20. joulukuuta 2014

Uusia Peukkureita

Niitä on tullut tehtyä, kuten edellispostauksessa mainitsin. Harvemmin tulee muuten tällä lailla postattua näin lyhyessä ajassa... Muttakun tekee mieli laitella kuvia.

Tätä kirjoittaessani mietin taas (kuten monesti aiemminkin), että pitäisi tehdä tuohon erillinen sivu Peukkureille. Devarissa niillä on oma kansionsa, miksei siis sivua täällä?

Postaan nyt alkuun yksilöistä, joita ei ennen ole ollut netissä. Koska osan kuvasin ja sain koneelle vasta lähiaikoina.

VAROITUKSEN SANA tähän väliin. Postaan kuvia, jotka voivat olla aika, öö, kuvottavia. Matoisia zombeja ja kidutettuja massarottia. Joku jo Devarissa kehui miten ällöttävän realistisia matoja olen tehnyt zombeilleni (onneksi), hehe.

-

- Fail. Nimensä mukaisesti epäonnistunut, tasapaksu makkara. Todella tylsä. Naaraspuolinen.




- Kaakaokyttä. Kaakaonvärinen dumbomies, josta tuli ihan OK mutta johon en kerennyt kehittää mitään sen ihmeempää tunnesidettä.



- Kylmyri. Nimi tälle naaraalle tulee sen väristä. Ei tälläkään kertaa kovin ihmeellistä tunnesidettä.



- Laskuvirhe. Nakudumbouros, jonka kuvion piti mennä selkää pitkin. Jotain meni vikaan ja juova on nyt sen oikealla kyljellä... Melko mitäänsanomaton rivilaumalainen. Olkoon siellä silti, kuten nuo muutkin.



- Napero. Sen nimi piti alunperin olla Namilan Minttusuklaa, mutta tajusin sitten että ehkä sen pitäisi saada naaraaseensa natsaava nimi; tuosta naaraasta ei oikein keksi mitään herkullista. Tuo mainittu muu nimi tulee kyllä pakosti jollekin, jahka saan lisää rottia tehdyksi! Muovailutikkuna käytin muuten tapettua sivellintä, kun ei oikeat kamppeet tulleet mukaan (tein nämä sekundaheput asuntolassa kouluviikolla).




- Neppari. Naperon nainen. Värimaailma ei pastelliuksissaan ole kovin kiinnostava, mutta söpö otus se silti on. Naperon ja Nepparin idea on, että ne sopivat yhteen ja ovat söpöjä. Tämä nimenomainen yksilö on myös varsin kuvauksellinen otus, mitä voin itse päätellä siitä kun meinaan julkaista jokaisen siitä ottamani kuvan.






- Pirupenska. En tiedä kenen penska tämä nyt sitten on, mutta ehkä Marble Manilla on osuutensa kakaran olemassaolossa. Meinasin jo tehdä tälle emonkin, mutta unohdin sekoittaa turkoosin, joten punasilmäisen pojan mamma saa odottaa. Pirupenskaksi tätä sanon siksi, koska se näyttää jotenkin... kierolta punaisine silmineen, jotka eivät muovautuneet sellaisiksi kuin halusin (puolikoppura massa, älä käytä sitä).



- Rantaleijona. Nimi tulee vaan siitä, kun tämä nakujätkä köllii ja näyttää siltä kuin ottaisi aurinkoa. Laiska heppu näemmä.



- Termospullo. Kyse on anatomiasta. Naaras. Tusinaturkoosi, jee. Muistuttaa hiirtä, raah, liian isot korvat (hiiret hiirinä ja rotat rottina, danke).


- Ysärin Äijä. Joku oikeakin nimi sille kuuluisi keksiä, mutta tuskin sillä niin kiire on ja sitäpaitsi tykkään tällaisista kummallisista kutsumanimistä. Se siis on väriltään mink (kai...) ja huomasin sen sopivan visuaalisesti Ninenteenille ja sen pojalle Eighteenille.






Sitten ne kivemmat, tai rumemmat. Ne, jotka ovat paitsi ihan OK onnistuneita, niin joihin on myös muodostettu tunnesidettä ja käytetty aikaa ja mielikuvitusta.

- Kasvainkimma. Nimi tulee siitä, kun tämä nakuakka kärsii pitkälle edenneestä nisäkasvaimesta (valitettavan yleistä naarasrotilla), ja kun halusin kaksiosaiseen nimeen samat alkukirjaimet. Se sopii suuhun, kimma meinaa likkaa tai tyttöä (ja en tiedä mistä se on tietooni tullut, ei mikään täkäläinen termi ole kyseessä). Sillä on myös pahan näköistä ihottumaa tai muuta ihosairautta, auts. Ihan on auki.







- Mordecai. Teinpä päähänpiston seurauksena kaverille peukkuriversion hänen ihmismäisestä hahmostaan. Näköjään hahmon (ja figun...) omistaja tykkää tuotteesta, mikä on erittäinkin hyvä homma. Tuota tukkaa oli raivoilo liimata. Hahmo myös piruili meikäläiselle koko hänen tekoprosessinsa ajan. Materiaalina silkkimassa, viskoosikarva, erikeepperi, Micron -tussi ja kiiltävä lakka silmiin, plus akryylimaalia.
RottaMortti on myös osoittautunut pirulliseksi siinä mielessä, että en saa tuon pehkon takia ikinä tarkennettua sen silmiin JA silti se ihan kerjää tulla kuvatuksi kokoajan. Saattaa myös olla, että kuonopiissä näkyy maalausjälki; peitin akryylimaalilla väärään kohtaan sohaistun tussijäljen. Sovitaanko vaan, että se on esimerkiksi joku mustelma...?










- Punarauta. Tummanruskea rupirotta, eli siis karvaton ja pahkurainen. Sillä on oranssinpunertavat silmät mustilla pupilleilla ja kamalia märkiviä haavoja, jotka eivät voi umpeutua kun niissä on punaisia rautalanganpätkiä. Älkää nyt luulko myöskään, että se punaisuus yrittäisi imitoida verta - jos haluan että rautalangassa on feikkiverta, maalaan sen. Nyt en tehnyt niin. Ja rakastan yrittää kuvata tätä otusta, koska se on yhtä kahjo kuin miltä näyttääkin. Koska kuka nyt tuollaisen kidutuksen jälkeen osaa pysyä järkevänä? Ilme saattoi saada pieniä vaikutteita Killing Joke -sarjakuvasta, jonka olen lukenut englanniksi ja jota voin suositella tyypeille, jotka ymmärtävät hyvän Batmanin ja Jokerin päälle - siinä sarjiksessa on mielestäni saatu Joksu näyttämään oikeasti karmivalta. Nam.







- Quadrophenia. Tämäkin tyyppi on turkoosi, mutta kokonaan ja vaan siksi, koska halusin tehdä peukkuriversion Die Ärzten Quadrophenia -piisin animoidussa videossa luikkineesta rotasta. Veikkaan tehneeni väristä kyllä silti liian vihreän (on se muuten oikeasti hankala sekoittaa...), mutta toivottavasti se ei ole niin paha. Screenit ovat kaikki erilaisia ja minulle turkoosi ei saa olla liian sininen. Vielä kuuluisi tälle rotiskolle tehdä ikioma nahkaliivi, jossa voisi selkämyksessä olla Ä kera kolmen pisteen. Lempibändini kunniaksi.








- Simply The Worst (Simppa). Teinpä jo aiemmin esitellylle Ugly Girlille hyvin natsaavan miehen. Se on kai kolmas rupirottani... Voi parkoja, ovat niin rumia ja säälittäviä että melkein hävettää. Eihän rotat nyt oikeasti voi tollasia olla. (No eipä sillä, tein tänään albiinorotan jonka silmissä on naulat.)





-

Lopuksi ihan vaan yleisesti kuvia rotistani.

- Aivomadon kuvat olivat melkein pilaantuneet kuvankäsittelyohjelman ja typerän hiireni ansiosta (klikkii omiaan...), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässäpä parhaita kuviani hänestä. Värimaailma hyppii silmille tarkoituksella, koska taidekuvat.


- Vähän nätimpi, sininen, kuva. Kaverukset Aivomato ja hänen apuviiksensä Piina (Aivomatohan on kuurosokea).


- Taas. Haluan että nuo madot näyttävät mahdollisimman limaisilta.


- Molemmilla selät auki. Mätää vuotaa.


- Aggressiivisempi sävy, punainen. Melkein sattuu silmään itseä.


- Surkea kuva (ilman salamaa lampunvalossa otettu). Laskuvirhe ja Kaakaokyttä.


- Juttusilla. Quadrophenia ja Mordecai.


- Herra Mordecai haluaa lisää hulluja laumaansa... Punarauta tykkää tuosta äijästä.


- Aina sama juttu, tämä asetelma. Didelpho ja Makukakku on vaan niin herkkuja laittaa näin. Joudun kuvaamaan nämä joka kerta kun keksin jonkun kivan asetuksen ja valaistuksen.


- ...taas! Jotain ne kyllä pelekää.


- Napero ja Neppari the söpö pariskunta. Blogin yläbannerikuvia kuvatessa ei voi vastustaa kiusauksia räpsiskellä paria lutuskahömppäkuvaa rottapareista.


- Värillisenä. Vihertävä sävy, huomaan. Laiska muokkaamaan paremmaksi koska en osaa kuitenkaan.


- Perhe Minkitz. Ysärin Äijä, Eighteen ja Ninenteen. Eli isä, poika ja äiti.


- Jälleen Minkitzit.


- Isä ja poika. Jotenkin tykkään tästä kuvasta, veikkaan että Äijä sukii penskaansa?


- Tämä oli jo edellisessä postauksessa. Sopii tähänkin silti.


- Rupipari eli Ugly Girl ja Simply The Worst surkeassa terrassa.


- Jotenkin... vanhahkon ja skannatun näköinen kuva. Tunnepitoinen silti.


- Meinaa valua pastellimaiseksi, yääk. No silti postaan.


- Tarkennus ihan OK, tunnelma jees, samat ällötykset.


- Oikeat kauneuden perikuvat ja ennakkoluulojen kaatajat.


- Ugly Girliä ei kuvaus kiinnosta, Simppa on utelias ja vähän naistaan nuorempi.


- Rupipallerot...


- Salaisuuksia terrassa. "We must go out of here, we MUST. WE CAN. I am SURE." - Simppa


- Baneful toivoo, että jakaisit napostelusuklaasi sen kanssa.


- Dreadful harrastaa mallioppimista ja kokeilee samaa.


- Jospa tassun antaminen auttaisi ja suklaata tippuisi?


- Ghastly tietää, että vakavat rokkiukot pitää nahkaliiviä.


- Laumansa isoimpiin kuuluu hän. Melkoinen körmy rotaksi.


- Nyt tiedän miksikä Grisly pukeutuu Halloweenina: merimakkaraksi! Tai no tarvitseeko sen pukeutua, kun se jo itsessään on moinen...


- Ällöttävä otus.


- Miun käissä. MERIMAKKARA.


- Näitä on kiva postata ja kuunnella samalla Alice Cooperia. Gruesome the melkein täydellinen Corpsepaintteri.


- Hanuripuolelta.


- Closeuppia eli lähikuvaa sen naamasta.


- Korvahalkio näkee haamuja.


- Sideviewer eli Siwi näyttää tässä jopa nätiltä, eikä ihan kajahtaneelta kuten yleensä.


- Unexister. Korvahalkiosta se eroaa sillä, että Unella on ehjät korvat ja häntä kroppaa vasten.


- Käden täydeltä rokkirottia. Ja ne kaikki haluaa huomiota ja syödä kameran samaan aikaan, saakel. Tosin Grisly näyttää tuolla muiden alla ihan siltä että oli huono idea tulla mukaan rykelmään.


- Hieno asetelma: Gruesome the tyttömagneetti. Nyt sen kainalossa on Bane.


- Ja sitten Drea.


-


Taas kerran tungin yhden postauksen ihan täyteen. Tiedäpä onko tämä joidenkin mielestä liian pitkä (usein luen että joku pilkkoo jonkun teeman useampaan osaan). mutta nyt tuntui siltä, että haluan postata nämä kuvat. Blogi toimii nimittäin myös arkistona kuville ja joskus tiedoille, mitä voin tarvita.

Corpsepaintterien lauma saa pian muuten täydennystä - ehkä useammastakin uudesta yksilöstä. Tätä kirjoittaessani yksi tyyppi on kuivumassa, ja se saakin karvatukan itselleen (viskoosista). Pitäisi muovata myös parit mustat naaraat noiden laumaan, ja niille vielä poikasia, joiden isä saattaisi olla Gruesome.

Lisäksi kuivumassa on tällä hetkellä myös niitä kärsineitä albiinoja. Teen niitäkin sarjaluontoisesti lisää, kerta on niin helppoa vaan ottaa massaa ja alkaa tehdä. Tosin joku yleinen probleemos vaivaa melkein kaikkia albiinojani: niiden silmistä vähintään toinen on jotenkin vammautunut. Tuo yksi omaa ehjän simmun ja on muutenkin terveen näköinen, mutta kaksi muuta omaavat metallia kropassaan (toisella on korupiikinpätkiä ympäri kroppaa ja siksi se on myös silmätön).

Tiedäpä mitä ens kerralla postaan. Tänne The Tuherrukseen on vaan helpompi postata kuin Viaken blogiin.






- Kävipä kerran niin, että siirsin suurimman osan Schleicheistä ja Sch -kustomeista niiden omaan hyllyyn (tila loppu silti kesken). Lopputuloksena oli, että Peukkurit (ja Mokkis) valloittivat kokonaan yhden tason. Ne kun tarvitsivat lisää tilaa. Tekisi mieli vielä hankkia tai tehdä jotain minihyllyjä näille, kerta on tuota turhaa ilmatilaa tuossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.