Miten nimeän mallini?

Poimin otsikon omasta postausidealistastani. Eli miten nimeän mallini?

"Money Spent Due To External Forces" eli Munni.

Kokoelmani sekä hevosten että etenkin rottien osalta on iso, joten kaikki simppelimmät nimet (esim. ruokien tai karkkien nimet tai niihin liittyvät termit) saattavat olla jo käytettyjä. Jotkut nimet ovat sen verran kivoja että annan niitä useammalle eri eläimelle tai hahmolle, mikäli ne vain ovat eri lajia tai eivät muutoin ole tekemisissä keskenään. Hyvä esimerkki olisi sellainen, että peukkureilla näkyy jonkin verran nimiä jotka olen alunperin antanut hahmoilleni. 

Almi ei ole ainoa Almi.

Olen jo kauan kerännyt nimilistoja sekä paperille että digitaalisesti, ja olen myös yrittänyt yhdistää näitä. Nyt homma on vähän jäänyt. Yliviivaan nimet jotka ovat jo käytössä, ja teen noin heti kun nimi päätyy jollekin. Osa listoista on kategorisoitu esimerkiksi kielen tai teeman mukaan: löytyy mm. latinaa, kasvien nimiä, kaloja, valokuvaukseen liittyviä juttuja ja lääketieteellisiä termejä. Satunnaisia löytöjä ja hauskoja sanoja varten on ihan oma, pitkä sekalaislistansa. Lisäksi on oma listauksensa parivaljakoille ja jengeille.

Nimilistat ovat suurimmat peukkurien puolella, mutta käytän kyllä kaikkea kaikille jos se tuntuu tarpeelliselta. Peukalorotat vaan tuppaavat runsastumaan kaikkein nopeiten ja niitä on reilusti yli tuhat kappaletta, joten nimiäkin toki tarvitaan enemmän. 

"Okay Mister Blue" eli Okay. Riimu on Kaven tekemä, naruräpellys taas minun.

Koska valikoima on noin iso, olen tullut pisteeseen jossa jokainen rotta ei ole enää erottuva yksilö tai muutoin spesiaali. Haluan nimetä ne spessut kaikista luovimmin, joten iso osa rotiskoistani on saanut outoja sanaväännösnimiä. Niitä keksii ainakin minun aivoillani lennosta jatkuvalla syötöllä, enkä mitenkään pysty listaamaan kaikkia talteen. Ja kyllä, kirjaan ne ylös ja yliviivaan jotta tiedän olla käyttämättä samaa nimeä kahdesti. Juttu noiden siansaksanimien kanssa on se, että ne eivät tarkoita mitään, ovat neutraaleja ja voidaan siten antaa huoletta mille hyvänsä figuurille, mikäli nimen värit vain sopivat rottaan. Hevosille en tuollaisia nimiä anna. 

Juuvu. Myös Siisto löytyy.

Ja mitä niihin hevosiin tulee, niin niiden kohdalla tuntuu tarpeelliselta mainita etten hevillä vastaanota nimeämisapua. Tapani nimetä voi olla niin monimutkainen verrattuna siihen, miten simppelisti ihmiset usein nimeävät asioita, mukaanlukien eläviä eläimiä. (Meillä lemmikit saavat aina ajatuksella keksityt, kunnolliset nimet, eivätkä ne ole esim. vitsejä. Poikkeuksena on sellainen, että eläin tulee jo valmiiksi nimettynä eikä nimeä haluta vaihtaa.) Ensinnä mietin, miten se hevosmalli on minulle tullut, miksi, oliko ajassa jotain erityistä, liittyykö siihen jokin mielentila tai tunne? Minkä värinen se on ja voiko värin pohjalta keksiä nimeä? Olen synesteetikko, eli aivoissani on hermoyhteyksiä jotka normaaleilla ihmisillä katkeavat joskus varhaislapsuudessa, joten voin muunmuassa nähdä värit sanoille, kirjaimille, numeroille, äänille, mauille ja hajuille, minkä lisäksi voin sanoa jos jokin maku on jonkun värinen. En edes tiedä onko se normaalia ihmisille, että kuvailee värin sävyä sanomalla sitä makeaksi, suolaiseksi tai pistäväksi. 

Floora, jonka pitkä nimi "I  Just Want The Boring Things" oli jonkun mallarikollegan höläyttämä. Poimin joskus talteen lauseita jos ne näyttävät sopivilta nimiksi. Tämän kohdalla asia on niin, että merkitöntä ruunikkoa tupataan haukkumaan tylsäksi, ja minä taas niin pidän ruunikoista.

Höttö, jonka värit valikoin sopimaan nimeen.

Yksi asia johon myös panostan, tai haluan panostaa, on nimen kieli, alkuperämaa ja merkitys. Moinen tulee joskus kyseeseen jos jollain hevosrodulla on kotimaassaan tietyt nimiperinteet. En osaa mitään muuta kuin suomea ja englantia. Latinaa, saksaa ja ehkä espanjaakin saatan osata ihan naurettavan verran, eli en tiedä miten niissä toimii kielioppi. Ikävä kyllä tykkään juuri latinalaistaustaisista kielistä nimissä niiden voimakkaan värimaailman takia - ne sopivat eläimille. Englanti on melkoista värien sekasotkua ja ymmärrän sitä turhan hyvin nykyisin, niin jotkin perus lausenimet sillä kielellä alkavat olla jo vähän nähtyjä. 

Joskus tuli Kaven kanssa keskusteltua näistä nimijutuista, ja tulimme siihen tulokseen että on "normaaleja nimiä" ja sitten "meidän nimiä". Kave antaa hevosilleen nimiksi kuuntelemiensa kappaleiden otsikoita. (Kave kuuntelee vielä rankempaa musiikkia kuin minä - ja minähän kuuntelen sentään metallia...) Minä olen joskus lyhentänyt sanayhdistelmiä siten, että ensimmäisistä kirjaimista on voinut keksiä jotain soopaa millä massaeläimen voi identifioida. Esimerkiksi russian blue = rublu. Tosin Rublusta tuli sittemmin Hörhö, varsinkin koska se ei ollut väriltään russian blue vaan marten... Ja tuohon synestesiaan vedoten, Hörhö on väreiltään muutenkin sopivampi harmaalle rotalle. 

Hörhö.

Yksi hahmo sai pysyvän lempinimensä, koska kirjoitin sen varsinaisen nimen tuoreeltaan ylös enkä muistanut sitä enää myöhemmin (ennen kuin näin nimen uudestaan). Lempinimi oli ja on tyhmä eikä mitenkään luova, mutta se jämähti kuin pikkukivi kengänpohjaan. Sekä pitkä nimi että lempinimi ovat aika typeriä ja myötähäpeilyttäviä (suomenkielinen vastine sanalle "cringe"), ja keksin ne ollessani vielä pentu, joten olen sittemmin päättänyt ettei hahmo itsekään pidä nimistään. Siitä saa aikaiseksi vähän draamaa tarinapuolelle. 

Olen outo ihminen, ja tykkään jos nimet ovat vaikeita ja pitkiä. Tämä ei tokikaan päde lempinimiin, joiden kannattaa olla helppokäyttöisiä. Mutta omaan paljon hahmoja ja modelleja joiden pitkät, viralliset nimet ovat hankalia kirjoittaa ja kenties mahdottomia lausua. Mitään erikoismerkkisoppaa en sentään yleensä käytä, mutta joku spesiaalikirjain tai tuplakonsonantti siellä täällä on aivan jees. 

Kämmi, jonka pitkä nimi on "Stainygate's Sülvär Cämåüflägë". Se on tarkoituksella tuollainen, enkä ole onnistunut keksimään mitään yhtä kivaa enää toista kertaa.

Ihan oma lukunsa ovat sanaleikit. Niitä rakastan yli kaiken, ja koen että sanaleikkinimet sopivat ihan erityisesti rotille, joskin oikeasti niitä näkee paljon myös suomenhevosilla ja quarterhevosilla. Minulla ei kuitenkaan ole isoa määrää suomenhevosmalleja, joten ei auta muu kuin käyttää kaikki suomenkieliset ideat peukalorotille. Ja tässä on myös syy siihen miksi Fingerpori on mielestäni ihan mainio sarjakuva - vitsit vaativat aivoja, kielipäätä ja joskus rujoa huumorintajua. Kielikikkailua yhtä kaikki. 

Ja yksi asia, jossa olen aika ajoin kokeillut jyrätä omat ennätykseni, on nimenomaan mahdollisimman pitkän lausenimen keksiminen jollekin. Vielä parempaa on jos se liittyy jotenkin nimeämistilanteen tunnelmaan, modellin väriin, ilmeeseen tai vastaavaan ominaisuuteen, ja siihen saa mukaan pilkkuja ja sanaleikkejä. Parhaimmillaan kaikkia noita yhtä aikaa. Minulla ei ilmeisesti ole ollenkaan elämää. 

Sirkku, joka muutti Kavelle, hence the colors. Sen virallinen nimi on "So Pretteh Sarcasm Dat Meh Eyes Plop And Roll A Way" ja syynä on rotan ilme.

Olen ollut nimi- ja kielioppihörhö ihan penskasta asti, eikä kirjoittaminen tai sen oppinimen ollut ilmeisesti yhtikäs vaikeaa. Toki olen huomannut kehityskaarta, etenkin jos vertaan kymmenen vuotta sitten kirjoitettuja tekstejä tämänhetkisiin. (Aloitin tarinatekstien kirjoittamisen vuonna 2011.) Silti perusasiat ovat olleet aina enempi vähempi lapasessa, ja joskus luen vanhoja räpellyksiäni ja mietin, miksen enää nykyisin kuvaile asioita noin? 

Nightcrawler (kastemato) eli Nikke.

Kaikki nimet eivät tietenkään ole mitään luovuuden huippuja, eivätkä voisikaan olla. Joskus simppeli on ihan jees ja riittävä.