26. marraskuuta 2015

Niin paljon kuvattavaa, niin vähän... jaksamista

Minijuttujen kuvaaminen voi olla fyysisesti rankkaa ja puuduttavaa, jos kuvausolot eivät ole kovin kummoisia.

- Kavioeläin ja hänen ratsastajansa.


Miula on tämä ongelma - haluaisin ottaa kaikista riimuista, suitsista, ohjista, yksittäisistä varusteenpaloista (en nyt solkipaloista ja irtolukoista sentään, vaan sellaisista mitkä ovat itsenäisiä varusteita ja liitettävissä muihin kamppeisiin) kunnon studiokuvat.
Aina jossain vaiheessa kuitenkin alkaa tuntua siltä, että selkä ja niskat kuolevat. Silmiä alkaa särkeä ja kameraa ei jaksa kannatella. Asetusten säätäminen aina vaan uusiksi ja uusiksi rupeaa tympimään, ja hyvää asentoa tuskin on olemassakaan.

Tämän takia en saa julkaisukuntoisia kuvia aikaan vaikka haluaisin. Kuvaan vain murto-osan kamoista kerralla, vaikka toista saatan luulla. Ei vaan jaksa, ja toisekseen, en osaa. Peukkureiden kuvaamiseen käyttämäni huovat tosin ovat pelastaneet paljon, sininen näyttää paljon paremmalta taustaväriltä kuin musta tai masentavanharmaa (vaikka harmaasta tykkäänkin, muttakun tuo huivi on vähän hankalakäyttöinen muutekin, ja siitä tulee mieleen pelkät vanhat ja huonot kuvat mitä joskus otin). Mutta jonkun isomman kokonaisuuden kuvaamiseen ei riitä pieni sininen huopa tai pari - sen pitäisi olla vähintään kokoa A2. Pitää kai alkaa metsästämään kaupungilta ja sen jälkeen (jos löydän haluamani) säilyttää huopia aina oikein eli rullalla.

- Muunmuassa näitä ei ole taidettu koskaan kuvata sellaisinaan. Haluaisin kyllä, vaikka esimerkiksi tuo musta naru ei ole enää käytössä ikänsä (=huono laatu) takia.


On miula muutakin talletettavaa kuin pelkät pienoishevoskamppeet. PALJON muuta. Muunmuassa noista ratsastajanukeista on ihan hirveästi kuvia, mutta lisää pitäisi ottaa. Ajattelin ripotella niitäkin ehkä aikanaan omiin postauksiinsa, hiljalleen... Tai sitten en, riippuen kaikesta.

Pohdin myös usein, miksen ole saanut julkaistua noita lemmikkikuvia, kun niitäkin kuitenkin kertyy niin kamalasti kerralla. Ehkä en vaan pysy kärryillä niiden ajankohdista? Mutta siksihän miula on tuo oma tapa muokata tiedostonimiä sen mukaan mitä olen julkaissut. Itse tiedostonimet myös kertovat kuvausjärjestyksen.

Sain vähän aikaa sitten jalustan, ja olen todennut sen hyväksi kapineeksi - varsinkin yhteen vanhaan jalustaan verrattuna, jonka säätäminen tappaa sormet ja joka ei kestä halutussa muodossa. Tämä oma on hankittu käytettynä ja sitä on taidettu pitää hyvin edellisessä kodissaan.
Eräät testikuvistani on kuvattu ISO -arvolla 100, ja tulokset olivat kameran screeniltä katsottuna virheettömiä omaan silmään, tosin otin ne itselaukaisinasetuksella, mutta kuitenkin. En kammoa kohinaa niinkuin kuvaajat yleensä tuntuu tekevän, saatan jopa pitää siitä, mutta ei se aina ihan hyvältäkään näytä... Hyvä siis näin. Varsinkin näin surkeissa kuvausoloissa kuin kapea, huonosti valaistu huone jossa ei ole kunnon pöytätiloja ja valoja ei voi säätää sopiviksi, jalusta pelastaa paljon tästlähin.

Yhtäkään näistä tämän tekstin kuvista ei kyllä ole jalustalla kuvattu, ovat vanhoja ja näitä parempia kuvia en ole vielä saanut koneelle.

- Tämä kuva on vanhempi kuin osaan kuvitella. Musta naru on muuttunut lyhyeksi letiksi ja kiinnittyy nykyisin koiranpentuhihnaan, ja kissa on kasvanut ja käynyt jo steriloitavana. Kaikki on mennyt hyvin. Lauha näyttää aina vaan aikuisemmalta, posket ovat pyöristyneet ja mahakin näkyy vähän (ei ole enää niin rääpäleen näköinen kuin pienempänä). Yhtä söpö se osaa olla edelleen, ja onneksi olen saanut sen moninkertaisesti kuvattua.









Mutta joo, paljon tökkii muunmuassa tämän takia tässä blogissa. Ja myös siksi, koska tuntuu ettei tätä lue kukaan.