Piirtämiseni

Tämä on nyt sellainen asia ja aihe, ettei mitään rajaa. Sen tärkeydelle elämässäni siis. Liekö piirtäminen se vanhin asia, joka on elämääni kuulunut? Olen tehnyt sitä siis koko elämäni. Ei yllätä, että se on tyypillinen teema tällekin blogille, ja kimmoke miljoonalle muulle asialle mitä teen.


On toisaalta vähän typerää, etten tajua kuin muutaman asian piirtämisestä oikeasti jotain. Niitä ovat esimerkiksi hevoset, kissat ja rotat, jotkin epätodelliset oliot ja asiat. Haluaisin piirtää vaikka sun mitä, mutta en osaa, enkä aio väkisin pakottaa itseäni piirtämään liian vaikeaa aihetta, etenkään jos en sitä pätkääkään ennestään tunne.
Muita kohteita piirtämiselleni ovat välillä myös arkkitehtuuri, pohjapiirrokset, nahkatyöt (laukut, hevosvarusteet), maisemat ja suunnitelmat. Teemat ovat usein melko synkkiä, raakoja ja korneja, koska pidän niistä. Tykkään myös yrittää tuoda ilmi mielipiteitäni esimerkiksi eläinten oikeuksiin liittyen.

Ihmisiä en piirrä. Korvaan ne anthroilla ja inhiksillä (kuvia löytyy alempaa).

-----------------------------

TEKNIIKKANI JA TAIDEMUOTONI

Tekniikkani on traditionaalinen, eli perinteinen käsin tehty taide. Digitaalinen ei ole miun juttu, enkä edes omista kuin keskinkertaista huonommat kamat siihen (surkea piirtis ja ikivanha kuvankäsittelyprogrammi). Noista traditionaalikamppeista voisin selittää hiukan enemmän. Niitä on kaiken maailman tusseista ja teroitettavista kynistä öljyvärisiveltimiin ja akryylimaaleihin, maalauskankaista luonnoskirjoihin ja halpoihin lehtiöihin saakka. Jotain oudompaakin on, tai siis sellaista mistä joku tavan mölliäinen ei tajua mitään.

Piirtotyylini on pääsääntöisesti realistinen tai melkein realistinen. Karrikoin usein, mutten koskaan niin ettei anatomiaa olisi mukana. En osaa tehdä mitään oikeasti pilakuviksi kutsuttavia juttuja, ne eivät ole niin paljon edes muiden tekeminä mieleeni... Yleensä. Siinä missä haluan piirtää esimerkiksi hevoselle oikeanlaisen anatomian, haluan nähdä samaa myös toisten piirtämänä. Ja kaikki tämä siis mieluiten traditionaalisena!

Nykytaidetta en voi sietää. En käsitä, mitä ihmisten taidekäsitykselle on tapahtunut? Taiteen täytyy esittää jotain, ilman oikeaa aihetta siinä ei ole sisältöä eikä arvoa!

-----------------------------

PIIRTÄMISEN SYVÄLLISYYS

En ole mikään 'taidetta taiteen vuoksi' -tyyppi. En piirrä siksi, että piirtäminen on taidetta. Se on tapa tutkia maailmaa ja opetella esimerkiksi kohteen rakenne täysin ulkoa. Piirtämisellä on myös vahta tunnetason merkitys, enkä oikein tykkää ajatuksesta että kaikilla olisi joku vapaus nähdä kuvani ihan miten haluaa. Vasta kun katsoja näkee sen mitä minä haluan hänen näkevän, on kuvan fiilis se mitä kuuluukin. Tyypillinen esimerkki on tämä:


Mitä tyypit näkevät: Hyvin piirretyn hepan.
Mitä minä näen ja yritän tuoda ilmi: Rollküriä eli rullaamista, eläimen esineellistämistä ja sullomista ihmisten turhamaisiin vaatimuksiin, usein rahan ja maineen vuoksi.

Kukaan ei yleensä tajua sitä. En suinkaan halua antaa mielikuvaa, että elukan lukitseminen johonkin asentoon olisi meikäläisestä hyvä juttu! Hevosalalla se on ikävän tavallista - niin tavallista, että se on normaalia.

Kaikesta huolimatta koen kaikki vääryydet myös vain kiinnostaviksi aiheiksi piirtää. En siis ole sellainen, että piirtäisin vain asioita, joita hyväksyn.

-----------------------------

En tykkää jankata joka kerta jokaiselle ihmettelijälle samaa asiaa, kun ne näkevät dA -galleriani. Keskustelu menee suunnilleen näin:
Kysyjä: "Onko nää kaikki siun piirtämiä?"
Mie: "On ne."
Kysyjä: "Siis ihan nää kaikki, tääki ja tuo ja tuo tossa ja nää ja toiki tossa vielä siu piirtämiä?"
Mie: "Ne on kaikki miun, miks mie toisten piirustuksia omassa galleriassani julkasisin?"
Kysyjä: "Hienoja, oot hyvä piirtämää ja maalaamaa."
Mie: "Riippuu iha siitä mitä piirtää ja minkä verran kokemusta on."
Kysyjä: "Hienot sivut."
Mie: "Se on nettigalleria, en oo tehny mitään sivuja ikinä. Se on yleinen sivusto minne ihmiset lataa kuviaa."

Nimenomaan, miksi julkaisisin toisten piirtämiä kuvia omassa galleriassani? Ihan oikeasti, ei niin tapahdu ilman että siitä mainitsen! Ja silloinkin olen tehnyt kuvaan osan... Eli oikeasti en julkaise omalla nimellä mitään mitä en ole tehnyt.

Blogistakin kaikki katsovat vain vähän kuvia. Kukaan ei näemmä lue mitään. Tosi outoa.

Sitte ihe asiaan. The Tuherruksiin. Yritän saada tähän jonkun läpileikkauksen piirtämisestäni.

Joku suomalaistyyppinen järvi.

Pitää joskus tehdä tämä kolmiulotteiseksi mittakaavassa 1:9.

Neulakko.

Käytin referenssinä itseotettua valokuvaa.

Randomi puu.

Sininen demonitamma.

Dressage Demon. Rollkürin uhri, siksi sen niska repeää.

Vasen vasurilla, oikea oikkarilla. Siis käsiä meinaan.

Mustekynäkaakki jonka piirsin taannoin bussia odotellessa.

Karvaton, tai ainakin jouheton heppa.

Lääkäriin piti päästä, huomaatte että siinä oli liikaa aikaa odotella. Flunssa tai jotain oli.

Huolestuneen näköinen puoliverinen.

Vesiväriä. Sillä ei ole ihan paras olotila.

Ehkä ihan OK tasoinen persoonaton koninpää taas. Hyvät kynät.

Hevonsilmiä.

Kököt akryylimaalit... Vesiliukoiset. Liuottivat itseäänkin, sen näkee ja se oli tarkoitus.

Rollküriä ja random rotta.

Surkeaa ratsastusta ja pelkäävien hevosten piirtämistä.

Mäyräkoiraefektiä tavataan joskus hevosillakin, tiesikö kukaan? Ei ihan tällä tavalla kylläkään, mutta totaalisia töppöjalkoja sattuu löytymään joskus kun nettiä penkoo. Sentään keksin tämän puoliveriversion ihan päästäni.

Karikatyyrejä, alkaen ylhäältä vasemmalta: rollküriä, joku poni, walkeriratsukko (saddleseat), esteratsukko hypyn liitovaiheessa. Piirrän paljon tällaisia teemoja, yleensä vain siksi koska löydän niistä jotain kritisoitavaa.

Kouluratsukko.

Kidutusvälineitä, joita haluan tehdä pienoiskoossa.

Fiktiivinen kissa. Referenssinä käytin omia valokuvia tutusta kissasta.

Lisää Härdelliä... Suoraan päästä. Hitto että kissat ovat vaikeita piirtää!

Tapoja, joilla edesmennyt kissani Figaro nukkui.

Kuva kertonee tarpeeksi... Se on Antrev -inhis.

Lisää Antrevia.

...ja vähän lisää. On se pöhkö.


Rottia ovat kaikki galleriani ihan tukkosellaan. Aivan randomeita, ns. normaaleja rottia taas en nykyään juurikaan piirtele, joten niistä ei edes ole tarpeeksi uusia esimerkkejä.

Toivon todella että piirtämäni lajikirjo laajenisi joskus käsittämättömälle tasolle. Olisi ihan hemmetin hauskaa selittää jollekin, että töhertämäni örkki on vaikka suklaatorakka, sirkkaäyriäinen tai kettukusu. Monta kertaa olen yrittänyt ruveta piirtämään jotain lepakkoa, genettiä tai muuta vastaavaa, mutta toistaiseksi en ole keksinyt niistäkään mitään mihin oikeasti kilahtaisin kunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.