Meijän ukot alkaa olla jo niin vanhoja, etteivät paljoa leiki, paitsi välillä. Ei ole paljon se, mutta ne leikkivät kuitenkin. Yleensä noilla hiirillä ja naruilla (saivat muuten hiiriä joululahjaksi).
Kuvissa näkyy "uusi" eli kodinvaihtajasohva, jolla ukkoja oli hyvä kuvata leikittäessä. Valkoinen peite on suojaamassa kai kuseksimiselta, kuten kuuluu...
Ihan kokonaisuudessaan tämä kuvapläjäys vaati hirveää suostuttelua kissojen osalta, ne eivät olleet alkuun kovin motivoituneita riehumaan. Lisäksi Finku näytti kokoajan siltä, että jos menen lähelle se hyökkää kimppuuni. Ihankuin meikä olisi tehnyt sille jotain, mistä se olisi ollut vihoissaan...
Yritin myös tätä postatessani valita vain sopivimmat kuvat, ettei mene ihan tukkoon. Näyttää silti tulleen aika kasa katseltavaa.
-
Ensiksi kuvasin veljesten vuoronperäistä sinkoilua sohvalla; ensin taisi leikkiä Figaro. Heittelin sille hiirtä, jonka se paiskoi niin monta kertaa jonnekin mahdottomaan paikkaan, että meikä kyllästyi sen viskelyyn. Varsinkin kun en kerennyt saamaan melkein minkäänlaatuisia kuvia kun kissa jo lakkasi touhuamasta heti, kun olin kameran kanssa asemissa. Ärsyttävää, sanon. Ensimmäisessä satsissa kuvista tuli mustavalkoisia asetusten takia, ja pistin tahallaan kontrastin korkealle. Salaman turvin sain otettua pojista kuvia, joissa ei ole pelkkiä epämääräisiä tunnistamattomia olioita husiskelemassa.
- Tällaista se laatu oli ensin. Tajusin kesken kuvaamisen että kameran säädöt olivat vähän tummat...
- Amigollekin taisin pari kertaa hiirtä heitellä.
- Finku näkee hiiren.
- Ja valmistautuu hyökkäämään.
- En saanut hyökkäyksestä kuvaa, mutta tällainen söpöstys kortille tallentui. Ukko siis "tappoi" saalistaan hetki sitten, kunnes meikä tuli häiritsemään.
- Millä hemmetillä saan näistä vakaampia ilman salamaa? Moni hyvä kuvani on pilattu heilahduksella. Kun ei kissojen kanssa ole aikaa millekään pikkusäädöille enkä tule toimeen kolmijalkojen kanssa.
- Vanhan näköinen, huonosti tarkentanut kuva. Tykkään.
- Amppu huomaa hiiren. Lautasenkokoset silmät jotka on monesti yritetty kuvata myös videolle.
Sen jälkeen sohvalla kekkalointi ei enää kiinnostanut ja kollit laamivat lattioille, jossa yritin vielä leikittää niitä. Käytin hiiren sijasta "naruonkea".
- "No hemmetti, leikitää sitte ku husit sen lelun kaa siinä!" Khyl. Husin niin kauan että mielenkiintoa ilmenee.
- Pitää varoa ettei tuo onki osu silmään. Liekö joku auton antenni ehkä, en tiä, se tuli joskus jonkun raapimapuun mukana kotia (narun laitoin itse).
Sitten kissani meni sohvankulmalle ja sitä kautta sen alle. Piti nauraa näille kuville jo ennen kuin niitä edes oli, koska näky oli hetkellisesti käsittämätön. (Ja Amigo meni kiikkutuolin alle kuten tapana on.)
- Tulee mieleen joku koiraeläin ja en tiedä miksi.
- Läpsyti läps.
- Ilme, hiiks. Söpö.
- Laiska leikkii lojuen.
Seuraavaksi oli taas sohvarieha, by Amigo. Ja värikuvia.
- Mikä ilme...
- "AAGH, lelu, lelu, mie saan sen iha itelleni ihanaata!" Tollanen mielikuva miule tästä kuvasta tuli. Ihankuin Amigo olisi ilahtunut jostain.
- Paras spurttikuva ikinä tästä kissasta?
-
Siinä oli meijän kissojen leikkimiset sinä iltana. Kuvaisin näitä enemmänkin, jos se ei olisi niin vaikeaa ja jos ukot leikkisivät enemmän. Videoitakin tekisi mieli kuvata, muttakun ne vievät ihan mielettömästi tilaa kamerasta ja koneelta, enkä usko osaavani muokata niitä.
Seuraava postaus saattaisi käsitellä Peukkureita. Tullut niistä otettua uusia kuvia taas, ja ne edellisetkin uudet on vielä esittelemättä.
Olen saanut vähän edistettyä pienoismalliharrastustani. Tein tässä parin päivän sisään feikkikyniä grillitikuista ja sitten vielä piirsin/maalasin parit kuvat, kun tuntuu tuo "rottahylly" esittävän jotain minimaalista ateljeeta. Tietenkin kun onhan siellä maalaustelinekin (jonka sain joululahjaksi). Mut näistä lisää myöhemmin.
Joulu meni hyvin, siitä en keksi sen enempää sanottavaa.
Tekee muuten myös mieli tehdä valituspostauksia syystä ihmiset, mutta en tiä jaksanko...
- Figaro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.