustaa. Tunnelmoinneista otin kuvia sekä salamalla että ilman.

Mordecai näyttää joka kuvassa siltä, että se haikailee kotiin. Kyllä se sinne päätyy vielä joku päivä. Muut sen tilapäisessä laumassa jäävät toki tänne, ja saavat jatkossa taatusti lisää kanssahulluja seurakseen. Kunhan vaan ehdin tehdä.




- Flesher.