Minimaalauksia

Olen maalannut joskus viime vuoden syksyllä minikokoisia kuvia vesiväreillä (ja vähän muullakin). Pääosassa oli enimmäkseen suomalainen järvimaisema (joita en oikeasti osaa edes maalata). Yritin myös kaupunkisiluettia ja jotain muutakin välillä, ettei mene tylsäksi.
(Mukaan laitan myös pari akryylimaalausta, jotka on tehty paspiksenpaloille. Teen niitä varmaan joskus lisää, kun jaksan.)

Osa kuvista sai lisää realismia osakseen tultuaan teipatuksi paikalleen ennen maalaamista. Teippausalustana käytin muovitaskuista kasaamaani "kansiota" ja sitä tuki ensimmäiseen taskuun laitettu luonnoskirjan takakansi. Teipit leikkelin maalarinteipistä, ja käytin välillä uudelleen säästääkseni vaivaa ja ehkä myös ollakseni jotenkin ekologinen (kaikkea sitä tekeekin nykyään). Oikea syy teippaamiseen oli tietenkin se, kun minitöitä on hankala käsitellä läpimärkinä ja en halua niihin kuivuvan jättiläiskokoisia sormenjälkiä. 

- Appelsiinikarkki ja epävirallisesti Keltuainen... Kaikkien teosten päällä. Säilytän minitöitä "Rottahuoneessa". 

Nämä natsaa noihin Peukkureihin, joten olkoon skaala jossain 1:12 ja 1:9 välillä. Maalauksissa on se etu, ettei niistä välttämättä heti näe mittakaavaa, ja kuva voi olla minkä kokoinen tahansa sopimatta silti melkein mihinkään mittakaavaan (okei, ei aanelosia nukkekodin seinille... tai joo, jos se sinne vaan mahtuu).

Kuvien ollessa kokonsa takia vähän hankalia kuvattavia, tuin niitä pystyyn minikukkaruukulla ja parilla rotalla. Herkästi se meinasi mennä siihen, että ne rotat repivät pääroolin...

- Appelsiinikarkki, oranssi kuikuilijapoika, ja William, vanha ja sokea dumbopappa. 

-

Itse kuviin nyt. Tekniikat selitän niiden yhteydessä ja vähän muustakin jos tarviaa (mittoja en selitä kun ovat suunnilleen kämmeneenrutattavia minejä kaikki, vähän postimerkkiä isompia).

Ensiksi tulee nämä isommat työt, koko vähän puolikasta postikorttia pienempi.

- Muste, ohennettu muste, vesiväri, kirjoitussivellin (lineart) ja hiusterä (taustan viivoitus). Random hevonpää. En tiedä onko tämä lepäävä, ahdistunut vai kipuinen vai jotain siltä väliltä... Hyvin random. Oikeasti vähän vihreämpi.

- Muste, vesiväri, hiusterä? Hyvinkin random, mutta halusin leikkiä vesiväreillä ja sävytyksellä sekä kontrastilla. Musta mustetäplä tuli tietenkin vahingossa, kuten aina käy.

- Vesivärikissa semisti jouluisella teemalla, kartonki oli ylimääräinen osa jostain itsetehtävästä korttipaketista (koulussa sellasia). Silmät kiillotettu valkoisella musteella.

- Samanlaiselle ylijäämäpalalle väännetty toinen kissa, nyt realistisena ja ruskeana. Taustan väri tuli siitä, kun kastelin kartongin reunoineen päivineen ja teipeissä olleet tahrat värjäsivät tätä liuetessaan. Ihan kivaa. Yritin käyttää valokuvamuistia turkin kiilteiden kanssa, eli varjostin ne paikat missä karvat olisivat tavallaan kohtisuoraan katsojaan... Njäm, fail.

- Punaisehko maisema. Isoin mini-Saimaa.

Pienemmällä ja sekalaisella jatkuu. Ensin sarjan vanhin, sitten itse järvimaisemia ja lopuksi mm. heppoja.

- Ensimmäinen tekemistäni vesivärimaisemista. Vuoristo, auringonlasku (mikä lie) ja mahdollisimman karkea pigmentti kera useiden kerroksien. Hehtaarinimmari. Halusin tässä hakea sellaista koppuramaalauksen tuntua, ja aika koppura siitä sitten tulikin.

- Yksi vanhimmista mini-Saimaa -kuvista. Siksi mustat alueet ovat haaleahkoja. Appelsiinikarkki on melkein kuvan leveyden pituinen nokasta pehvaan, joten menköön kokovihjauksesta.

- Astetta tylsempi tusinakuva.

- Pitkä maalaus, punaisehko sekin. ja yritin hyötyä märän kohdan maalaamisesta tässä, eli alareuna on häivyttyneempi. Olevinaan peilityyntä.

- Ehkä tunnelmallisimmasta päästä oleva, jälleen punaisehko mini-Saimaa... Keltaisessa päädyssä pääsi musta hieman levahtamaan väärässä kohdassa, koska olen kärsimätön ja maalasin märälle kohdalle selvärajaiseksi tarkoitettua osaa kuvasta (metikköä).

- Vaihteeksi vihreä järvimaisema. Oikeasti vielä vähän herkullisempi ja kirkkaampi.

- Puhkihinkutettu sininen mini-Saimaa, en tiiä onko se sitten yöaikaa olevinaan. Sinisellä on joka tapauksessa joskus ihan parasta suhrata (ja tappaa paperi).

- Vähän kivempi sininen työ.

- Punaista, sinistä ja siksi myös vähän pinkkiä, jota en muutoin sen ihmeemmin suosi. Veden heijastavuudella vaan on kivaa leikkiä, kun se liian usein kuvitellaan siniseksi.

- Tämä nyt ei ole Saimaata, vaan jotain muuta.Vesivärillä ja valkoisella musteella. Kuvassa ei ole ollenkaan mustaa. Vähän isompi kuin vesistömaisemani keskimäärin.

- Kaupunkimaisemaa ja... Imelyyden perikuvaväriä. Örk.

Heppoja... Miksi ei?

- Mustetta, vesiväriä... Meni yllättävän paljon aikaa ja vaivaa tähän, eikä tulos ole suosikkini. Ei kukaan menisi maalauttamaan hevosta keskellä yötä pellolle?

- Pienin heppatyö, ja tylsin kaikista. Ja William.

- Kokonaan mustetta.

- Vesiliukoista mustetta ja hiusterä, vettä. Näyttää pieleen menneeltä grafiikanvedokselta.

- Muste, vesiväri. Verenvalutuskuvat on nam.

- Toinen vastaava.

Sitten ne kolme pientä akryylityötä.

- Ihan OK... Ja tuo valkoinen sipru taustassa ei esitä lunta, vaan jotain... Valkoista siprua.

- Jonkun hevosen lapalihakset.

- Verta vuotava turpa. Yllätyyyys.

-

Kuvat valehtelevat jonkun verran, koska en osaa säätää kameraani enkä ole mihinkään tyytyväinen - ja sekin vielä, että koneeni säätelee värejä pahemmin kuin kamera. Kontrastia kuitenkin on mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Kirjoitin tämän postauksen flunssaisena. En ole jaksanut tehdä mitään kovin luovaa pitkään aikaan täällä kotona. 

- Appelsiinikarkki...