Aika paljon näkyy haetun näitä Schleich -juttuja. Wou. Joo. En kylläkään tiedä, saiko etsijä haluamaansa missään vaiheessa. Huvitti kyllä lukea noita, ja parissa kohtaa mietin, että mistä siinä nyt on kyse. Ts. kielioppi ja oikeinkirjoitus.
Saa jatkossa sitten sanoa jos jotain täältä haluaa lukea, jos ei sillä kertaa löytänyt haluamaansa. Mikään ei ole kivempaa kuin se, että etsii asiaa X ja sitten löytää juuri siihen sopivan tekstin jostain blogista. Tai että bloggaaja "suostuu" kirjoittamaan halutusta aiheesta. (Tämähän ei tarkoita, että kirjoittaisin vaikka Schleicheille tehdystä pienoistallista siksi, kun joku sitä haluaa lukea; riippuu siitä, miten hyvin voin kasata materiaalia. Toisten kuvia en blogiini edes linkitä ja oma talliprojekti on lattianraossa, näin esimerkkinä.)
En tietenkään tee blogia ensisijaisesti muille kuin itselleni, mutta silti. Sisältö on vähän hakusessa usein, tai se sisällön laatu. Ja kukaan ei lue, jos luettavaa ei ole. Luettavuus taas koskee myös sisällön teemoja ja aiheita, ei pelkkää kielioppia ja oikeinkirjoitusta.
Kukaan ei kuitenkaan hakenut Breyereitä, eikä se ihme olekaan kun niitä löytyy muualtakin. Paitsi niitä nukkeja millä on elukan naamapläsi. Tosin niitäkään ei kukaan hakenut.
- Minulla on kuvia myös oikeasta herasilmäisestä suomenhevosesta, mutta koska heppa ei ole minun, en voi julkaista niitä. Tämä taas on minun mutta ei ole oikea... Schleichin mustangioriista joskus ikuisuus sitten kustomoitu valkonaamasuokki, Raivari. Eikä tuo valkopääherasilmähulluuteni ole vieläkään kadonnut minnekään, vaikka olen hörhönnyt niitä jo ikuisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.