Peukkurit

Nyt on aika esitellä Peukkurit.

Peukkurit (thumb rats) ovat pieniä, kevyitä massasta tehtyjä rottia. Ne ovat alle 5 cm pitkiä nenästä hännäntyveen mitattuna, hännät ovat suunnilleen rotan itsensä mittaisia.

- Häkki on tehty muovikotelon kannesta, Krea -massasta, rautalankaverkosta ja akryylimaalista. Laatu ei ole kovin hyvä, ja häkki on ensimmäinen (ja viimeinen...) miniatyyrihäkkini. Keskimmäisten hevosten edessä säilytän Peukkurien vanhimpia ja vähiten näpelöitäviä yksilöitä sekä randomiskulptauksia (rotista isoin on Murkku) ja muuten vaan piiloteltavampia yksilöitä. Häkin päällä on Herkku ja Rosmo, ja kiipeilevä naku on Kirsikkanekku. Etualalla näkyvät kaksi zombirottaani, Piina ja Aivomato. Ja loppulaumaa en edes luettele.  

Rottien materiaalina toimii ensisijaisesti silkkimassa. Olen tehnyt niitä myös helmimassasta, jota en ole vielä ostanut muuna kuin punaisena, joten toistaiseksi en ole tehnyt kotona yhtään rex -rottaa. Rottien värit tulevat massan väristä; massoja myydään eri väreissä ja kaikkia voi sekoittaa (myös helmi- ja silkkimassat sekoittuvat) keskenään. Luonnollisesti saan näin tehtyä vaikka minkä värisiä rotiskoita.
Voin myös tarvittaessa maalata rottiani; mustaa akryylimaalia olen käytellyt silmiin ja kohta myös muualle naamaan... Lakkaan silmät, haavat ynnä muut kosteat paikat Lefranc&Bourgeoisin kiiltävällä askartelulakalla. 

Silkkimassasta tehdyt rotat ovat sileitä (tai karvattomia, hairless). Helmimassasta tehdyt ovat rexejä. Olen käyttänyt punaista tai oranssia helmimassaa myös paiseisten tai haavaisten rottien tekoon (tapauksesta riippuen).

- Musta, vihreä ja neonoranssi ovat helmimassaisia eli rexejä, sinivalkoinen ja cinnamon silkkimassaisia eli standardeja (ja dumboja). 

Massojen värien sekoittelussa on myös se hupi, että haluttaessa tiettyä kuviointia rotalle, se ei ole ihan liian helppoa. En ehkä joskus olisi uskonut, että yritän muovailemalla saada aikaan hooded -kuviota rotalle. Kerranpa sen kuitenkin tein - mismarkedina, mutta tein kuitenkin, ja omasta mielestäni sen tunnistaa ihan hyvin hoodediksi. Miusta tämä on aika hauskaa, koska pitkän päälle se, että saa päättää itse kaikesta tai että saa aina haluamansa, alkaa käydä tylsäksi. Homma muistuttaa hiukan oikean elämän jyrsijäkasvattajien väri/kuviokasvatusta; tilaat jotain, mutta et todennäköisesti saa täydellistä vaikka "tekisit" kuinka monta haluamasi laista rottaa. Siitä se riemu repeääkin sitten, kun se hyvä kuvio tupsahtaa (ja silti ne epätäydellisyydet ovat yhtä kivoja). Lisäksi kaiken maailman kuvioille on mukavaa yrittää etsiä nimeä, tai toisinaan sen nimen keksii itse.

Massojen työstöön käytän yhtä työkalua, joka on muovailutikku tai sen puutteessa vaikka grillitikun pätkä tai lyijytäytekynä. Massat liimaantuvat toisiinsa aika hyvin märkinä, mutta jo nahistuneeseen massaan on hiukan hankalampi läntätä mitään märkää kiinni. Helmimassa ottaa silkkimassan todella hyvin.

Takaisin itse rottiin. Peukkurit (yksikössä Peukkuri, thumb rat) on nimenä peräisin rottien koosta. Ne ovat peukaloni mittaisia (mutta eivät onneksi täysin...). Peukalorottia siis.

Pyrin muovaamaan rotista mittasuhteiltaan, asennoiltaan ja yleisolemukseltaan melko realistisia, mutta värien kanssa en ole niin tarkka. Joskus teen rotille myös harjoja, ja hyvin mielelläni teen jotenkin "virheellisiä" rottia.
Yleensä rottaveistokset, mitä netissä näkee, ovat anatomisesti melko hiirimäisiä. En tiedä, johtuuko se siitä, että ihmisten mielestä hiiret ovat usein suloisempia ja helpompia lähestyä? Itse kyllä haluan tehdä rotista oikeasti rotan näköisiä. 

-

Laumoja, sarjoja?

Tykkään tehdä näistä välillä tietyillä yhteispiirteillä varustettuja laumoja.

Tällä hetkellä löytyy ainakin Corpsepaintterit, eli tummat valkopäiset dumborotat, joilta löytyy harja. Niillä on myös siniset tai turkoosit silmät ja mustat pupillit. Syynä tälle laumalle lienee Viake -sarjani ja siinä piruilevat parit hyvät rokkarihahmot joita en saa mielestä edes vuorokaudeksi. Pyrin nimeämään Corpsepaintterit jonkun yksilössä olevan piirteen mukaan ja mieluiten adjektiivilla ja englanniksi.

Onneksi nimi ja ulkonäkö eivät pahenna eläintä. Heh.

- Vasemmalta oikealle mustat: Unexister, Korvahalkio, Grisly, Gruesome ja Sideviewer. 

Takimmainen istuva suklaa on Ghastly, Gruen seurassa on tytöt Dreadful ja Baneful (pienin). 

Toinen sarja käsittää mustia tai hyvin tummia dumborottia, joilla ei ole missään yhtään valkoista eikä myöskään harjaa.

Albiinojakin pitäisi tehdä enemmän. Tää yks pariskunta nimittäin näyttää aika orvolta näin.

Sarjalistaan kuulunee myös Namilan ja rupirotat. Namilan -rotat ovat jonkun syötävän (yleensä herkun) värisiä ja nimetty sen mukaan (esim. Namilan Minttusuklaa).
Rupirotat teen silkkimassasta, johon sekoitan vähän helmimassaa. Sekoitus aiheuttaa pahkuraisen pinnan ja täten rotta näyttää karvattomalta ja sairaalta, mitä tekniikalla tavoittelen (onneksi nakuja ei Suomessa saa virallisesti kasvattaa). Silmien ohella lakkaan rupirotista kiiltäväksi myös joitain pahkuroita ja "haavoja", jos sellaisia on. Kyllä käy vähän sääliksi tuollaisia palluroita... (Allaolevassa esimerkkiyksilölistassa on Ugly Girl -niminen naaras, josta keksin aloittaa tämän sarjan.)

-

Loput onkin sitten pelkkiä rottia itsejään. Yritän laittaa kuvia erilaisista rotista ja kertoa vähän yksilöistä.

- Aberratio Delicti (Abe). Neonoranssin ja neonvihreän helmimassan yhdistelmästä tehty kookas uros. Tämän rotan tekoon inspiroi hahmoni Murkku, josta tosiaan on se vanha ja kökkö Cernit -versiokin. Abe on mustaharjainen rex etten eksyisi vaihtamaan sen nimeä Herra Professoriksi.

- Blue. Tein tämän sinisen silkkimassapötkylän oikean elämän kaverille tilauksena. Rottatyttö on jo päässyt uuteen kotiinsa.

- Carrat. Neonoranssia helmimassaa ja mustaa silkkimassaa, uros. Tätä tyyppiä käytän ikäänkuin standardina Peukkurien mittojen suhteen, koska Carrat on suht iso.

- Lehtivihreä. Neonoranssia helmimassaa... Ja violettia ja punasta silkkimassaa, kuten näkyy. Sen verran imelä tapaus etten näitä karamellin näköisiä rottia tule tekemään kovin paljoa jatkossakaan.

- Cavillari. Voinkellertävä, iso uros, jonka tein Paulinda -nimisenä markkinoidusta massasta. Massa on kuitenkin käytännössä hyvin samanlaista silkkimassan kanssa, mitä nyt jää joskus epätasaisemmaksi (möykkyiseksi) muovatessa, joten en viitsi eritellä sitä yleisesti.

- Dan. Helmimassasta tehty black hooded mm uros. Alimmassa kuvassa näkyy melko surkeasti sille tekemäni panta-naru-yhdistelmä. (Panta oli alunperin randon reikäremmikokeilu, joka sattui sopimaan Danille.)
Dan on muuten myös isoin Peukkuri ikinä - niin iso etten tiedä kuuluuko se enää koko sarjaan. Tein sen tarkoituksella noin kymmensenttiseksi (karkea arvio). Huomattavasti helpompi muovailla - mutta estääkseni vastamuovatun Danin romahtamista etutassuilleen, muotoilin tassut alumiinilangan pätkien ympärille. 

- Didelpho. Silkkimassadumbo, jonka nimi pohjaa esihistorialliseen alkunisäkäslajiin nimeltä didelphodon. En tiedä miksi tästä tuli sellainen mieleen.

- Grandis. Nimi on latinaa ja kuvaa sitä, miten iso tämä nurinkurisen hoodedin näköinen helmimassahirviö on kun tietää että se on naaras...

- Herkku. Aika täydellinen herrasdumbo, näyttää sylirottaselta. Väri chocolate.

- Inofensivo. Nimi on espanjaa. Silkkimassaa tai Paulindaa.

- Kirsikkanekku. Nakunaaras, silkkimassaa. Sopii hyvin keikkumaan ratsastajanukkejeni olkapäille.

- Kompostori (Komppi). Mustan ja neonoranssin helmimassan sekoituksesta sekä silkkimassasta rakentunut alumiinisilmäinen rexnaaras. Simmut olivat puhdas kokeilu.

- Lenalien (Lena). Turkoosista silkkimassasta tehty naaras, jolla on luonnottoman isot mulkosilmät. Siksi se näyttää alienilta, josta myös nimi tulee.

- Blutapelina (Lina). Hemmetin iso, punainen naaras.

- Marble Man. Sekoitin sinistä ja valkoista Paulindaa, mutta keksin sitten että en sekoitakaan sitä loppuun. Siitä ilmiintyi tämä marmorimies. Marblella on myös naaras ja sen kanssa kaksi poikasta.

- Pölli. Tälle määrittelin värinnimeksi blue capped-striped downunder mm (yhdistelin eri kuvioiden nimiä, kuten jenkkien muunnoksien kanssa on tehty). Tuskin se siltikään osuu oikeaan tai edes väärään, koska ei tällaista oikeasti kannattaisi määrittää, muttakun se on hauskaa.

- Sammee. Cinnamon/badger mm uros. Tai Blazed am. irish... En tiä. Siltä puuttuu korva ja se on naarmuilla, ja näyttää ihan kajahtaneelta.

- Ugly Girl. Vaaleenpunasen silkkimassan ja neonoranssin helmimassanjämän sekoituksesta syntynyt rupinen nakunaaras. Varmaan yksi rumimmista rotistani. Dumbo. Yhtään tuon pinkimpää rottaa en sietäisi, hyyi.

- Vaikeus. Greenish blue rex naaras, joka putsaa itseään. Tai no en tiedä onko se sittenkään naaras... Voi olla että on hermafrodiitti, kun niitäkin kummiskin välillä on.

- Ninenteen (Yheksä). Mink standard naaras. Tein tämän emoksi yhdelle nuorelle urokselle, joka näytti jotenkin siltä että tarvitsee mamman itselleen. Myöhemmin Yheksä sai itselleen myös uroksen.

-

Vielä sekalaista.


Mainitsin Marble Manin kohdalla, että sillä on naaras ja kaksi poikasta. Nämä poikaset ovat ensimmäiset tekemäni rottavauvat ja varsinkin naaras onnistui melko hyvin ottaen huomioon, miten hankalaa sen kokoisia on ollut ennen tehdä. Pitäisikö tehdä Marblelle muutama akka penskoineen lisää että saataisi perhelauma?
Emon nimi on Minecrush. Tyttö (häntä ojentunut) on Marble Mary ja poika Marble Mic. 

Piina ja Aivomato, best friends forever. Aivomato on kuurosokea ja Piina vaan kuulee kun sillä ei simmuja ole. Zombiherrat tykkäävät naamoista (ja aivoista, jotka on Aivomadolta syöty hajottajaeliöiden toimesta) ja ovat aika pahanhajuista seuraa.

- Ehjä dumbo on Makukakku.

- Zombit ja seurana Yheksä ja Yheksän poika Kasi (Eighteen).

-

Siinä sitä taas. Toivottavasti kaikki oleellinen selvisi tästä. Hirveää litaniaa en aikonut tehdä, mutta sellainen tuli - enkä edes ehtinyt onneksi kaikkea tässä esitellä!

- Omar, ja olkapäillä Kirsikkanekku ja Vartija.