18. heinäkuuta 2012

Skannaus ajanvietteenä

Niin, skannaus ajanvietteenä. Minulla.

On niin paljon skannattavaa. Se on rankkaa, koska olen järjestelmällinen tyhmine maneereineni joista en voi luopua. Ja toisaalta olen miettinytkin että kun kerran en keksi mitään järkevää tekemistä ja jumittelen aloillani, miksen tekisi sellaista mikä on pakko saada loppuun joskus, kuten piirrä jotain, kirjoita siitä ja siitä, laita jostain hahmosta ylös uusia asioita - tai skannaa. Niin. Skannaa. Ihan kivaa hommaa se on, paitsi että joskus joutuu jotain kuvaa odottelemaan hiukan pitempään, esim pari kolme minuuttia (yleensä yksi riittää)... Silloin kaivan ehkä piirtelytavarat tähän pöydälle ja vinoin selin yritän piirtää samalla kun skannailen. Tai sitten kirjoittelen esim Schleich -heppojeni tietoja koneelle - sellainenkin projekti minulla on, koska en näe syytä muistaa kaikkea ulkoa. Ja on se kivaa kun on muutakin kuin Viake sitä ja Viake tätä.

Ja tosiaan, se ylitsepääsemätön mikälie on ohi muuten kuin skannailun osalta. Muovitaskuja jäi enää yksi. Ja heti tottakai piti piirtää lisää ja nyt papereita lojuu taas ympäri pöytiä, tosin yritän pitää ne suht kasassa. Ja piirtää valmiiksi ne mitkä kannattaa, loput uhraan jonnekin. Skannailua helpottaa kun päättää montako senttiä kuva tai hahmo paperista valtaa. Minulla on näin. Tai no, en tietenkään ajattele piirtäessä noin mutta yritän tehdä isompia kuvia ehkä.

Melkein kaikki on skannattu. Näin simputin väsyneenä en jaksa tehdä sitä joka sekunti, mutta kun jaksan, se toimii, koska silloinhan projekti etenee.On se jostain syystä huvittavaa kyttiä omia söherryksiä ruudulta pikselimallissa. Ja tökkiä ne nettiin, tosin ei kaikkea. Skannaan huvikseni yleensä, ei ole kuvaa jota ei kannata skannata (paitsi joku ihan oikeasti kauhea), koska eihän kukaan pakota laittamaan sitä nettiin.

Olen myös alkanut turtua jatkuvaan tiedostonimisooloiluun, koska öö... tiedostoni ovat yhtä sotkua yleensä, mutta silti jotenkin järkässä. Skannailu nopeutuu kyllä kun ei kokoajan tarvitse kyttiä mitä skannaa ja millä nimellä ja mihin kansioon. Siksi se alkaa olla aika puista hommaa välillä. Tässä parissa päivässä kehittelin uuden tavan, eli skannaan saman kuvan monesti, ensin sen varsinaisen kuvan jossa on monta kuvaa samasta tyypistä tms ja sitten sen perään rajaan ne sen hahmon muut kuvat erikseen. Eihän se pakko olisi mutta minusta on myös helpompi katsella kuiva koneella kun ei jatkuvasti tarvitse zoomailla. Piirränhän pieniä kuvia yhteen kasaan aika mieluusti.








Ökkei siinä. Taidan vähän kirjustella.





6. heinäkuuta 2012

Kahta eri mustetta

Kokeilin musteitani...


...ja tökkään kuvaesimerkin tähän myös. Kaikki muu paitsi tuo vihreeturpanen on piirretty (vai pitäskö sanoa maalattu) näköjään ainakin melkein vesiliukoisella musteella. Harjattomat on väritetty vesiliukoisilla puuväreillä.
Kellertävä polle on jäänyt kesken tuon vetistelyn kanssa, koska tarkoitushan oli vain testata musteen suhde veteen. Mustetta tarraa tuohon mukaan sotkemaan eikä se ehkä ole hyvä, jos ei osaa käyttää näitä - minä en osaa. Mutta näkyypähän tuokin miten on mielestäni fiksuinta tehdä kuvat jotka on tarkoitus maalata loppuun - teen vain varjot ja vähän sävyjä, en väritä normaalisti koko kuvaa. Sävytykset ovat siis pehmeämpiä - taikka rajumpia, miten sen nyt määrittääkin.
Punaturkki on piirretty (linetetty) sillä vedenkestävällä musteella. Värit ovat vain randomeita (sama kuin tuolla kellertävälläkin...) kokeilumielessä valittuja, kunhan näen mitä teen... Älysin toki myös ettei kopsupaperi ole mikään fiksuin paperi vesipuuvärimaalaukselle, joten se syynä tuohon että lyijyvedot näkyvät. Yleensä yritän suttia ne pois niin kuin kykenen.
Mustavalkoiset, harjalliset pollet linetin sillä (semisti) vesiliukoisella musteella ja keksinkin että hei, tuosta ominaisuudesta on hyötyä... En ole mikään mestari mutta olisipahan hyvä kikka tehdä mustavalkoista sarjakuvaa! Ei tarvitsisi kuin paperia, vettä, mustepurkin ja siveltimen, niin... Jee.

(Varoitan muuten, kuva voi ollakin iso - en tykkää sellaisesta itsekään, mutta blogi on blogi. Taidan siis tunkea kuvan myös Devariin jotta sitä saa pällistellä tappamatta konettaan.)




Mutta tulipahan kokeiltua. Nuo musteet. Tilaustöitä minulla on ja musteterät ei toimi, ja mietin että voisin yhden (ainakin) värittää noin vesipuuvärein mustelinejen sisään. Nytpähän varmistuin siitä että tulen kuskaamaan entistä enemmän romua mukanani kaikkialle minne menen jotta mitään ei jää matkasta IKINÄ. Ja ONNEKSI on kuitenkin olemassa noita molempia mustia musteita, tykkään tuollaisesta. En väitä osaavani maalata vieläkään mutta kivaa se on kun saa vaan lutrata eikä tarvitse kokoajan pestä siveltimiä ettei akryylimaali kuivu niihin ja että tulis just oikee sävy... Whahaa! Voisin yllättää sen ihmisen joka noita töhryjä tilasi, en tiedä tietääkö se blogini mutta olisi huvittavaa jos se äkkäisi mitä täällä pupisen.

Ja onneksi on nuo kaks uutta penaalia... mahtuu lyijytäytekynät, siveltimet, musteet papereineen, pari kumia, lyijypaketit, mustekynä, Copicit, ProMarkerit, halpistussit, halpispuuvärit jne kaikki muu mitä en edes jaksa miettiä, mukaan kaikkialle. Noin pieneen tilaankin vielä. Mitä nyt tuo mustesivellin (yyh miksi juuri se?!) näyttää kokoajan kieltä tuossa, kun sen kärki ei mahdu sisälle (enkä taatusti tunge sitä sivellinkärki edellä penaaliin, se menisi pilalle).

Tein tuossa äsken kokeilumielessä yhden kuvan Viakeenkin liittyen (tälle on toinen blogi olemassa), mutta en skannannut koska se nyt vaan ei sovi. Tarvitsen läpikäydä sen viimeksi selitetyn prosessin että tuon maalauksen - joka epäonnistui - voi näyttää.

Mutta, noita mustepöpellyksiä on pakko tehdä lisää, se on... IHANAA! Huu, vaikea tajuta sitä mutta alan tykätä maalaamisesta. Kunhan se pysyy tuolla mustavalkolöträystasolla. Löysin kaapista sopivan kannellisen muovipurkinkin missä voisi ehkä kuljettaakin vettä, ei tarvitsisi/tarvitse enää joka kerta etsiä mitään kämästä akryylimaalisivellinlutrausastiaa tuolta jostain, mokomahan on ihan pörössäkin jo, en ole putsannut sitä koskaan. Tai olen yrittänyt mutta ei se onnistu kun akryylimaali kuivuu sellaiseksi kököksi.







Ookkei, ei tämän enempää sitten. Olisi kiva jos näissä teksteissä olisi joku tietty fiksu rakennekin joskus, mutta en vaan osaa tehdä niin. Olkoon mikä on, kunhan on kirjoitettu suomeksi ja suht oikeinkin...






5. heinäkuuta 2012

Piirtis ja se miksi en nyt julkaise paljoa perinteistä taidetta

Olen ostanut piirtiksen. Tai ostin sen tuossa joku aika sitten jo, ja nyt olen suht tottunut siihen.

On se ihan mukava vehe, paljon parempi kuin hiiri. Vaikka tämä onkin "vain" Trustin minipiirtis, se sopii minulle, koska en kuitenkaan ole mikään hullu näiden digijuttujen kanssa, arvostan edelleen eniten perinteisesti tehtyä kuvataidetta. Molemmat ovat tällä hetkellä hyviä minusta, tosin haluaisin enemmän noita traditionaaleja tehdä. Tilaustöitäkin on.
Ainoa vaan että zoomailu Paintilla turruttaa simmut... ja tosiaan. Paintilla. Mitä silläkin kukaan tekee? Nimenomaan. Miusta Paint on hyvä. Ei sillä mitään muokkauksia tehdä mutta se on hyvä piirtämiseen, jos vaan osaa käyttää aivojaan. Pikselit eivät ole helppo juttu. Kuka on samaa mieltä että Paint on hyvä?

Hmm. Mutta PSP 7:llä en osaa varjostaa ja tekeminen on muutenkin aika kökköä. Musteella parempaa... No joo. Ehkä en vaan osaa. Mutta en myöskään aio ostaa sitä Wacomia vaikka kaikki sitä kehuvatkin, koska en ole niin hörhö digipiirtäjä, kunhan maustan eloani tällä pikkujutulla vain.

DeviantART -galleriaani ei hetkeen myöskään tule perinteistä niin paljon, ehkä pari joskus, koska omaan pikku probleeman näiden trad (traditional art eli perinteinen taide) piirtelyjeni kanssa.



Tässä selitän tapani miten toimin ennen kuin mitään julkaisen, ja samalla syy miksi en hetkeen ole mitään perinteistä urakalla julkaissut:

- Kun katson että olisi jo ehkä laitettava tuo ja tuo ja nuokin ja tuokin tosta vielä kansioon, revin ne irti esim luonnoskirjasta tai lehtiöstä, jonne olen ne piirtänyt. Sitten kasaan kaikki piirrokset johonkin isompaan läjään, josta lähden syynäämään ne kaikki yksi kerrallaan. Katson, viitsiikö tätä nyt laittaa kansioon ja jos viitsin, signeeraan sen. Näin jaan pöydälle kuvat kahteen eri pinkkaan, toiseen valmiit, kansioitavat ja mahdollisesti julkaistavat ja toiseen ne luonnokset, keskeneräiset ja muut minkä tulevaisuus on aika vaakalaudalla. Näitä en ehkä signeeraa mikä tarkoittaa että ne voivat olla pari vuottakin vanhoja sitten, kun julkaisen ne. Jos julkaisen edes.

- Nyt heivaan tuon keskeneräisen (ehkä tuhoontuomitun...) kasan jonnekin. Ja tosiaan, se on kasa. Minulle kertyy epävalmiita tai julkaisemattomia, tulevaisuuttaan odottavia kuvia niin paljon että niitä on enemmän kuin mitään muita. Minulla on niille oma kansiokin tietääkseni. (Siis niin että kerään pariin muovitaskuun paljon luonnoksia ja ehkä käytettäviä papereita, muuten ne menisivät hukkaan. Näin ne myös löytyvät helposti.)
Nyt sitten syvennyn siihen toiseen kasaan, joka voi olla yhtä suuri kuin tuo luonnoskasa tai joka on usein pienempikin. Nyt katson mitä kaikkea tässä kasassa on ja valkkaan sen aiheen minkä ensin saam päähäni. Erittelen kasasta kaikki tätä aihetta olevat kuvat samaan. Kun tämä on tehty, valkkaan toisen aiheen ja kerään nekin kaikki yhteen kasaan. Tätä jatkelen ja kohta alkaa loppua ehkä tilakin, kun pieniä parin paperin lajitelmia on jo kaikkialla.

- Sitten yritän keksiä päästäni missä järjestyksessä näiden kuuluisi olla, koska kokoan pikkupinkat yhdeksi isoksi (taas!) ennen kuin tungen ne kansioihin. Eri jutut menevät nimittäin eri kansioihin, jollekin aiheelle on useampikin kansio jne. Mutkikas juttu on kyseessä. Varmistaakseni asian voin hakea hyllystä kansioinfokansion jonne olen yrittänyt listata kaiken mahdollisimman selkeästi mutta jossa olen epäonnistunut. No, kumminkin, tiedän mitä missäkin kansiossa on, ainakin suunnilleen. Olen keksinyt kyllä että teen koneelle tästäkin aiheesta luettelot että missä kansiossa on ja mitä. Olen jo numeroinut kansiot erikseen ja listannut niihin että mitä niissä on. Odotan sitäkin aikaa että joudun ostamaan lisää kansioita samalle aiheelle, koska piirrän PALJON. Kansioita on ainakin kymmenen. Jokaisessa on täytettä. Tosin muutama noista on täynnä jotain random romua, yhdessä on vanhoja papereita joita en uskalla käyttää kun ne ovat jo ihan ruskeita ja hauraita. Arvotavaraa!
No, kuitenkin, kasaan pinkan niin että ylimpänä on se aihe jonka kansioin ensin, ja alimmaisena yleensä Viake. Muutenkin järkkään ahieet sen mukaan minkä verran mitäkin menee ja mihin kansioon. Voi sekin vaikuttaa mikä aihe on, nyt Viaken kansio täyttyy viimeisenä koska pidän siitä eniten. On siinä sekin järki että ensin tuo täytettäväksi pari kevyempää kansiota ja viekin ne yhtaikaa pois, voi molemmin käsin kannella.

- Säilön kuvat muovitaskuihin, jossa ne pysyvät suojassa. Lyijykynä, pastelli ja muu hinkkaantuva ei tykkää jos niihin jatkuvasti kosketaan, ja kansiossa ollessa ne muutenkin ovat vaarassa hinkkaantua sellaisenaan, jos niitä ei ole fiksailtu (olen nihkeä fiksaaja). Muovitasku myös tuntuu parhaalta ja siinä on sekin itu että jos kansiota pääsee räpläämään joku joka ei tiedä että lyijy ei tykkää koskemisesta, kuva säilyy vaikka sitä hiplaisikin. Itse en tykkää tästä että kuviin kosketaan, joten muovitasku on hyvä juttu. Kannattaa järkkiä niin että pienet lappuset joko liimataan aaneloselle tai aanelonen muuten on niiden taustana kansiossa, koska se jotenkin tukee näitä lappusia ja näyttääkin paremmalta (sekasorto kansiossa on kauhumielikuva). Tähän ei tarvitse tuhlailla valkoisia piirustuspapereita, vaan hyvä idea (jota itse käytän) on että laittaa taustapaperiksi sellaisia töherryksiä jotka eivät ansaitse julkaisua tai joihin tekijä ei muuten suhtaudu kovin... no, lämpimästi. Ovatpahan silti tallessa, mutta eivät onneksi silmissä.

- Kun kuvat ovat kansioissa oikein järkättynä ja siististi ja suojassa, ne voi skannata. Itse en skannaa mielellään keskeneräisiä siksi kun paperille ei tee kovin hyvää se kohtelu mitä se saa kun otan sen pois. Se voi hinkkaantua (aargh). Toisaalta, miksikäs ei jos se ei haittaa piirtäjää, mutta minua haittaa.
Itse skannaan kansio kerrallaan, koska tilaa on vähän... Nimeäminenkin helpottuu (tedostonimet iik) kun voi nimetä monta kuvaa samalla tavalla erottaen ne vain numeroilla. Itse kun olen tosihuono keksimään sille miljoonannelle hevosennaamalle mitään nimeä niin olkoon vaikka Hevonpää 16 ja seuraava Hevonpää 17... Helppoa ihan.
Hahmojen kuvat sitten nimetään esimerkiksi: Tussi 1, Tussi 2 jne, sama kuin yllä mutta sen tyypin nimi jonka pärstää nyt olet skannaamassa. (Tussi on oikeasti yhden hahmoni kutsumanimi. Tyypistä on olemassa yli 250 kuvatiedostoa... Ja lisää tulee!)



No ookei siinä sitä vähän. Koska tuo prosessi on myös nimeltään Ylitsepääsemätön Urakka (keksin nimen äsken tätä kirjoittaessani) en ole nyt pitkään aikaan vilkaissutkaan sitä. En vaan jaksa! Eikä ole tilaakaan! En valehtele yhtään kun sanon että joskus heräsin aamulla noin klo 6 (oli kouluaamu peruskouluaikana, en mennyt kouluun tuona päivänä) ja aloin siinä sitten kansioimaan noita tuhruja. Koko päivä siinä meni, pääsin jatkamaan nukkumista muistaakseni... öö klo 11 tai 12 aikaan, päivällä. Koko tuon ajan laitoin piirustuksia kansioihin. AAARGH! Ja sama olisi edessä joku päivä, tosin yritän että se nyt kesälomalla osuisi jotenkin niin että olisin jo nukkunut tarpeeksi sillon. Ja kesällä nukkuu aika vapaasti.

Ja ainiin, Ylitsepääsemättömän Urakan idean saa pölliä, jos joku ei osaa pitää järjestystä yllä vaikka haluaisi ja piirtää paljon ja tahtoo että tuhrut pysyvät kunnossa.

Vinkkaan vielä että esim tussipiirrokset eivät tarvitse muovitaskua, eli jos uskaltaa niin kannattaa rei'ittää se papru ja laittaa sellaisenaan kansioon, JOS se sopii. Näinhän niitä luonnoksiakin voisi toki säilöä... Koko rei'ittely säästää muovitaskuja ja siis rahaakin. Ei ole halpa harrastus (eipäs ku elämäntapa!) piirtely...


Ei tämän enempää, ei. Kuuma on täällä. Ikkunat auki ja tuuletin seläntakana mutta silti. Ei jaksa enempää tätä kirjoittelua (toinen blogiteksti tänään, omaan kaks blogia). Sormet tuntuu ärsyttäviltä jo, teksti hyppii silmillä. Suu on kuiva.











Vihaan kesää... Hehehe...