31. joulukuuta 2014

Se ompi sitte vuos 2014 ohi...

Johan meni lujaa. Huomaan nyt, että vaikka kouluaika matelee niin itse vuosi kulki kuin suihkari. Tiiä mikä siinä on että viime vuodet ovat meneet nopsaan ohi ja sitä edelliset ovat ehkä antoisuuksissaan olleet pitkiä?

- Yksi vuoden 2014 joulukorteista, joita tein ja joista yhtäkään en eestynyt lähettämään yhtään minnekään. Vaikka olisi pitänyt.


Tänään vielä muokkaan loppuun vuoden viimeiset kuvat, ja sitten joudun tekemään Paint shop Pro seiskassani uuden signaturebrushin. On se ihan kivaa. Pari vuotta meni omia kuvausrutiineja hioessa.

Möläytän myös, että tuossa tammikuun lopulla tulee täyteen 20 vuotta olemassaoloa täälläpäin. Hui. Eihän miun ja kaksosen pitäny vielä aikuisiks kasvaa? Joo en juhli yksin. Todellakaan.

Pienoiskokoisista nahkatavaroista ja massarotista (ja ehkä nukeistakin) tulee kuvantäyteistä postausta sitten ENSI VUODEN puolella. Haha. Tässä jossain välissä voi sanoa, että teki jotain jo viime vuonna ja tekee jotain muuta sitten tänä vuonna, kunhan se "tämä vuosi" vaan ensin tulee. Ja kestää muuten taas monta kuukautta oppia kirjoittamaan vuosiluku oikein. Kivaa että on tasaluku, jotenkin tykkään sellaisista. Omat synttäritkin on aina tasalukuina tasalukuja.

Nyt kun postaan tämän, on vuotta 2014 jäljellä huikeat neljä ja puoli tuntia, jos edes lasken oikein (olematon matikkapää).

Niin ja joo, naureskelen sille totuudelle että ehkä jostain 2009 asti blogi on ollut olemassa, ja se on haalinut ihmeelliset neljä lukijaa. Ähä ähä hää. Toisaalta kyse on ollut enimmälti siitä, että blogi on ollut kuolleena ja minä osaamaton en ole keksinyt miten sille tehdään mitään. Mutta nytpä ollaan elossa. Ja ehkä osaan itse liittyä lukijaksi jonnekin joskus, en tiiä. 

28. joulukuuta 2014

Kollienleikityskuvapostaus

Taas yksi sellainen.

Meijän ukot alkaa olla jo niin vanhoja, etteivät paljoa leiki, paitsi välillä. Ei ole paljon se, mutta ne leikkivät kuitenkin. Yleensä noilla hiirillä ja naruilla (saivat muuten hiiriä joululahjaksi).

Kuvissa näkyy "uusi" eli kodinvaihtajasohva, jolla ukkoja oli hyvä kuvata leikittäessä. Valkoinen peite on suojaamassa kai kuseksimiselta, kuten kuuluu...

Ihan kokonaisuudessaan tämä kuvapläjäys vaati hirveää suostuttelua kissojen osalta, ne eivät olleet alkuun kovin motivoituneita riehumaan. Lisäksi Finku näytti kokoajan siltä, että jos menen lähelle se hyökkää kimppuuni. Ihankuin meikä olisi tehnyt sille jotain, mistä se olisi ollut vihoissaan...
Yritin myös tätä postatessani valita vain sopivimmat kuvat, ettei mene ihan tukkoon. Näyttää silti tulleen aika kasa katseltavaa.


-

Ensiksi kuvasin veljesten vuoronperäistä sinkoilua sohvalla; ensin taisi leikkiä Figaro. Heittelin sille hiirtä, jonka se paiskoi niin monta kertaa jonnekin mahdottomaan paikkaan, että meikä kyllästyi sen viskelyyn. Varsinkin kun en kerennyt saamaan melkein minkäänlaatuisia kuvia kun kissa jo lakkasi touhuamasta heti, kun olin kameran kanssa asemissa. Ärsyttävää, sanon. Ensimmäisessä satsissa kuvista tuli mustavalkoisia asetusten takia, ja pistin tahallaan kontrastin korkealle. Salaman turvin sain otettua pojista kuvia, joissa ei ole pelkkiä epämääräisiä tunnistamattomia olioita husiskelemassa.


- Tällaista se laatu oli ensin. Tajusin kesken kuvaamisen että kameran säädöt olivat vähän tummat...


- Amigollekin taisin pari kertaa hiirtä heitellä.


- Finku näkee hiiren.


- Ja valmistautuu hyökkäämään.


- En saanut hyökkäyksestä kuvaa, mutta tällainen söpöstys kortille tallentui. Ukko siis "tappoi" saalistaan hetki sitten, kunnes meikä tuli häiritsemään.


- Millä hemmetillä saan näistä vakaampia ilman salamaa? Moni hyvä kuvani on pilattu heilahduksella. Kun ei kissojen kanssa ole aikaa millekään pikkusäädöille enkä tule toimeen kolmijalkojen kanssa.


- Vanhan näköinen, huonosti tarkentanut kuva. Tykkään.


- Amppu huomaa hiiren. Lautasenkokoset silmät jotka on monesti yritetty kuvata myös videolle.



Sen jälkeen sohvalla kekkalointi ei enää kiinnostanut ja kollit laamivat lattioille, jossa yritin vielä leikittää niitä. Käytin hiiren sijasta "naruonkea".

- "No hemmetti, leikitää sitte ku husit sen lelun kaa siinä!" Khyl. Husin niin kauan että mielenkiintoa ilmenee.



- Pitää varoa ettei tuo onki osu silmään. Liekö joku auton antenni ehkä, en tiä, se tuli joskus jonkun raapimapuun mukana kotia (narun laitoin itse).





Sitten kissani meni sohvankulmalle ja sitä kautta sen alle. Piti nauraa näille kuville jo ennen kuin niitä edes oli, koska näky oli hetkellisesti käsittämätön. (Ja Amigo meni kiikkutuolin alle kuten tapana on.)

- Tulee mieleen joku koiraeläin ja en tiedä miksi.



- Läpsyti läps.


- Ilme, hiiks. Söpö.


- Laiska leikkii lojuen.



Seuraavaksi oli taas sohvarieha, by Amigo. Ja värikuvia.

- Mikä ilme...



- "AAGH, lelu, lelu, mie saan sen iha itelleni ihanaata!" Tollanen mielikuva miule tästä kuvasta tuli. Ihankuin Amigo olisi ilahtunut jostain.


- Paras spurttikuva ikinä tästä kissasta?





-

Siinä oli meijän kissojen leikkimiset sinä iltana. Kuvaisin näitä enemmänkin, jos se ei olisi niin vaikeaa ja jos ukot leikkisivät enemmän. Videoitakin tekisi mieli kuvata, muttakun ne vievät ihan mielettömästi tilaa kamerasta ja koneelta, enkä usko osaavani muokata niitä.

Seuraava postaus saattaisi käsitellä Peukkureita. Tullut niistä otettua uusia kuvia taas, ja ne edellisetkin uudet on vielä esittelemättä.
Olen saanut vähän edistettyä pienoismalliharrastustani. Tein tässä parin päivän sisään feikkikyniä grillitikuista ja sitten vielä piirsin/maalasin parit kuvat, kun tuntuu tuo "rottahylly" esittävän jotain minimaalista ateljeeta. Tietenkin kun onhan siellä maalaustelinekin (jonka sain joululahjaksi). Mut näistä lisää myöhemmin.

Joulu meni hyvin, siitä en keksi sen enempää sanottavaa. 

Tekee muuten myös mieli tehdä valituspostauksia syystä ihmiset, mutta en tiä jaksanko...




- Figaro.

Otsikkokuva vaihtu taas...

Jeuuups, vaihoin sen koska se edellinen oli vähän... näkymätön. Ja tuo väriloisto uudessa on ihan tahallista, koska tykkään lämpimistä väreistä ja kontrasteista. Tai jotain.


Se kertoo saman mitä edellinen, mutta pääotsikko näkyy selvemmin. Se on juuri se syy vaihdolle; edellisestä ei näkynyt mitään. Ehkä en vaan osaa käyttää näitä kuvankäsittelyohjelmia.
Ihan oikea syy on se, ettei piirtikseni (Trust mini tablet) toimi kuten kuuluisi. Muutenhan kirjoittaisin tuohon omalla tavallani enkä länttäisi mitään tylsää valmisfonttia. Ja tämä uusi kuva saa nyt pysyä niin kauan kuin mahdollista, jos en jostain syystä halua vaihtaa sitä. Liiat muutokset ovat pahasta, nimittäin.

Tuo kuva tulee myöhemmin blogin puolelle koskemattomampana. Siihen mainitsemaani tulvaan.

27. joulukuuta 2014

Iso terraario Peukkureille

Ajattelin nyt täysissä tylsyyksissäni kirjoittaa ja kuvittaa blogitekstin Peukkureille järjestämästäni terraariosta. Olin kauan metsästänyt sopivaa, ja paremman puutteessa olen tehnyt tai sisustanut muutamat pikkuboksit näiden asumuksiksi. Tapana on yrittää keksiä lisätilaa rotilleni, ja yksi syy on vaan se, että tykkään sisustella terroja ja häkkejä.


- Rexnaaras Kompostori (Komppi) isossa terrassa.



Painotan vaan edelleen, että oikeille rotille ei tietenkään terraario sovi. Niillä pitää aina olla mahdollisimman iso ja/tai korkea häkki. 

Mutta koska en osaa tehdä häkkejä (kokeiltu on), joudun tekemään terroja. Ja onneksi nämä käsintehdyt rottani ovat keuhkottomia, joten ne eivät voi saada mycoplasmoosia elinoloistaan, ha ha.

-

Iso terra on siis suunnilleen kämmeneen mahtuva: pituus 10 cm, leveys 8 cm ja korkeus kannen kanssa yli 6 cm.

Ison boksin elämä lähti siitä, että ostin tuollaisen boksillisen pumpulipuikkoja. Boksin kansi on irrallinen ja siinä on myös olevinaan kätevä luukku, jonka toimivuuden sijaan on helpompaa kyllä ottaa itse kansi irti. Njaa, ei haittane. Ostettuani boksin, tyhjensin sen täytteet eli pumpulipuikot muovipussiin, ja revin sitten irti pakkausselosteet sun muut, siinä skaalassa kuin irti lähti (liimat jäi!) ja lopuksi pesin sen huolella. Pitää vielä ehkä joskus yrittää paremmin pestä noita tahmoja pois, ne häiritsevät... Lopullinen työstö alkoi sitten kotona (ostelen kaikkea käyttötavaraa kouluviikoilla). Siitä kuvia. (Nämä kuvat tosin ovat omasta mielestäni jotenkin tylsiä ja masentavia... Ei kannattane kuvata automaattiasetuksella harmaata taustaa vasten lampunvalossa? Alempaa löytyy jo kivempia.)

Ja vaikka rottani nyt ovatkin pelkkiä massaisia pienoismalleja, haluan silti taata ilmanvaihdon ja mietin, että saatan repiä terran kannesta luukun irti tai pitää sitä aina auki. Lisäksi sinne näkee paremmin tuolleen.

Jos joskus koskaan milloinkaan ikinä saan tehtyä/rempattua nukkekodin tai tallin mittakaavaan 1:9 (itseasiassa miulahan on sellanen talonraato tuolla, mutta se ei ole alunperinkään ollut nukkis eikä siinä ole lattiaa tai mitään muutakaan kuin katto ja seinät...), tulee ainakin tämä boksi sinne. Onhan minulla nuo ratsastajanuketkin, joten rotat ja hevoset eivät jää hoitajitta. Hehe.

Täytteiden materiaalit:
- Kuivike: jotain puusilppua mitä joskus sain koulusta pienen muovipussillisen, ja jota olen näitä terroja varten vielä pätkinyt saksisysteemillä.
- Ruokakuppi: tehty Fimo Air -massasta käyttäen muottina korutarvikerasian pakkauksesta leikattua kippoa. Maalattu akryylimaalilla siniseksi ja lakattu mattapintaisella Heyda -servettilakalla.
- Vesikuppi ja vesi: taitaa olla juuri se kippo jota käytin ruokakupin muottina. Veden yritin tehdä täyttämällä kipon kiiltävällä lakalla... Älä kokeile. Äläkä kokeile vähän väliä siveltimen karvatomalla päällä, onko lakka kuivaa, koska puolikuiva lakka voi tuntua muovailuvahalta ja jäädä muotoonsa, eikä se edes kiillä tai kuulla läpi kuivana. Toivottavasti saan sen irti ja korvattua jollain älykkäämmällä (esim. oikealla vedellä).
- Ruoka: Helmimassanpaloja, jotka maalasin akryyleillä ja lakkasin kiiltäviksi näyttämään muka joltain märkäruoalta. En jaksa edes yrittää tehdä mitään rotanruoan näköistä vielä... Massa on muuten väriltään kirkkaanpunaista, ja välttääkseni proteiinipommitetut massarotat maalasin ruoat imitoimaan viljamaisia värejä. Jotain koodiroskaruokaa ehkä, pääsee helpoimmalla kun ei edes mieti...
- Pesäkoppi: pikkuinen kukkaruukku, joka on juuri sopivasti myös vähän rikki (sattuma). Omistan näitä ruukkuja useita, ja käyttelen niitä muunmuassa massarottieni kuivumisalustoina.

Kuvissa näkyvät rotat: Laskuvirhe, Inofensivo ja Appelsiinikarkki.


- Kas näin ne liimat näkyy, ja tuntuu. Ja täytteet mukana tietysti.


- Sivusta näkyy paremmin. Luulisinpa, että tämä on se kulma josta tätä pitäisikin katsoa, mikäli boksi ikinä tulee sijaitsemaan jossain muualla kuin "lattialla".


- Laskuvirhe se siellä. Varmaan tuntuu hullulta olla yksin terrassa, koska rottien pitäisi olla laumassa ja häkissä.


- Siinä näkyy ruokaa. Ehkä opin joskus panostamaan siihenkin enemmän. Olisin muuten periaatteessa voinut maalata tuon kissanruoan näköiseksi, koska rotille voi sitäkin syöttää, mutta siinä olisi sellaisenaan ollut liikaa proteiinia. Joten, olkoon nyt olevinaan jotain sekasotkuruokaa, jossa on vähän kaikkea.


-Kokonaiskuvaa.


- Vesikipon idea on, että en halunnut tehdä taas epäonnistunutta vesipulloa. En osaa tehdä niitä sitten yhtään, vaikka olen tehnyt... Koska aina ne hajoaa eikä niitä saa kiinni tuonne koppiin millään järkevällä tavalla. 
Mutta haluan kyllä, että tuo feikkivesi menee vaihtoon. Syy lakan käytölle oikean veden sijaan oli nimittäin se, kun haluan suojella rottiani siltä; silkkimassa ei ole kuulemma vedenkestävää. Kyllä se olisi lakattuna (Heydalla), ehkä, mutta en viitsi kokeilla koska testaamiset (en tokikaan testannut mihinkään rottaani, vaan ylijäämäpaloihin ja muihin keskinkertaisuuksiin) todistivat massan muuttuvan härskin tuntuiseksi ja nihkeänkiiltäväksi.


- Closeup-ruokaa. Nami nami. Tiedänpä vaan, että kun ikinä saan ostettua valkoista helmimassaa, teen siitä rotille puuroa! Ja ehkä noille niiden isännillekin... Hmm. Ehkä myös hevosille. Pöllikää ideani.


- Ruukussa Appelsiinikarkki, kameraa kurkkimassa Inofensivo.


- Yksi uusimmista ja kuvauksellisimmista sekä onnistuneimmista Peukkureistani, Appelsiinikarkki.


- Kavereilta näyttää. Inofe härkkii kun toinen syö.


- Tunnelmakuva...




-

Semmosta se. Voi olla, että ensi kerralla tulee joko kuvatulva kissoista tai kuvatulva Peukkureista. Molemmat teen kuitenkin joka tapauksessa jossain välissä.

Olen kanssa välillä miettinyt, pitääkö kohta tehdä erikseen oma blogi Peukkureille... Nyt taas kun mietin tätä, olen sitä mieltä että ei, koska tämä blogi on jo muutenkin aika hiljainen. Ja mieluummin pidän yhtä blogia kaikelle kuin erittelisin joka asialle erilliset blogit. Enkä edes osaa siirtää postauksia blogista toiseen (joo, miusta se olisi tarpeen jos perustaisin jollekin vanhassa blogissa olleelle teemalle erillisen blogin), ja se kuulostaa sellaiselta tutulta urakalta että ei järki... Tietty se voisi sujua niin, että kopsaan vaan kaiken HTML -koodiroinan sinne toisaalle?





- Neulatyyny, vaaralliseen häkkiinsä kaulapannalla ja ketjulla köytetty pieni ja surkea otus. (Vanhempaa kuvasatoa.)

26. joulukuuta 2014

Schleicheille uusi riimu...

Tulipa näin joulun aikaan tehtyä uusi nahkariimu Schleicheille, tai siis LB -skaalaisille hevosilleni. Kyseinen riimuyksilö ei tosin omaa solkia eikä ole muutenkaan mikään jenkkiriimu, vaan arabiriimu. Harvemmin niitä jaksan ruveta enää tekemäänkään, jotenkin tuntuu että olen niin huono leikkaamaan nahkasta suikaleita että niistä tulee ihan epämääräisiä rupeloita vaan. Semmonen ei muuten näytä hyvältä minikokoisena. Ja laittaisin ketjua mieluummin sellaisiin varusteisiisn, mihin olen nähnyt vähän enemmän vaivaa; en tiedä, mikä muukaan silti sopisi tuohon turpiksen alapuolelle? (Olen usein käyttänyt narua tai nahkaa, mutta sekin on vähän... vaikeaa, eikä läheskään yhtä siistin näköistä.)


- Sovittajana on ostamani Schleich, joka sopisi hommaansa paremmin jos sen naama olisi järkevämpi ja jos sillä ei olisi noita riivatun lettejä. Ostin samalla kertaa toisen tuollaisen tulevaksi kustomoinniksi.


- Riimu sopii naamaan ihan hyvin, vaikka solki niskaremmissä olisikin ollut hyvä. Nyt ei voi säätää ollenkaan.


- Minipientä ketjua, jeps.Ja kuten muista kuvista paremmin näkyy, tein riimuun sopivan narunkin.





- Tämä riimu on liian pitkä arabille. Jälleen kerran solki niskahihnassa olisi vähän pelastanut.



Sellai. Harvinaisen nysä postaus, mutta ei sitä aina tarvitsekaan olla sellaisia kilometritekstejä mitä yleensä teen...

20. joulukuuta 2014

Uusia Peukkureita

Niitä on tullut tehtyä, kuten edellispostauksessa mainitsin. Harvemmin tulee muuten tällä lailla postattua näin lyhyessä ajassa... Muttakun tekee mieli laitella kuvia.

Tätä kirjoittaessani mietin taas (kuten monesti aiemminkin), että pitäisi tehdä tuohon erillinen sivu Peukkureille. Devarissa niillä on oma kansionsa, miksei siis sivua täällä?

Postaan nyt alkuun yksilöistä, joita ei ennen ole ollut netissä. Koska osan kuvasin ja sain koneelle vasta lähiaikoina.

VAROITUKSEN SANA tähän väliin. Postaan kuvia, jotka voivat olla aika, öö, kuvottavia. Matoisia zombeja ja kidutettuja massarottia. Joku jo Devarissa kehui miten ällöttävän realistisia matoja olen tehnyt zombeilleni (onneksi), hehe.

-

- Fail. Nimensä mukaisesti epäonnistunut, tasapaksu makkara. Todella tylsä. Naaraspuolinen.




- Kaakaokyttä. Kaakaonvärinen dumbomies, josta tuli ihan OK mutta johon en kerennyt kehittää mitään sen ihmeempää tunnesidettä.



- Kylmyri. Nimi tälle naaraalle tulee sen väristä. Ei tälläkään kertaa kovin ihmeellistä tunnesidettä.



- Laskuvirhe. Nakudumbouros, jonka kuvion piti mennä selkää pitkin. Jotain meni vikaan ja juova on nyt sen oikealla kyljellä... Melko mitäänsanomaton rivilaumalainen. Olkoon siellä silti, kuten nuo muutkin.



- Napero. Sen nimi piti alunperin olla Namilan Minttusuklaa, mutta tajusin sitten että ehkä sen pitäisi saada naaraaseensa natsaava nimi; tuosta naaraasta ei oikein keksi mitään herkullista. Tuo mainittu muu nimi tulee kyllä pakosti jollekin, jahka saan lisää rottia tehdyksi! Muovailutikkuna käytin muuten tapettua sivellintä, kun ei oikeat kamppeet tulleet mukaan (tein nämä sekundaheput asuntolassa kouluviikolla).




- Neppari. Naperon nainen. Värimaailma ei pastelliuksissaan ole kovin kiinnostava, mutta söpö otus se silti on. Naperon ja Nepparin idea on, että ne sopivat yhteen ja ovat söpöjä. Tämä nimenomainen yksilö on myös varsin kuvauksellinen otus, mitä voin itse päätellä siitä kun meinaan julkaista jokaisen siitä ottamani kuvan.






- Pirupenska. En tiedä kenen penska tämä nyt sitten on, mutta ehkä Marble Manilla on osuutensa kakaran olemassaolossa. Meinasin jo tehdä tälle emonkin, mutta unohdin sekoittaa turkoosin, joten punasilmäisen pojan mamma saa odottaa. Pirupenskaksi tätä sanon siksi, koska se näyttää jotenkin... kierolta punaisine silmineen, jotka eivät muovautuneet sellaisiksi kuin halusin (puolikoppura massa, älä käytä sitä).



- Rantaleijona. Nimi tulee vaan siitä, kun tämä nakujätkä köllii ja näyttää siltä kuin ottaisi aurinkoa. Laiska heppu näemmä.



- Termospullo. Kyse on anatomiasta. Naaras. Tusinaturkoosi, jee. Muistuttaa hiirtä, raah, liian isot korvat (hiiret hiirinä ja rotat rottina, danke).


- Ysärin Äijä. Joku oikeakin nimi sille kuuluisi keksiä, mutta tuskin sillä niin kiire on ja sitäpaitsi tykkään tällaisista kummallisista kutsumanimistä. Se siis on väriltään mink (kai...) ja huomasin sen sopivan visuaalisesti Ninenteenille ja sen pojalle Eighteenille.






Sitten ne kivemmat, tai rumemmat. Ne, jotka ovat paitsi ihan OK onnistuneita, niin joihin on myös muodostettu tunnesidettä ja käytetty aikaa ja mielikuvitusta.

- Kasvainkimma. Nimi tulee siitä, kun tämä nakuakka kärsii pitkälle edenneestä nisäkasvaimesta (valitettavan yleistä naarasrotilla), ja kun halusin kaksiosaiseen nimeen samat alkukirjaimet. Se sopii suuhun, kimma meinaa likkaa tai tyttöä (ja en tiedä mistä se on tietooni tullut, ei mikään täkäläinen termi ole kyseessä). Sillä on myös pahan näköistä ihottumaa tai muuta ihosairautta, auts. Ihan on auki.







- Mordecai. Teinpä päähänpiston seurauksena kaverille peukkuriversion hänen ihmismäisestä hahmostaan. Näköjään hahmon (ja figun...) omistaja tykkää tuotteesta, mikä on erittäinkin hyvä homma. Tuota tukkaa oli raivoilo liimata. Hahmo myös piruili meikäläiselle koko hänen tekoprosessinsa ajan. Materiaalina silkkimassa, viskoosikarva, erikeepperi, Micron -tussi ja kiiltävä lakka silmiin, plus akryylimaalia.
RottaMortti on myös osoittautunut pirulliseksi siinä mielessä, että en saa tuon pehkon takia ikinä tarkennettua sen silmiin JA silti se ihan kerjää tulla kuvatuksi kokoajan. Saattaa myös olla, että kuonopiissä näkyy maalausjälki; peitin akryylimaalilla väärään kohtaan sohaistun tussijäljen. Sovitaanko vaan, että se on esimerkiksi joku mustelma...?










- Punarauta. Tummanruskea rupirotta, eli siis karvaton ja pahkurainen. Sillä on oranssinpunertavat silmät mustilla pupilleilla ja kamalia märkiviä haavoja, jotka eivät voi umpeutua kun niissä on punaisia rautalanganpätkiä. Älkää nyt luulko myöskään, että se punaisuus yrittäisi imitoida verta - jos haluan että rautalangassa on feikkiverta, maalaan sen. Nyt en tehnyt niin. Ja rakastan yrittää kuvata tätä otusta, koska se on yhtä kahjo kuin miltä näyttääkin. Koska kuka nyt tuollaisen kidutuksen jälkeen osaa pysyä järkevänä? Ilme saattoi saada pieniä vaikutteita Killing Joke -sarjakuvasta, jonka olen lukenut englanniksi ja jota voin suositella tyypeille, jotka ymmärtävät hyvän Batmanin ja Jokerin päälle - siinä sarjiksessa on mielestäni saatu Joksu näyttämään oikeasti karmivalta. Nam.







- Quadrophenia. Tämäkin tyyppi on turkoosi, mutta kokonaan ja vaan siksi, koska halusin tehdä peukkuriversion Die Ärzten Quadrophenia -piisin animoidussa videossa luikkineesta rotasta. Veikkaan tehneeni väristä kyllä silti liian vihreän (on se muuten oikeasti hankala sekoittaa...), mutta toivottavasti se ei ole niin paha. Screenit ovat kaikki erilaisia ja minulle turkoosi ei saa olla liian sininen. Vielä kuuluisi tälle rotiskolle tehdä ikioma nahkaliivi, jossa voisi selkämyksessä olla Ä kera kolmen pisteen. Lempibändini kunniaksi.








- Simply The Worst (Simppa). Teinpä jo aiemmin esitellylle Ugly Girlille hyvin natsaavan miehen. Se on kai kolmas rupirottani... Voi parkoja, ovat niin rumia ja säälittäviä että melkein hävettää. Eihän rotat nyt oikeasti voi tollasia olla. (No eipä sillä, tein tänään albiinorotan jonka silmissä on naulat.)





-

Lopuksi ihan vaan yleisesti kuvia rotistani.

- Aivomadon kuvat olivat melkein pilaantuneet kuvankäsittelyohjelman ja typerän hiireni ansiosta (klikkii omiaan...), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässäpä parhaita kuviani hänestä. Värimaailma hyppii silmille tarkoituksella, koska taidekuvat.


- Vähän nätimpi, sininen, kuva. Kaverukset Aivomato ja hänen apuviiksensä Piina (Aivomatohan on kuurosokea).


- Taas. Haluan että nuo madot näyttävät mahdollisimman limaisilta.


- Molemmilla selät auki. Mätää vuotaa.


- Aggressiivisempi sävy, punainen. Melkein sattuu silmään itseä.


- Surkea kuva (ilman salamaa lampunvalossa otettu). Laskuvirhe ja Kaakaokyttä.


- Juttusilla. Quadrophenia ja Mordecai.


- Herra Mordecai haluaa lisää hulluja laumaansa... Punarauta tykkää tuosta äijästä.


- Aina sama juttu, tämä asetelma. Didelpho ja Makukakku on vaan niin herkkuja laittaa näin. Joudun kuvaamaan nämä joka kerta kun keksin jonkun kivan asetuksen ja valaistuksen.


- ...taas! Jotain ne kyllä pelekää.


- Napero ja Neppari the söpö pariskunta. Blogin yläbannerikuvia kuvatessa ei voi vastustaa kiusauksia räpsiskellä paria lutuskahömppäkuvaa rottapareista.


- Värillisenä. Vihertävä sävy, huomaan. Laiska muokkaamaan paremmaksi koska en osaa kuitenkaan.


- Perhe Minkitz. Ysärin Äijä, Eighteen ja Ninenteen. Eli isä, poika ja äiti.


- Jälleen Minkitzit.


- Isä ja poika. Jotenkin tykkään tästä kuvasta, veikkaan että Äijä sukii penskaansa?


- Tämä oli jo edellisessä postauksessa. Sopii tähänkin silti.


- Rupipari eli Ugly Girl ja Simply The Worst surkeassa terrassa.


- Jotenkin... vanhahkon ja skannatun näköinen kuva. Tunnepitoinen silti.


- Meinaa valua pastellimaiseksi, yääk. No silti postaan.


- Tarkennus ihan OK, tunnelma jees, samat ällötykset.


- Oikeat kauneuden perikuvat ja ennakkoluulojen kaatajat.


- Ugly Girliä ei kuvaus kiinnosta, Simppa on utelias ja vähän naistaan nuorempi.


- Rupipallerot...


- Salaisuuksia terrassa. "We must go out of here, we MUST. WE CAN. I am SURE." - Simppa


- Baneful toivoo, että jakaisit napostelusuklaasi sen kanssa.


- Dreadful harrastaa mallioppimista ja kokeilee samaa.


- Jospa tassun antaminen auttaisi ja suklaata tippuisi?


- Ghastly tietää, että vakavat rokkiukot pitää nahkaliiviä.


- Laumansa isoimpiin kuuluu hän. Melkoinen körmy rotaksi.


- Nyt tiedän miksikä Grisly pukeutuu Halloweenina: merimakkaraksi! Tai no tarvitseeko sen pukeutua, kun se jo itsessään on moinen...


- Ällöttävä otus.


- Miun käissä. MERIMAKKARA.


- Näitä on kiva postata ja kuunnella samalla Alice Cooperia. Gruesome the melkein täydellinen Corpsepaintteri.


- Hanuripuolelta.


- Closeuppia eli lähikuvaa sen naamasta.


- Korvahalkio näkee haamuja.


- Sideviewer eli Siwi näyttää tässä jopa nätiltä, eikä ihan kajahtaneelta kuten yleensä.


- Unexister. Korvahalkiosta se eroaa sillä, että Unella on ehjät korvat ja häntä kroppaa vasten.


- Käden täydeltä rokkirottia. Ja ne kaikki haluaa huomiota ja syödä kameran samaan aikaan, saakel. Tosin Grisly näyttää tuolla muiden alla ihan siltä että oli huono idea tulla mukaan rykelmään.


- Hieno asetelma: Gruesome the tyttömagneetti. Nyt sen kainalossa on Bane.


- Ja sitten Drea.


-


Taas kerran tungin yhden postauksen ihan täyteen. Tiedäpä onko tämä joidenkin mielestä liian pitkä (usein luen että joku pilkkoo jonkun teeman useampaan osaan). mutta nyt tuntui siltä, että haluan postata nämä kuvat. Blogi toimii nimittäin myös arkistona kuville ja joskus tiedoille, mitä voin tarvita.

Corpsepaintterien lauma saa pian muuten täydennystä - ehkä useammastakin uudesta yksilöstä. Tätä kirjoittaessani yksi tyyppi on kuivumassa, ja se saakin karvatukan itselleen (viskoosista). Pitäisi muovata myös parit mustat naaraat noiden laumaan, ja niille vielä poikasia, joiden isä saattaisi olla Gruesome.

Lisäksi kuivumassa on tällä hetkellä myös niitä kärsineitä albiinoja. Teen niitäkin sarjaluontoisesti lisää, kerta on niin helppoa vaan ottaa massaa ja alkaa tehdä. Tosin joku yleinen probleemos vaivaa melkein kaikkia albiinojani: niiden silmistä vähintään toinen on jotenkin vammautunut. Tuo yksi omaa ehjän simmun ja on muutenkin terveen näköinen, mutta kaksi muuta omaavat metallia kropassaan (toisella on korupiikinpätkiä ympäri kroppaa ja siksi se on myös silmätön).

Tiedäpä mitä ens kerralla postaan. Tänne The Tuherrukseen on vaan helpompi postata kuin Viaken blogiin.






- Kävipä kerran niin, että siirsin suurimman osan Schleicheistä ja Sch -kustomeista niiden omaan hyllyyn (tila loppu silti kesken). Lopputuloksena oli, että Peukkurit (ja Mokkis) valloittivat kokonaan yhden tason. Ne kun tarvitsivat lisää tilaa. Tekisi mieli vielä hankkia tai tehdä jotain minihyllyjä näille, kerta on tuota turhaa ilmatilaa tuossa.