6. maaliskuuta 2024

Kustomoitu Schleich -koira

Muutama vuosi sitten kirjoitin pienoismallihevostelusta artikkelin, joka julkaistiin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n Tähdenlento -lehdessä. En itse kuulu kerhoon enkä ole mitenkään tuttu tuon koirafiktion kanssa, mitä nyt tahattomasti altistuin sille (fiktiolle) aikoinaan paljonkin, kiitos kavereiden ja eläinpiirtäjien netissä julkaisemien koirasarjakuvien runsauden. Mieluummin luin koirasarjiksia kuin ihmissarjakuvia, koska muutakaan ei suomen kielellä julkaistu. Mutta varsinainen koiraihminen en ole ikinä ollut, enkä käynyt läpi mitään ns. koira(piirtäjä)vaihetta, toisin kuin monet muut. 

Tämä on kirjoitettu pääasiassa keväällä 2023, mutta sisältö pätee silti. Olisi lystikkiä jos artikkelin lehdestä lukeneet voisivat nähdä myös tämän, koska nyt on luvassa tarkennusta, ja siis ihmiseltä joka on harrastanut muovieläinten kustomointia vuodesta 2009!

En blogannut tästä lehtihommasta saati siihen liittyvästä teoksesta mitään silloin kun homma oli tuoreempi. Yksi syy saattoivat toki olla sillä hetkellä läpikäydyt tapahtumat IRL, jotka söivät henkistä jaksamista täällä päässä; ja toinen taas se ettei moisia ylipäänsä kantsi julkaista kun ne ovat paperilla ihan tuoreita. Kuitenkin tein tuota artikkelia varten ensimmäisen koirakustomini ikinä. Uusia moisia en ole tehnyt, mutta ajatus on että ehkä kustomoin lisää koiruuksia myöhemmin. Hevoset ovat kuitenkin etusijalla, ja olen myös pitkään yrittänyt aloittaa jotain kissakustomia tai -veistosta, saa nyt nähdä. Koirakustomit olisivat ainakin hyvä syy metsästää jostain koirakirjoja laajalla rotu- ja värikirjolla ja hyvillä värikuvilla, jotta olisi kunnollista referenssimateriaalia. Tekisin kyllä ensisijaisesti sekarotuisia.

Mutta kaikkea sitä ihminen suostuukin tekemään, kun pyydetään, ja asiaankuuluvan lehden pääeläinlaji on jotain muuta kuin ne mitä yleensä piirrän ja mallitan. Olisin toki voinut tehdä esimerkkieläimeksi myös hevosen, mutta minusta koirahörhöille kannattaa esitellä kustomointia eläimellä joka on heille tutumpi tai kiinnostavampi.

Minulla oli tuolloin kyllä koira, Musca. Se lopetettiin keväällä 2022 ja oli ehtinyt täyttää 13 vuotta. Musca oli osaksi bordercollie ja väriltään musta, joten oli aika helppoa päättää minkä Schleichin ostan artikkelin uhriksi ja minkä värinen siitä tulisi. Muotokuvaa en siitä kyllä tehnyt, koska en koe sellaisia omaksi jutukseni, enkä ollut varma miten luppakorvia muotoiltaisi. Kaikki elukat joita yleensä mallaan omaavat jostain syystä tosi ulkonevat ja pystyt korvat... Joten kustomistakin tuli sitten pystykorva. Mikäs siinä. 




En tiedä miksi, mutta muotoilin sille yhden tassun kokonaan uusiksi, varmaankin koska halusin testata pystynkö siihen. Järkevä ihminen laittaisi katkaistuun raajantynkään rautalanganpätkän ja massailisi sen päälle, mutta minä lätkin massapalan suoraan tynkään ja toivoin ettei se tippuisi. Eikä tippunutkaan! Tai sitten en vain muista mitään jos tappelinkin sen kanssa. Kiinni se on pysynyt. 


Koska yksi tassu oli nyt ilmassa eikä tukenut mallia, tein silkkimassasta pienen lätkän ja kiinnitin sen toiseen etutassuun. Jostain syystä sekin on jopa toiminut, vaikka olisi voinut olla parempikin. 

Korvien muotoilu oli yllättävän mukavaa, koska kerrankin oli "oikeutettua" käyttää tekniikkaa jolla tein pitkään korvia hevosmallikustomeilleni: massapallo paikalleen ja siitä sitten varovasti muotoilemaan sellaista suippenevaa kartiota. Se ei yleensä sallinut minun tehdä kaakeilleni selkeitä korvanjuuria - hevosten korvat eivät ole kolmioita! Keksin järkevän tekniikan vasta aika äskettäin, kun kokeilin tekniikkaa jota monet muut ovat aina käyttäneet ja joka ei itselleni toiminut joskus aiemmin. Täytyy sanoa että jos teen aina hevosilleni pörröiset korvakarvat, niin sitä suuremmalla syyllä teen ne myös koiralle, jos korvamalli sellaiset sallii. Tässä ei ole mitään ongelmaa, on ihan peruskauraa. 

Hevosenkorva on edestä katsottuna pitkä soikula josta on ikäänkuin leikattu pieni pala pois.

Karvojen muotoilu on jostain syystä yksi lempijutuistani, kun kustomoin. Hevosissa ei yleensä ole mitään mihin tarvittaisi suurta karvatekstuuria, ja jouhetkin ovat yhtä pitkää haiventa vain, paitsi hännäntyvessä. Teen hevosilleni turkkitekstuurit yleensä erigessolla (Eri Keeper + gesso -sekoitus), jonka sivelen paikalleen tekemällä lyhyitä, karvankasvun suuntaisia vetoja karhealla siveltimellä. Sen voi siis tehdä vasta kun koni on muutoin massailtu. 

Tuolle koiralle sen sijaan piti tehdä ihan kunnon pörhelöt kaulaan, rinnuksille ja säkään, eikä se saanut näyttää littanalta, joten tarvitsin ihan oikeita muotoiluvälineitä siihen. Se ei edes ollut vaikeaa, vaikka vaatikin aika paljon eestaas toistelua, jos muistan oikein. Tässä kohtaa on pakko sanoa, että on todella kätevää elää sellaisen eläimen kanssa jolla on sellainen karva - ja luusto ja lihaskunto - jota aikoo pienoismallittaa, koska jostain syystä se auttaa todella paljon sen saamisessa oikeanlaiseksi. 


Hännän tein hyvin kiinni koiran kroppaan, jotta se, no, pysyisi paremmin kiinni. Kuten tein selväksi, en käytä juurikaan rautalankaa mihinkään muuhun kuin originaaleihin (original sculpture, OSC). Tämä on tyhmyyttä ja suosittelen kaikille tulella leikkimistä ja siis kuumentamaan rautalankaa ja pistämään sen muovisen raajan tynkään (tai tynkiin), oli tarkoituksena sitten kiinnittää katkaistu raaja uudelleen tai muotoilla täysin uusi. Pelkästä massasta tehty raaja ei ole kestävä ja voi irrota omia aikojaan, ja voi olla oikeasti vain vaikea muotoilla ja kiinnityskohta hankala häivyttää. 

Artikkelista ja koiramallin kustomaatiosta on kulunut sen verran paljon aikaa, etten tietenkään muista kaikkia yksityiskohtia mitä sen tekemiseen meni. Onneksi napsin paljon kuvia prosessista... Niistä oli hyötyä ihan tuon muotoiluosuudenkin ylöskirjaamisessa - kaipa sitten saavutin tavoitteeni eli mätsäsin oman muotoiluni koiran muoviturkkiin sen verran toimivasti, etten pysty valmista mallia katsomalla näkemään mitä kaikkea olen itse siihen lisännyt. Meinaan siis esim. mahakarvaa, tuppaan nimittäin lisäämään hevosillenikin yleensä massaa ja turkkia mahaan. En myöskään hypistele pienoismallejani kun kirjoitan niistä, vaan olen kokonaan kuvien ja tekstitietojen varassa, ynnä tuo koira on majaillut aika pitkään lasin takana muiden (yllättävän runsaiden) muovikoirieni kanssa. 

Sivelen kustomeihini aina lakkaa kun massailuosuus on tehty. En tiedä onko tämä mikään yleinen käytäntö, mutta minulla on enkä ole huomannut siitä olevan ikinä mitään haittaa.  

Noh, sitten tuli tietenkin maalauksen aika. Halusin koirasta mustan, osin koska Muscakin oli musta. Sen luulisi myös olevan helppo väri, mutta arvatkaa mitä? Ei se ole! Toki jos haluaa niin aina voi maalata mustan eläimen ihan vain, no, parilla kerroksella mustaa akryylimaalia ja se on siinä, mitä nyt yksityiskohtia pitää myös lisätä. Mutta oikeat mustat eläimet eivät useinkaan ole täysin umpimustia, vaan niissä näkyy erilaisia ruskean sävyjä, joskus jopa oljenkeltaista. Lisäksi ainakin koirilla tuppaa kertymään valkoista tai hopeanharmaata karvaa varsinkin naamaan ja etenkin kun ikää tulee. Muscalla niin kävi jo ennen kuin se tuli vanhaksi, joten kehtaan väittää ettei se automaattisesti liity koiran ikään.

Olen huomannut että hevosillakin ikäkeskeistä harmaantumista näkyy vasta kun ikää on todella paljon, ja kissoilla sitä ei näy melkein ikinä ollenkaan. Rotilla taas taitaa näkyä vasta jos ne pystyvät elämään epätavallisen vanhoiksi. 

Tuosta syystä laitoin artikkelikoiran pohjaväriksi tummanruskean, jota sitäkin piti ensin ohentaa vähän ja kerrostaa ainakin paristi, että peitti kunnolla eikä tullut siveltimenjälkiä. Niitä nimittäin täytyy välttää. 





Huomautan tähän väliin, että maalausaineena olivat akryylimaalit, ja nekin taiteilijalaatuisina. Mitään halpoja ei kannata missään nimessä ostaa edes vaikka olisi aloittelija, koska pienoismallia pitää pystyä käsittelemään ja ruput maalit voivat kuivua tahmaisiksi. Kankaalle maalatessa sillä ei ehkä ole niin paljoa väliä, mitä nyt kalliimmissa väreissä voi olla parempi valonkesto eivätkä pigmentit haalistu ajan myötä.


Voi olla että ohensin myös mustaa aika paljon, ja vetelin sitä tuon ruskean päälle niin että värien rajat toivon mukaan häivyttyisivät. Ruskeuden piti paistaa alta aika hyvin. Vaihekuvissa mustuus näyttää enemmän todella tummalta ruskealta kuin mustalta, joten mistäs sen tietää... On mahdollista maalata musta ilman mustaa




Naama ja muut pikkuyksityiskohdat maalasin pikkiriikkisellä siveltimellä, ja maali saattoi välillä olla aivan liruksi ohennettua. Niin saan aikaiseksi esimerkiksi sen efektin että vaalea iho paistaa korvakarvojen alta. Käytin samaa tekniikkaa myös mahanalusen maalaamiseen, siellähän se karva vasta harvaa onkin. 



Koiran silmien maalaaminen oli outoa, koska ne osoittavat eteenpäin ja olen tottunut maalaamaan silmiä elukoille joiden silmät ovat pään sivuilla ja katsovat eri suuntiin. Varsinkin hevoset voivat näyttää vallan pöljiltä suoraan edestä katsottuna. Rotatkin ehkä, mutta niillä pupillit eivät yleensä juurikaan erotu niin illuusio söpöstä möllötyksestä on taattu. Käytännössä taisin maalata kustomikoiruudelleni kierot silmät, mutta mieluummin niin kuin toistepäin. Haluan lähes aina maalata tai piirtää eläinten silmiin silmävalkuaista, jotta niillä olisi selkeämpi katse.

Muistan unohtaneeni maalata koiralle valkoiset sekakarvat vaiheessa jossa olisi kuulunut, joten kuivamaalasin (dry brushing) ne turkkiin vasta yksityiskohtien jälkeen. Meni se niinkin. Lisäksi vedin tämän kanssa överiksi, koska onhan tuo kuivamaalailu nyt hauskaa kun sillä saa karvatekstuurin esille niin hyvin.  Kuivamaalauksessa siveltimessä on yleensä aika vähän ja (lähes) ohentamatonta väriä, eikä sitä edes yritetä survoa joka kohtaan, vaan väriä jää vain uloimmille pinnoille.

Koko työn lakkana oli Vallejon mattalakka. Sitä kannattaa ohentaa vedellä ja maalata se sitten useassa kerroksessa maalin päälle, ja antaa kerrosten kuivua välissä hyvin. Silmät, suu ja kirsu on lakattu kiiltävällä lakalla, mitään valkoisia kiilletäpliä ei tule missään nimessä tehdä. Ei sinullakaan ole silmissäsi sellaisia. 

Noh... Kun rakki valmistui ja näytin sen Kavelle, niin tietenkin hän ensiksi luetteli kaikki anatomia- ja rakennevirheet joita siinä näki. En pistä pahaksi, minulla ei ole koirasilmää mutta hän sen sijaan on kasvattaja ja noin muutenkin aika fanaattinen koiraihminen.

En tiedä miksi, mutta tälle tuli nimeksi Neuroosi. Se vain jämähti, ja on myös kuvakansion otsikossa. 




Sellainen se on. Yleensä haluan että pienoismallieläimeni näyttävät tekevän tai ajattelevan jotain, ja mikäs muukaan olisi koiralta odotettavaa kuin kytätä jotakuta jolla on kädessä ruokaa? Tosin Musca ei ikinä kerjännyt minulta, koska kerjääminen ei ole jees ja tein sen selväksi, mutta muista ihmisistä ei voi sanoa samaa. 






En ole täysin varma tämän skaalasta. Tarvitsisin koiria mittakaavaan 1:9 eli traditional, mutta niitä taitaisi valmistaa vain Breyer? Kaikki muut mitä käsillä on ovat lähes aina leikkaamattomia uroksia ja näyttelyasennossa, mikä ei ole yhtään hyvä minun modelliversumiani ajatellen. En näe nukkejani tyyppeinä jotka näyttelyttäisivät koiriansa, ja sitten taas haluaisin näille mieluiten seropeja puhdasrotuisten sijaan. Ehkä Neuroosi olisi turhan pieni ollakseen realistinen 1:9 -skaalan pikkupystykorva?

Haluan tulevaisuudessa tehdä lisää koirakustomeita, mutta koska olen hevoshullu hevosmallari ja kissaihminen, odotettavaa on että siihen menee ihan tuhottomasti aikaa. Hengityksen pidättäminen sitä odotellessa ei siis ole suotavaa.

26. helmikuuta 2024

Katteli - suomenkielinen Discord -serveri suomalaisille eläintaiteilijoille

Sain tuossa joku aika sitten idean: tehdään Discordiin eläintaideserveri suomeksi suomalaisille eläinpiirtäjille. Yksin en hommaan lähtisi, joten vinguin apukädeksi kaverini Mawan, ja sittenhän se keskustelupalsta myös tehtiin. Keksin sille nimeksi Katteli, ja näköjään Mawakin hyväksyi sen ja se otettiin käyttöön. 

Kuva jolla mainostin Kattelia DeviantARTissa. Linen piirsi Mawa, minä väritin.

Kenelle serveri on? Suomalaisille eläinpiirtäjille, suomen kielellä. 

Miksi? Koska joskus on ollut foorumeita. Niitä ei ole enää, ja some vain ajaa ihmiset kilpailemaan keskenään tykkäyksistä ja paremmuudesta. Kaipasin jotain noista vanhoista foorumiajoista ja niiden yhteisöllisestä ilmapiiristä, ja koska kaikilla on nykyään Discord eikä se vaadi älypuhelinta, niin kannatti tämä tehdä. Pelkän eläintaiteen jakamisen ohella serveri on tietysti keskustelupalsta.

Mitä sinne saa postata? Taidetta, jonka aiheena ovat eläimet. Taidetyyppejä ovat mm. kuvataide, valokuvaus, pienoismallit ja käsityöt, mutta serveri painottunee enimmälti piirtämiseen ja pienoismallailuun. Lajikirjoon lasketaan myös fantasiaeläimet ja oikeiden lajien fantasiamuunnelmat, eli muunmuassa yksisarviset, värikkäät ropekoirahahmot ja loharit ovat tervetulleita kaiken todellisen kauran ohella. 

Mitä sinne ei saa postata, tai mikä jää aiheen ulkopuolelle? Ihmiset, furryt ja tekoälyroska. Meillä ei ole mitään ihmis- tai furrytaidetta vastaan, mutta ne ovat yleensä omat erilliset kategoriansa, ja niitä voi nähdä jo niin monessa muussa taideyhteisössä. Halusin itse serverin jonka aihealue on vähän rajatumpi. Osa servereistähän voi sisältää taidetta ihan laidasta laitaan. Tekoälykuvat taas eivät ole taidetta laisinkaan, joten niitä ei serverillemme haluta.

Linkki Katteliin on tässä (en tiedä toimiiko, hyvä minä):  

 https://discord.gg/JBm8MXSzM4


Kissani Arwi.

Sisällöstä yleisesti: 

Serveriltä löytyy luokkia, joista osa on varattu tietyille eläinryhmille joiden oletan olevan suosituimpia piirrettäviä: hevoseläimet, koiraeläimet, kissaeläimet, dinosaurukset. Myös jyrsijöille on oma luokkansa. Näiden lisäksi on romukoppakategoria "muut eläimet". Lisää luokkia tehdään jos niille ilmenee tarvetta! Jokaisessa luokassa on kanavat kuvataiteelle, valokuvaukselle ja pienoismalleille. Pienoismallit kattavat niin laajan skaalan erilaisia käsityömuotoja, että halusin niille siksi ihan erillisen kategoriansa sen sijaan että olisin nimennyt sen käsityökategoriaksi; käsitöille on kyllä oma kanavansa eri luokassa.

Oma osuutensa on myös kaikelle yleisemmälle, olkoonkin että aiheen on silti oltava eläimellinen. Voi mm. pyytää kritiikkiä, punakynäilyjä, jakaa referenssikuvia ja muuta hyödyllistä. On myös erillinen kanavansa haasteille, joihin toivomme kanssataiteilijoiden tarttuvan.

Tykkään suunnitella ja keksiä tällaisia yhteisöjuttuja, mutten ehkä osaa aina arvioida mikä olisi tarpeellista ja mikä ei, joten serverillä saa ottaa puheeksi mahdollisia ongelmia ja lisäysehdotuksia. Feissarimokissa on nähty miten "rento" ryhmä voi oikeasti tarkoittaa täyttä tiukkapipoilua, mutta minä henkkoht. haluan voida aidosti sanoa että minun ja Mawan serveri on oikeasti rento. Sääntölista ei ole pitkä, emmekä ole turhan ankaria esimerkiksi tilanteissa joissa keskustelu rönsyää vähän ohi kanavan pääaiheen, tai jos joku postaa jotain vahingossa väärään luokkaan (mitä tulee lajeihin). Palsta tehtiin juttelupaikaksi, ja se on pääasia! 

Tietenkin itse toivon että Katteliin tulee paljon väkeä ja aktiivisuutta. Käyttäjiä onkin jo jonkin verran ja keskustelut ovat olleet meheviä! Olen itse aika aktiivinen pulisija. 

Schleich -koira, jonka kustomoin joskus yhtä lehtiartikkelia varten.

Tervetuloa!

2. syyskuuta 2023

Muut blogini loppukesällä 2023

Olen miettinyt, lukeeko tätä blogia kovinkaan moni enää, ja jos lukee, miten perillä ihmiset ovat muista blogeistani ja myös gallerioistani? Listaan tähän nyt ne jotka ovat käytössä tai aktiivisina tällä hetkellä. Tai no, listaan kaikki muutkin. Nimimerkkini on kaikkialla Afuze, ja kaimoja ei pitäisi olla. En myöskään osaa esittää normaalia tai sulautua massaan, joten en usko että mitään sekaannuksiakaan tulisi jos jollain olisikin sama nikki.

Ykkösgalleriani taidesivustoilla on aina ollut deviantARTissa, ja sellaisena se voi pysyäkin. En postaa niin paljon ja usein kuin haluaisin, koska en jaksa, ja aivoissa kummittelee sellainen että julkaisen tosi paljon pelkkää yhden ja saman toistoa jonka en usko kiinnostavan porukkaa. Silti kyylääjiä näkyy tulevan lisää aika ajoin, mikä on tosi hämmentävää. En mitenkään kalastele watcheja tai faveja, mutta niitä tulee paljon enemmän kuin sitä mitä haluaisin eli kommentteja (keskustelu olisi kivaa). 

Muutamalta muulta taidesivustolta minut voi löytää, mutta en ole postannut niihin mitään uutta oikeasti vuosiin. Osin syynä on se kun en vain jaksa nakella samoja kuvia joka sivustolle, ja toisaalta taas en ole mitenkään suosittu missään niin tuskin kukaan huomaa ollenkaan jos olen hiljaa tai julkaisen tosi epäsäännöllisesti. 

Vaatteet on varastettu Breyerin tehdasnukelta, ja ovat turhan reilut omatekoisilleni.

Sitten blogit. The Tuherrustahan sinä tässä luet juuri nyt, ehe? No, tämä on näistä se vanhin ja samalla pisimmän kehityskaaren nähnyt. Pääpaino on pienoismallihömpötyksillä ja taiteellakin, mistä sen nimikin tulee... Ja HALUAISIN postata tänne kaikenlaista lähtien kuvien valmistumisprosesseista pähkäilyihin, mutta yh pyh bläh. Ehkä opin joskus miten blogia pidetään. 

Muut suomenkieliset pienoismalliblogini ovat Kuvikko, Pienoiskavio, Haapis ja Sormirotta. Miksi on näin monta blogia samasta asiasta, saatat kysyä? Mietin samaa. Mutta minulla on selityksiä: 

Kuvikko on se jonne listaan muovikonikokoelmani ja säilön isot määrät kuvia niistä. Hevosia on tullut paljon lisää sen jälkeen kun viimeisimmät on julkaistu, enkä ole jatkanut keskeneräisiä luonnoksia valmiiksi. Suoraan sanottuna en vain ole jaksanut, koska Blogger meni muuttumaan epäkäytännölliseksi juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. (Onneksi voin tehdä nuo tiedot ihan vain kopioimalla tietokaavakkeet ja täydentämällä niitä, eli rivien kanssa ei sen suhteen tarvitsisi tapella...)

Pienoiskavio on minun ja Kaven yhteinen tietosivusto pienoismallihevosista, ja toivon että se on parasta ja uusinta mitä suomeksi voi asian tiimoilta löytää. Pieka on käytännössä kuollut pystyyn, eikä kukaan näytä sitä kaipaavankaan (tarvitsevan), enkä voi tehdä siihen isoja muutoksia sopimatta niistä Kaven kanssa. Tai voin, mutta se ei olisi hirveän reilua. 

Traditional -skaalan yleissatuloita. Toinen näistä meni Kavelle.

En ole kauheasti huudellut Haapasen tallin blogista, mutta se tuli pykästyä joskus pelkkiä valokuvatarinoita varten. Niitä olisikin varmaan useita satoja... Ja siis vain murto-osan ehdin blogittaa ennen kuin koko homma lässähti. Tein Haapiksen blogin aikalailla sen jälkeen kun Kave perusti Orvon tallin blogin. Ne korreloivat keskenään. Haapisblogin sisältö ei vastaa tämänhetkisiä standardejani; oikeastaan mikään ei vastaa, koska en osaa tehdä nukenvaatteita, ja niitä nimenomaan tarvittaisi nyt enemmän kuin mitään muuta.

Sormirotta keskittyy käytännössä täysin pelkästään peukkureihin, pieniin massarottiini, joita teen. En tiedä jatkanko enää rottien yksittäislistaamista sinne, koska niitä on tullut oikeasti useita satoja lisää sen jälkeen kun postasin viimeisimmät. Yritän kuitenkin pitää blogin hengissä muuten, esimerkiksi asiapostausten muodossa. 

Nähtävästi rotatkin leikkivät Breyereillä.

Hevosmalleihin liittymättömistä blogeista voin mainita Kissanketaleet, joka on kissablogi. Se ei ole ollut toiminnassa vuosiin, mutta vanhoja postauksia voi toki lukea ja kuvia möllötellä. Blogin pääasiana piti olla kissojemme hassujen tekojen arkistoiminen, ja siinä samalla yritin itse repiä jotain irti siitä kun haluan kirjoittaa humoristisesti. Ironista kyllä, vaikka pyrin kirjoittamaan aina vähän koomisesti tai sarkastisesti, niin yleensä ihmiset tulkkaavat sen vihaisuudeksi. En tiedä jaksanko jonain päivänä vielä jatkaa Kissanketaleen kirjoittamista... Nimittäin syy sen pysähtymiseen oli alun pitäen se, kun kissat hölmöilivät enemmän kuin jaksoin dokumentoida ja blogittaa. Ehkä blogissa olisi enemmän järkeä nyt kun nämä eivät ole enää niin nuoria, jolloin hullutuksiakin tapahtuu harvemmin?

Jos on ihan pakko lukea englanninkielistä tekstiä minulta, vaikka suomeakin on, niin minulla on hmmm... kaksi? Kolme? No, ainakin pari enkkublogia. Molemmat liittyvät hevosmalleihin, tittidii! Kuinka yllättävää. Mietin kyllästyykö kukaan ikinä tähän kun tällainen fanaatkko ei puhu mistään muusta? No, ehkä ne pitävät suunsa kiinni asiasta ja menevät muualle. 

Ensimmäinen ja paras sidepull jonka olen tehnyt.

Visual Rat & Model Horse oli ensimmäinen englanninkielinen hevosmalliblogini. Yhdessä vaiheessa yritin julkaista sinne ns. modelliversumillisia valokuvatarinoita, mutta jätin sen sikseen koska jostain kekkanan syystä koen kauheaa myötähäpeää omista tarinoistani, kun ne ovat tuollaisia. (Sama ongelma iski myös Haapisblogin kanssa. Palautteen puute ei auta asiaa.) Muut tekevät pienoismallitarinansa aina niin paljon paremmin. Blogi on tällä hetkellä oikeasti aika aktiivinen, ja olen ruvennut arkistoimaan sinne taidekuvajuttuja. 

Thousand Lakes Models on minun ja Kaven yhteinen enkkublogi hevosmallailusta, koska todettiin se mahdollisesti kätsymmäksi kuin yksien blogien pitämisen. No, en tiedä. Yhdessä kohtaa kävi myös niin, että kun tämä oli niin lysti, niin totesin Visualratin turhaksi, mistä syystä se kuoli pystyyn. Olen ollut aikalailla yksin vastuussa koko TLM -blogista jo kauan, osin koska Kaven elämässä tapahtui muutoksia jotka eivät salli yhtään aikaa millekään netissä istumiselle. Jonkun aikaa päivitin TLM -blogia yksinäni, mutta totesin sitten että hitto, voisin yhtä hyvin vain palata Visualrattiin näiden omien juttujeni kanssa... Kimppabloggaus olkoon juttu sitten joskus myöhemmin. Yhteisbloggaamisessa on nääs omat etunsa joista en haluaisi luopua. 

Uusin fightmore, joka on... no, aika ruma.

Mitäs muuta sitten...

Voisin tehdä yllärit ja linkata tähän muutaman blogin jotka löytyvät omasta lukulistastani tai joita muuten plärään paljon. Mitään linkkisivuahan en ole tänne julkaissut sen jälkeen kun alkuperäinen meni remonttiin. 

Suomenkielisistä pienoismallihevosblogeista pitää tietenkin listata Kaven blogit Silmin Maalatuin eli Sima ja Orvon talli. Odotan kovasti että molempiin tulisi taas uutta sisältöä, mutta ymmärrän kyllä ettei se tapahdu ihan äkkiä. Minun ja Kaven ohella kolmas kotimainen hevosmalliblogi on Saagan satulassa, sitä ylläpitää Taateli. Ollaan kaverilaumaa kaikki kolome. Mikään noista blogeista ei tosiaan ole aktiivisena, mutta haluan linkata ne silti.

Muitakin suomalaisia hevosmalliblogeja voi olla, mutta nuo ovat ainoat oikeasti julkiset jotka tiedän. 

"Roope", saddlebredi joka saattaa olla peräisin 1960 -luvulta. Kunto on tosi hyvä siihen nähden!

Englanninkielisistä eli todennäköisimmin amerikkalaisista pienoismallihevosblogeista pitää mainita ensiksi Braymere Custom Saddlery, josta löytyy ihan tuhoton määrä hyvää tietoa, varusteentekoniksejä, maalausohjeita, referenssikuvia ja kaikenlaista muuta. BCS:n blogilistasta löytyy paljon lisää plärättävää.

Hevosmallailun vierestä luen Muuliprojektia. Blogissa on paljon muulitietoa ja myös pohdintaa eläinten koulutuksesta ja käyttäytymisestä, ja on siellä myös yksi teksti Breyer -muulistakin. Huumori on hyvää. Syytän tätä blogia, jos joku näkee minun muulitöherryksissäni yhtäläisyyksiä Muuliin. Se on varmasti vain sattumaa.  

Taiteita ja muuta viihdettä ja eläinaiheita yhdistäviä blogeja ei tunnu olevan tarpeeksi (enkä itse omalla vetelyydelläni auta asiaa). Listallani on yksi tällainen, Suola Kuupielessä, joka keskittyy koira-aiheisiin. En ole koiraihminen enkä koirapiirtäjä, ja olen tosi nirso lukemisteni suhteen, mutta tykkään lukea Naran blogia. Luen sieltä paljon myös vanhoja tekstejä. Lisäksi on pakko sanoa, että muunmuassa jotkut Naran suomentamat artikkelit kertovat asioista joita en itse tulisi ikinä edes miettineeksi (esim. jutut valjakkosusista). 

Musca, s. 2009, k. kevättalvi 2022.

Kannattaa katsoa myös Naran toinen blogi Katkera Kuu, joka keskittyy elokuviin. Voin sanoa löytäväni sieltä vähän väliä leffoja joihin en muuten törmäisi varmaan ikinä. Ja olen outo, mutta tykkään myös lukea arvosteluja elokuvista jotka olen nähnyt. 

Jos muita eläintaidejutuista ja vastaavista bloggaavia näkee tämän, niin plz ilmiantakaa bloginne. Toki toivon eniten että löytyisi tai tupsahtaisi ihan uusia hevosmallibloggaajia, koska meitä on tosiaan vain muutama koko maassa (tai jos on enemmänkin, niin sitten asun itse kiven alla koska en käytä somea)...

Blue, large stablemate -kokoinen joulukuusenkoriste, jollaisia Breyer valmistaa. Haluaisin haalia niitä laumallisen, mutta mokomat ovat aika kalliita. Blue taisi olla tehty tukemaan jotain amerikkalaista maanviljelijäliittoa ja oli Tractor Supply -erikoisjulkaisu. Itse halusin sen koska hitsi, sininen ruunikko!

Ei lukulistani oikeasti ole noin lyhyt, mutta nuo nyt tulivat ensiksi mieleen taikka olivat äskettäin päivittyneitä.