Näin siis silloin, jos miulta kysytään. Ei ihminen voi toista eläintä omistaa, sehän on ihan pöljän kuuloista. Puhuisin ennemmin vaikka siitä, että "omistaja" on elukasta vastuussa oleva henkilö. Tai sitten niin, että omistaminen on henkistä ja mieluiten positiivisessa merkityksessä.
Kuten voin sanoa itsestäni ja kissastani: se on minun, minä olen sen, koska minä tykkään juuri tuosta kissasta hyvin paljon ja se valkkasi minut omaksi ihmisekseen. Sillä ei ole papereita, eikä muillakaan otuksilla tässä perheessä, mutta ei sillä ole niin väliä. Niitä ei omisteta, ne ovat jotain minkä kanssa vaan jaetaan arki, auotaan päätä ja jota syytetään leivänpäällisten varastamisesta. Ja nukutaan... Ja joskus leikitään. Lisäksi kissat saavat usein olla kuvauskohteitani jos niitä huvittaa. Hyvin ne tietävät, että jos eivät tee mitään muuta kuin lojuvat paikallaan, niin kyllä se ihminen lähtee kohta muualle sen kameransa kanssa. Häiritsemästä.
- Rokkitukkainen huopahiireni.
Tulee vaan aina typerä fiilis siitä, kun luen termin "omistaja" jonkun elukan yhteydessä, netistä. Se kuulostaa jotenkin... itsekkäältä. Joo. Ei siinä siis muuten mitään, muttakun tuntuu, että kun omistat = teet mitä haluat tälle omistuksellesi. Elukoiden kanssa ei semmonen ihan käy päinsä.
Joo tiedän, lemmikki on myös jonkun kasvilajikkeen nimi, mutta liittyypä nyt hirveesti tähän.
Lemmikki -sana kuulostaa miusta myös siltä, että se tarkoittaa eläintä, jonka ihminen ottaa pitääkseen sitä hyvänä. Kuulostaa aika mukavalta elukan kannalta... Ei se aina ole sitä, koska joskus lemmikin lääppiminen menee ihan överiksi ja sitä esimerkiksi puetaan turhiin hepeniin ja se syötetään palloksi. Syöttämistä ei tule tehdä usein vain siksi, koska se eläin istuu syödessäsi jaloksissasi ja katsoo silmiin kuola valuen. Ei. Ignooraa se mieluummin, se ei ole kenenkään kudoksille vaarallista. Ja sitten kun se on siirtynyt tuijottamasta ja itse on syönyt, voidaan eläintä palkita sille sopivalla herkkupalalla. Mutta ei syöttää turhaan...
Mutta näin niinkun termin merkitystä mietin. Lemmikki. Suosikki. Tykätty eliö, jota esim. paijataan. Itse mieltäisin sen niin, että sitä eläintä hoidetaan, otetaan sen lajityypilliset ja persoonalliset tarpeet ja ominaisuudet huomioon ja halutaan vaikka joku syy jaksaa elää itse. Siihen tulee kiintyä, ja sen kuuluu olla elukalle eduksi.
Sitten kun ajatellaan, että lemmikki tarkoittaa mahdollisimman hyvin pidettyä otusta, josta tykätään ja jonka elämä tehdään mukavaksi ja joka itse myös on terveellistä seuraa ihmiselleen, niin tulen miettineeksi, mitä väliä sen ulkonäöllä sitten enää on? Luonne ja terveys ovat pääasioita, ulkomuoto ei. Tällä meinaan nyt sitä, tietenkin, että luonnollinen elukka on hyvä, ei omituiseksi jalostettu. Niinikään värillä ei ole sen enempää väliä. (Ehkä tämä on juuri se syy, miksi joissain eläinroduissa eri värisillä on erilaisia luonteita. Geenipooli kapenee ja luonteet käyvät värisidonnaisiksi, koska halutaan mahdollisimman samannäköisiä eläimiä. Ehkä sekin liittyy hermorakenteeseen?)
Tokihan tykkään, että elukat ovat persoonallisen värisiä ja muotoisia, mutta silti. Lemmikin perusidea ei ole olla mikään oudon värinen karvapallo (tai nahkapallo, jos on karvaton), jonka anatomia ei kestä sen lajille luontaisia juttuja tai normaalia arkea. Mikään sellainen ei mene luonteen ja terveyden edelle... Eikä missään nimessä sekään, miten tunnettu tai suosittu tietty eläintyyppi on. Rotu, väri, laji, koko, mikä tahansa, jos se on suosittu niin ei se ole syy hankkia. Sen pitää olla terve ja hyväluonteinen, ja siihen tulee suhtautua eliönä jota ei tule omistaa. Ihminen ei omista toista eläintä.
Niin ja miusta eläimen lajin ei tarvitse määrittää sen "käyttötarkoitusta". Jonkun (minun) mielestä hevonenkin voi olla lemmikkieläin, jos se on pitoeläimenä.
(Niin tietysti, koska minähän en mitään kisatykkiä edes halua, koska se menee usein esineellistämisen puolelle mielestäni. Jotkut myyvät hevosiaan pois kun eivät itse enää voi "käyttää" niitä, no, sitähän se on. Miusta se ei ole kovin älykästä, että kun teet jonkun kanssa pitkään yhteistyötä (termin järki riippuu ratsukosta/valjakosta), niin haluatkin siitä eroon kun se yhteistyö loppuu... Olenko luomuheppailija?)
Tulipas filosofista, vai miten... Olen lukenut liikaa sellaisia blogitekstejä, joissa pureudutaan etiikkaan ja moraaliin, tunnetasollakin. Hyötyä?
Itse käytän usein termiä "oma ihminen". Vanhoissa Hevoshulluissa se termi liikkui usein ja se oli hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.