Helppoahan se ei ole, ja vain hyvin harva peukkureistani on sellaisia, mitä niiden ns. kuuluukin olla. Nämä ovat sitten jostain syystä niitä kuvauksellisimpia rottiani.
Olen tässä aikonut sellaista, että ostan paljon valkoista silkkimassaa, ja sotken sitä noiden muiden värien kanssa. Haluaisin tehdä tavallaan "linjaa" massalla, ts. sellainen pieni väri/kuvioprojekti... (Haluan myös yhtenäistää tuota populaa tuolla hyllyssä, ne omituiset vihreät ja kirkkaanpunaiset tai muut friikit eivät oikeasti ole kovin kiehtovia.) Heh. Vaikka jotain agouti hoodedia tai mitä ikinä keksinkään. Masked ja capped kuulostaisivat siltä, että niistä voisi saada "mismarkedinakin" kyllin realistisia. Koska harva rotta maailmassa mukailee standardia juuri niin kuin pitää, ja tällaisessa käsityössä tuloksia on ihan yhtä hankala saada halutunlaisiksi.
Olen kyllä yllättävän hyviä kuvioita saanutkin, siis niitä mitä olen halunnut. Sen ei ole tarvinnut, eikä tarvitse, olla suoraan standardista, vaan vain jotain mitä sillä hetkellä aion kokeilla.
Mutta tässä postauksessa haluaisin nyt kertoa, mitkä rotistani ovat menneet pieleen. Tai pieleen ja pieleen... Ne vaan poikkeavat standardeista, ja voi olla etten vaan ole vielä keksinyt oikeaa tapaa sotkea massoja saadakseni juuri haluamaani.
(Pff, jos ei jo tiedä jotain rottien kuvioista ja väreistä, eksykää Suomen kesyrottayhdistyksen sivuille.)
- Dulcis... En enää edes muista mikä tämän piti olla, mutta tulos ei ollut realistinen. Ihan OK tyyppi silti, tykkään eriparisilmistä (vaikka vähän tylsyttää välillä se, ettei rotilla ole kuin mustaa ja punaisen eri sävyjä silmienväreissä...). Hännän loppuosan piti olla vaalea, mutta sekoittaminen aiheutti siihen tuollaisen kierrekuvion, jonka takia määrittely vähän vaikeutui. Pheh.
- Tämä tässä on Huuli, enkä ole koskaan ennen julkaissut sitä missään. Syynä on ehkä sen tekopyhä epärealistinen ja totaalisen mönkään mennyt kuvio. Valkoisen puutteessa yritin keksiä korvikeväriksi turkoosia (ja keltaista ihoksi, koska vaalea ihonvärikin on alkanut villiintyä), ikäänkuin joksikin oudoksi mutaatioksi (josta en itse oppinut niin tykkäämään, mutta ompahan rotta muiden joukossa). Tuo musta naama, no, tästähän piti tulla, krhöm... Masked. Tai capped. Kuvio valui joka tapauksessa häiskän huuliin, josta sen nimikin sitten tuli. Huuli mikä huuli.
- Kirsikkanekku, nakunaaras, omaa vissiin jonkun stripen selässään, mutta en tiedä pitäisikö sen esittää sitten vaikka hoodedia ilman huppua... Kun ei tuollaista ole (sillä on myös jotain pientä täplää mm. kainalossa).
- Konvehti omaa kuvion, jonka nimesin splashediksi hevospuolen mukaan. Se nukkuu, ja siksi sitä ei voi välttämättä kuvata tyhjentävästi vain yhdestä suunnasta. Naamassa ei siis ole mitään, väri pysyy selkäpuolella valumatta minnekään, ja näköjään olen yrittänyt laajentaa sitä vaarantaen laadun. Koska läntin keskellä on jo alettu sekoittua valkoiseen.
(Piirsin joskus pienimerkkisen splashedin: http://afuze.deviantart.com/art/Palomino-mare-489228538?q=gallery%3AAfuze%2F25906016&qo=6 )
- Laskuvirheestä jo joskus jotain sanoinkin, että sen raidan piti tulla selkään, mutta valuikin kylkeen. Ihan kiva naamaväri silti, vaikka naku otus onkin.
- Rosmo... En nyt tiedä uskallanko sanoa tätä virheelliseksi, koska tuollaisia ne maskedit usein on. Tykkään juuri tuosta randomiudesta noilla, vaikka kuvon pitäisi tehdä pelkkä "maski" silmille eikä kulkea korviin? Kuvio on joka tapauksessa ihanan epäsymmetrinen! Harmi edelleen, ettei Rosmon ruskeat silmät näy tuolta yhtään, kun on agouti/masked rexrotta kyseessä.
- Tämäkin on odottanut julkaisuaan tovin. Nimi on Nopefect eli Nope. Se kuvaa sitä, mitä tyyppi on. Vasemmalta näyttää siltä, että rotta olisi capped kera mustan selkäläntin (viittaus hoodediin, mutta en kelpuuttaisi sellaiseksi tai miksikään muuksikaan), ja oikea puoli... No, se näyttää Hitleriltä. Vahingossa. Vähän hassu kuvio naarasrotalle.
- William pääsi myös ensi kertaa blogiin nyt, ja se on vanha - ja sokea - agouti/bareback, jonka kuvio on yrittänyt muuttua hoodediksi. Vissiin. Tykkään tästä silti aika paljon, koska väri on niin luonnollinen. Willyä on myös kiva kuvata, jos kamera on hyvällä päällä (kuten alhaalta näkyy, tarkennus vetää herkästi ihan pieleen).
Anteeksi vielä osittain hyvin huonot kuvat, en ole viimeaikoina jaksanut enkä edes pystynyt kunnolla panostamaan kuvaamiseen, kun ei ole kunnon tiloja siihen. Mutta tärkeintä on, että rottien kuviovirheet tulevat hyvin esille.
Niin ja en lupaa että osuisin ihan oikeaan noiden värien ja kuvioiden kanssa, mitä olen yrittänyt tehdä. En ole mikään asiantuntija. Joskus tuntuu, että kaikki on kiinni vain siitä mitä siellä geeneissä lukee, ja niitä taas ei ole ihan helppo nähdä. Usein törmään myös sellaiseen, että joku väri on nimetty eri maassa eri tavalla, tai että kaksi väriä on vaihtanut nimiään maan mukaan. Hevosten kanssa ei sellaista koskaan tapahdu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.