Blogin otsikoksi vaihdoin tylsähköstä kaupunkinäkymästä yhden massarotan, joka sopii söpöyksissään tuollaiseen. Siitä luulisi näkevän heti, että olen rottaihminen, tykkään kuvauksesta ja käsitöistä. Tuo tuossa on tosin vaan pelkkä tilapäisratkaisu, edelleen, mutta mielestäni sopii paremmin kuin edellinen. Juuri tätä blogia varten räpsin ison läjän sommiteltuja kuvia Peukkureista. Sen verran tunnelmallisia niistä kuvista kummiskin tuli, että napsin samalla ihan random taidekuviakin rotistani. Vähän sellaisella ahdistavalla ja kylmällä tyylillä.
Fonttia tekisi mieli muokata kyllä, koska yleensä vihaan perustylsää Arialia sukulaisineen. Toisaalta en halua myöskään mitään liian käkkyräistä tekstiä tänne, koska se ainakin itseni kohdalla tappaa lukuhalut.
Se kuitenkin on selvä, että violetti ja keltainen eivät katoa blogista yhtään mihinkään, koska ne ovat aina olleet "omat" värini. Lisäksi tekstin tulee olla vaaleaa ja taustan tumma, syynä omat silmäni jotka eivät oikein tykkää mistään liian vaaleasta taustasta yleensä. Tummuus on vaan tunnelmallisempaa.
Vastaavasti kartan myös ylimääräistä riemunkirjavuutta. Pidän melko monesta väristä kyllä, ihan totta, mutta joitakin taas en siedä yhtään ja toisia en vaan koe omikseni; The Tuherrus oli alunperin mustavalkoinen, josta muunsin sen violettiin ja keltaiseen. Violetin ohella täältä voi löytää kyllä myös mustaa, valkoista ja sinistä. Keltaisen olen havainnut olevan usein kullanruskehtavaa; sopii minulle, tykkään siitä väristä ihan. Ei pomppaa silmille niin rankasti sekään.
Ymmärrän kyllä jos joillakin on lukihöiriöitä tai muita syitä olla kykenemättä lukea kunnolla joitain blogeja, mutta totuus on että blogi tulee tehdä ensisijaisesti itselle. Meikä toisaalta osaa sen verran samastua ulkopuolisiin lukijoihin jo vaistomaisesti, että pidän mielessä millaisia blogeja en itse mielellään lue niiden visuaalisesta ilmeestä johtuen. Teen sellaista blogia, jota itse lukisin, ainakin melkein. Ei saa olla liikaa värejä, fonttien tulee näyttää siisteiltä ja oikeinkirjoitus on oltava ainakin hanskassa ja tiedossa, jos ei ihan persoonattomasti kehtaa kirjoittaa.
-----
Toinen asia on se, että olen saanut nyt taas kuvat koneelle (koulu tappoi jaksamisen mihinkään kuvaräpellyksiin pitkäksi aikaa). Ehdin muokatakin ne jo, ja parit julkaisin jo DeviantARTin puolella.
Tottahan toki suurin osa kuvasaasteesta käsittelee noita massarottiani, Peukkureita. Niitä on tullut tehtyä lisää ja haluttua julkaista, mutta sekin mahdollistuu vasta nyt. Onpahan jotain mistä kirjoittaa...
Piirustuksia on kertynyt kanssa, ja maalauksia. Niistä lisää sitten jatkossa kun jaksan skannata ne koneelle. Tilanahtaus kehottaa kyllä kokoajan korvaamaan skannerin kameralla, mutta kun kamera ei koskaan jyrää skannauslaadussa skannerin yli. Koskaan. Ja miksi en käyttäisi skanneriani, kerta olen sen saanut lahjaksi joskus ja tiedän, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia moisen lainaamiseenkaan? Etenkin, kun oma skannerini on ihan laatuvempele...
Haluaisin nyt päättää, että teen ennen jouluaattoa ainakin yhden blogipostauksen Peukkureista. En kyllä aio luvata mitään, ettei tule typeriä paineita... Vaikka en luulekaan että kukaan odottaa tämän päivittyvän. Itse vaan tykkään, jos blogeja päivitetään ahkeraan, mikäli vaan hyvää materiaalia riittää.
Danke schön vähäiselle lukijalaumalle siitä, että edes joku tätäkin lukee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.