Jotkut hevosmallarit, joiden kanssa olen ollut tekemisissä jo useita vuosia takaperin, saattavat nähdä mistä Le on saanut tyylillisiä piirteitä ulkonäköönsä. Pientä kanssamallarifanitusta ilmeni joskus, siis. Ja ilmenee sitä nykyäänkin kyllä. En aio katua mitään.
- Vanha kuvatus. Oli pakko laittaa kun näyttää niin retardilta tuo hevonen.
Minulta meni monta vuotta (kai) saada Le valmiiksi. Lopulta mietin taas, että ei se niin suuritöinen ollutkaan, vaikka aina stressaan sitä miten saan mitään tehdyksi. Suurin ongelmahan on maalauksessa, kun huonot ergonomiat ja tärisevät kädet pilaavat lopputulokset, ja kärsimättömyys tekee myös osansa. (Kärsimättömyys on ihan oikea ongelma meille joillekin.)
Mutta kokoikäisestä ja -aikaisesta piirtäjyydestä ON suurta hyötyä. Ennen Letä en tajunnutkaan, mitä mahdollisuuksia jollain vesiliukoisilla kynillä voisi olla hevosmallin maalauksessa. Derwent Inktense -kynien ansiosta sain tehtyä rennommalla ja luovemmalla otteella Lelle yksityiskohtia, eli tyylitellyn nokikuvion ja siiman sekä ennen kaikkea nuo oranssit varjostukset koko kroppaan. Sävytin myös silmät kynillä, ja kavioihin en muuta käyttänytkään. Levitin kynänjäljet sitten vain vedellä ja joistain kohtaa lakalla. Ja kaviot ovat sinänsä se poikkeus, että väritin niitä kynillä jo aikoja sitten, kun en vaan kokenut mukavaksi maalien kanssa puljaamista.
Aina välillä vaan tuntuu, että nimenomaan maalit jarruttavat tätä hommaa... Kaikki olisi helpompaa kynien kera. Derwent Inktenseissä on se etu tavallisiin vesiliukoisiin verrattuna, että ne eivät liukene uudestaan täysin. Lakka voi tosin vähän sävyttyä, mutta uskon että senkin saa aisoihin ja jopa tarvittaessa hyödynnettyä jos haluaa.
Len pintaa ei siis ole lakattu muualta kuin silmistä, turvasta ja kavioista. En ole uskaltanut, kun tuolloin ei ollut luoettavaa lakkaa käytössä, ja nykyistä en ole vielä testannut Inktenseille.
Näen kyllä pieniä kämmejä, esim. otsaharja on suoraan sanottuna keskeneräisen näköinen ja hevosessa alunalkaenkin olleet tahrat paistavat maalin alta. Plus että toki epävakaa käsi on syyllinen moneen asiaan.
(Tiedossa on hölinää valokuvauksieni historiasta taas. Varautukkee.)
________________________________________________________________
Laitetaas nyt kuitenkin kuvia. Ensinnä siitä, miten vaikea tätä on ylipäänsä kuvata oikein varsinkaan keinovalossa.
- Salamalla ja ilman vanhan kameran kanssa (Nikon S570 digipokkari) silloin muinoin. Selittää myös kuvien vesileimattomuuden.
Sitten kuvia ajalta, kun olin vasta saanut digijärkkärin käsiini. Ts. Nuija tuli taloon. Laatu ei ollut kovin ihmeellinen edelleenkään, mutta kuvat olivat parempia kuin ennen, eikä mitään ihmeitä voikaan odottaa kun ihminen vasta tutustuu uuteen kameraan. Salaman häivytykseen käytin paperinpalaa, muistaakseni. Näiden aikaan tajusin ruveta laittamaan copyrightit valokuviini, mutta kestipä aikansa hioa se täysin oikeanlaiseksi.
Kuvien asetuksena siis se perus automaatti.
Jonkun aikaa harrastin tällaisten tilannekuvien ja vähän... Öö, tunnelmavalaistusmaisuuksien (tuo ei ole sana) kuvaamista. Kontrasteja ei ollut vieläkään, mutta en edes tiennyt että niitä voi säätää. Olin (ja olen) huono penkomaan kamerasta uusia juttuja esille, mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Tiedostonimetkin alkoivat kai vakiintua... Niillä on yllättävän iso merkitys.
Nyt sitten uusimmat kuvat. Voisivat olla kyllä parempiakin. (Olisikin se irto- tai lankasalama. Yhdysrakenteinen tosiaan tappaa tunnelmat aika mestarillisesti.) Hevosen väri taitaa kuitenkin tulla luonnollisimmillaan esille näistä.
_________________________________________________________________
Siinä on taas.
Näitä hevosmallikohtaisia kuvapostauksia tulkoon vielä jatkossakin lisää, koska hevosia ja kuvia on ihan järkyttävät määrät. Ei lopu sitten blogista sisältö kesken. Ja ei, en tee erillistä blogia hevosmalleille. Pienoismalleja kun on muitakin, ja joskus voisi tulla sitten ongelma nimeltä 'mihin blogiin postaan tämän?' jos blogeja on monta ja aiheet menevät limittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.