30. kesäkuuta 2017

Riimunaru kokoon traditional

Olen jo kauan suunnitellut tätä, mutta bloggaaminen kynsii, joten en saa aikaiseksi. Onneksi tässä tekstissä on paljon kuvia, eikä tarkoitus ole kirjoittaa mitään romaania. Helpottaa kuvapainotteisen ihmisen elämäätä.

Lyhyesti: kuvasin kerran letitetyn riimunarun tekovaiheet, ja aion nyt iskeä ne tähän tutoriaaliksi. Mittakaava on traditional, mutta tätä voi soveltaa myös muihin skaaloihin. Ketjun lisäämiselle on oma pikku osuutensa.

Tarvittavat materiaalit: 
- lankaa tai narua (ei liian paksua!)
- rautalankaa
- tekijän halutessa vaikka helmiä tai jotain muuta, millä haluaa narua koristaa
- ketjua (ks. artikkelin loppupäässä)

Tarvittavat välineet: 
- sakset
- maalarinteippiä
- leikkuumatto
- korupihtejä (kärki- ja pyöröpihtejä sekä leikkurit)
- hevonen mittapuuksi

Itse tutoriaalissa näkyvä lanka on kalalankaa. Käytän sitä siksi, koska se roikkuu riittävän luonnollisesti (on "painavaa") ja on tarpeeksi taipuisaa, jolloin naru ei näytä tönköltä kuvissa. Verrataan nyt vaikka villalankaan, joka on suttuista ja kevyttä, vaikeasti käsiteltävää. Toki villalankaakin voi hyödyntää mutta itse en sitä juurikaan suosi. Ompelulankoja taas pitäisi leikata miljoona eri pätkää, jotta niistä pelkkänään saisi traditionalille järkevän narun.

Sopivia rautalankoja voi ostaa mm. Suomalaisesta kirjakaupasta ja askarteluliikkeistä, eikä pari rullaa ole todellakaan iso rahareikä. Pihtejä saa rauta- ja askartelu- sekä kirjakaupoista. Leikkuumattoja ja leikkuumatto-veitsi -settejä saa askartelu- ja kirjakaupoista.

Kuvissa näkyvän maton ruudukkoa voi käyttää koon havainnollistajana, yksi ruutu siinä on neliösenttimetri. 

------------------------

TRADITIONAL -RIIMUNARU, YKSINKERTAINEN

Näillä aloitin; leikkuumatto, sakset ja heppa. Askarteluveitsi on kuvassa vain pitämässä narunpätkää aloillaan kuvauksen ajan. Narun pituus on suurin piirtein hevosenmitta (täten 30 cm).

Leikataan kolme vähän reilun pituista pätkää kalalankaa. Koko pituudelta ei nimittäin voi letittää, myös solmimisvaraa tulee jättää.

Ennen letitystä tehdään rautalangasta narun metalliosat. Tähän tarvitaan pyöröpihdit ja leikkurit.

Pyöröpihtejä hyödyntäen tehdään pieni koukku ja rengas. Renkaan ei tarvitse olla mahdollisimman pieni.

Rengas litistetään tasaiseksi kärkipihdeillä.

Renkaan siistimiseen tarvitaan kahdet kärkipihdit. Tarkoituksena on saada mahdollisimman symmetrinen, saumaton rengas. (Tämä tullaan avaamaan myöhemmin metalliosia kiinnitettäessä, mutta siitä sitten siinä vaiheessa.)

Solmitaan narun päähän kaksi solmua. Solmujen välillä on noin vajaa sentti. (Solmuja voi kyllä olla vain yksi, mutta kaksi on miusta parempi.)

Teipataan solmupää kiinni leikkuumaton toiseen päätyyn (tai vaikka pöydänreunaan jos haluaa ilmassa tehdä).

Letitetään. Muistetaan teipata parista paikkaa ja vaihtaa teippejä välillä, ettei naru karkaa kesken kaiken.

Kun narut on letitetty, tehdään loppupäähän yksi solmu. Itse tykkään jättää siihen tupsun, jonka auon myöhemmin vaikka neulalla pörröiseksi.

Otetaan metalliosat, ne kiinnitetään tuplasolmupäätyyn.

Aukaistaan rengas.

Pujotetaan se solmujen väliin niin, että renkaaseen jää kaksi lankaa.

Suljetaan rengas. Oikea trimmaaminen tapahtuu vasta tässä vaiheessa. Otin tämän kuvan, kun olin runtannut renkaan kiinni liian kovaa; seuraavaksi se piti aukaista ja sulkea vähän varovammin. (Oikeaoppisesta renkaasta kuvaa alempana.)

Kiinnitetään koukku renkaaseen. Aukaisen koukun rengaspäätä VÄHÄSEN, ujutan renkaaseen ja suljen.

Maailman simppelein riimunaru on valamis.

------------------------

TRADITIONAL -RIIMUNARUN KETJU

Parasta traditionalien kanssa on se, kun niiden naruihin saa riittävän ohuita ketjuja ja pieniä, hyvin pujoteltavia koukkuja. Tämän voi siis vaikka pujotella riimun renkaiden kautta hevosen naaman ympäri, tai kuten parin mallini kanssa, tunkea osan ketjusta myös hevosen suuhun.

Schleicheille ja muille pienemmille (pienemmille kuin classic) skaaloille voi olla vaikeaa tai mahdotonta löytää riittävän pientä, sileää ketjua. Sellaista kuitenkin on olemassa internetin perusteella. Tarkoitan hyvin sirojen kaulakoruketjujen kokoluokkaa!

Yksi hyvä materiaalilähde ovat korut, jos niitä vain suinkin uskaltaa tuhota. Hyötykäyttöä arvottomille metalliosille! 

Leikkaan pätkän ketjua. Teen renkaan ja koukun.

Ketjun tulee olla suurin piirtein hevosen pään pituinen, eli tässä tapauksessa noin 7 cm. Ei se niin tarkkaa oikeasti ole.

Kiinnitetään koukku ketjuun.

...ja renkaalla narun tuplasolmupäähän. Valmis.

------------------------

HUOMAUTUKSIA

Tutoriaalia voi soveltaa oman mielen mukaan. Itse olen muunmuassa laittanut kalalangan seuraksi kullanväristä ompelulankaa, ja kerran 'koristelin' yhtä narua helmillä, jotka pujottelin letityksen lomaan tummanruskean ompelulangan avustuksella.

Itse käytän ketjun "standardipituutena" hevosen pään mittaa, ja olen todennut että suunnilleen niin se on myös 1:1 -ketjunaruissa.

Halutessaan ketjun voi korvata vaikka ompelulangalla, mutta eihän se ikinä ole yhtä kivaa sitten... 

En väitä että tapani tehdä lukko/koukkupäähän solmut olisi mikään ylettömän realistinen veto. En yksinkertaisesti tiedä mitään muutakaan tapaa. Tai no, tiedän, mutten pidä niitä niin toimivina kun tätä...

Seuraavassa kuvia tutorialin naruista. Pahoittelen nukkieni cameoita, mutta niiden käsiinhän nuo narut on tarkoitettu...

Tuo riimu on tehty ainoastaan narujen ja muiden varusteiden testaamiseen tekemisen jälkeen.



No pitääkö sitä hevosta heti hirttää sillä uudella ketjunarulla...

Kyllä se läpi männöö.



Hei ei äitejä saa jyräillä!

...ja seuraavat ovat muunnelmia, ideoita, random päänähpistoja ja muuten vaan tehtyjä naruja, joissa hyödynsin tätä tekotapaa. Kuvien laatu on paikoin aika alhainen...

Sellaisenaan liian lyhyistä pätkistä solmittuja naruja voi hyödyntää näin; mukaan letitettyinä ne tuovat naruun tupsuja. Koukun tilalla on papukaijalukko.

Musta naru, jonka koukkupäässä on helmiä.

Pakko laittaa kuva sateenkaarinarusta. Ketju on nyttemmin vaihdettu parempaan.

Kokomusta naru, jossa koukku on korunosa.

Valkoinen ketjunaru, jonka sekaan letitin kullanväristä ompelulankaa. Huomasin myös että tässäkin valkoiset langat ovat pätkistä solmittuja.

Verhoista saaduista naruista tehty naru, joka on eräs parhaistani.

Tykkään, kun narut ovat vähän ylipitkiä... Oli niissä ketju mukana tai ei.


Löysäksi letitetty naru.

Solmut lähikuvassa.

Keltaruskea naru, jossa kullankeltaiset osat ovat ompelulankanippuja. Tarkoitus oli tehdä todella ohut naru, josta saa sitomalla aikaiseksi ohjat.


Kalalangan sekaan letitetyt punaiset ompelulangat jätin sen verran pitkiksi, että niistä sai letitettyä 'hännän'. Näin tästäkin saa ohjat.

Toinen kokoruskea naru...

Hyvin lyhyt naru, jossa yhdistin useita värejä sekä naruista että ompelulangoista.

Nariskaa, kitiskää, hihkukaa, ilmoittakaa ajatuksistanne jos niitä on tähän tekstiin liittyen. Tai jos en osannut selittää asioita järkevästi.

7. kesäkuuta 2017

Tuhru

Tuossa lukiessani juttua Breyer -hevosista tuli mieleeni aikomus piirtää digitaalisesti. Otin piirtikseni, aukaisin Paint shop Pro seiskan ja rupesin suhertamaan jotain äärimmäisen geneeristä: hevonpäätä.

Toive oli, että kun lineart oli varjostettu, voisin leikkiä sumennstyökaluilla ja tehdä siten sävyjä ja syvyysvaikutelmia. Turha aie.

Mikään ideoistani ei toiminut, kun tarvitsemaani sumennuksen astetta ei millään brushilla saa ja ilman brushia olisin joutunut rajaamaan jokaisen kohdan lassolla. Samalla olisi jäänyt teräviä rajoja, mitä en kyllä pätkän vertaa halunnut. Päätin siinä sitten, että olkoon koko homma. Talteen jäi vain versio A, selvärajainen lineart. Ehkäpä jaksan joskus tehdä siitä pienennetyn version, jota sitten sumentelen brushilla...

Ei sanaakaan perspektiiveistä.

Ehkä mie joskus tajuan, miten oikeasti tehdään dynaamisia ja anatomisesti oikeellisia heppakuvia, jotka eivät näytä jostakin sarjakuvalehdestä riivityiltä.

Tämmöstä nyt tänään. Kerta hevosmallipuolelta olen vähän hakusessa blogittamisen suhteen (runsaudenpula ja alemmuuskompleksi eivät ole kiva yhdistelmä), niin tungetaan vaihteeksi julki sitten pelkkiä tuherruksia hepoista. Eikä edes mitään vaihekuvia, hui. No, ehkä on parempi etten opeta ihmisiä kopioimaan virheitäni, hehe.