19. lokakuuta 2016

Rotta-armeijan kuulumisia

Olen tahallisesti pitänyt peukkurit nyt poissa The Tuherruksesta, koska niille on oma bloginsa, Sormirotta, nykyisin. Sinne tulen jatkossakin hölisemään näistä, mutta nyt tuli jokin tarve sepittää rotistani täälläkin.

Unikko (istuu) ja Sannu, veljekset.

Viimeisin peukkuriteksti on näköjään julkaistu viime vuoden heinäkuussa, 2015. Ei ihmekään. Pidin sen jälkeen ison paussin. Ei sillä, että sillekään olisi mitään syytä oikeasti ollut, mutta tiettävästi se ei ketään koskaan häiritse jos häviän joksikin aikaa jonnekin.

Se siitä. Nyt puhun peukkureista.

Oho. Hui. Huomasin, että jo aikoja sitten on menty ohi siitä, kun viimeksi kirjoitin "uudesta rottasatsista": http://thetuherrus.blogspot.fi/2015/04/taas-uusi-laumallinen-peukkureita.html (koskahan opin linkittämään älyllisemmin?)... Sen jälkeen en ollutkaan sepitellyt mistään uutukaisista yhtään mitään. Pidän sitä hyvänä asiana, koska noita tulee jatkuvasti lisää, enkä näe mitään syytä luennoida jokaisesta satsista erikseen.

Joku aika sitten tutkin vähän asioita, ja keksin, että voin tehdä rotille vastasyntyneitä poikasia eli nakkeja. Maailman yksinkertaisin toimenpide! Otan vaan riisinjyvän kokoisen massapalan, pyöritän soikulaksi ja länttään sille riisiä lyhyemmän minisuirun hännäksi. Nakin kuivuttua piirrän sille silmät tussilla.

Unikon ja Sannun emo Marjasade nakkipoikueensa kanssa.

No kuitenkin. Tuon jälkeenhän lauma, vai sanoisiko armeija tai populaatio, on kasvanut ihan älyttömästi. En jaksane enää laskeskella rottiani. Kirjoitin jo Sormirottaankin siitä, miten suunnittelin ostavani niille lokerikkoja. Niin tein. Ostin. Ja kun toisella ostokerralla oli tarjolla pelkästään pinkkejä lokerikkoja, enkä pidä pinkistä enkä käsitä sen suosiota, ostin parin uuden lokerikon lisäksi pieniä koreja. Askartelin niistä rautalangalla kopperoita, joihin rottani sitten tungin sen mukaan, mitä laumaa tai linjaa ne edustavat. Kuvia ei tietystikään just nyt käsillä ole... No, kunhan aika kuluu ja uskallan taas rahaa käyttää johonkin tuollaiseen, ostan vähän kerrassaan lisää lokruja. Järkevissä väreissä.

Rottahuonekin on muuttunut. Ensinnäkin, se on ollut kaksikerroksinen jo kauan, en edes muista mainitsinko siitä täällä ollenkaan? Ehkä en. Rottapopula levahti tosiaan sen verran jo kauan sitten, että päätin järjestää lasiovien takaa alemmankin hyllyn niille, tai siis sekä rotille että niiden isännille. Itseasiassa, nyt sekä Askolla että Omarilla on omat huoneensa, ja tarkoitus on, että saisin molemmille majoitettua enimmäkseen omia rottiaan kerroksiinsa. Saa nähdä miten käy.

Parasta on nyt se, ettei yhtään rottaa ole pakko majoittaa Rottahuoneeseen. Kaikki eivät sinne mitenkään mahdu. Terrojenkin kanssa on kivempaa, kun voi ihan asettelemalla asetella elukoita sinne... 

Niin ja joo, joskus valitin, etten tee enää ikinä yhtään häkkiä. Pläh. Olen tehnyt. Ja tulen tekemään lisää. Sopivat pohjalaatikot vaan ovat aina hakusessa, mutta pikkuhiljaa niitä kerrytän ja etsin sitten sopivan hetken häkkiosan askartelulle.

Tein myös silkki- ja helmimassapurkeille suursiivouksen. Tarkistin kaikki purkit, poistin kuivuneet massanpalat ja laitoin mahdollisimman säästeliäästi vielä käyttökelpoisia mönttejä toistensa kanssa samoihin purkkeihin. Käsissäni oli sen jälkeen yli 20 tyhjää, käyttökelpoista massapurkkia valmiina pestäväksi! Pestyäni suurimman osan, tungin niihin tietysti tuota krääsää jonka säilytys pelkästään Rottahuoneessa oli jo käynyt hermoille. Kuka nyt mustikkapiirakkaa sellaisenaan hyllyllä pitää? En ole muovannut millekään astioita tai peltejä... Saa nähdä opinko koskaan.

Myös terraarioita on tullut lisää. Uusin niiden ja häkkien sisustuksia melko reilulla kädellä vähän aikaa sitten, samalla kun heivasin rotatkin lokerikkoihin säilöön. Tyhjensin ruokakipot, järjestelin kaikki ruoat erikseen omiin säilytysrasioihinsa, ja ylipäänsä kaikki pikkukrääsä päätyi tarkemmin eriteltyyn säilöön - purkitin kaiken.

Ostettuani jo aikoja sitten sellaisen satsin, jossa oli tuollaisia pieniä, värillisiä muovilootia, totesin, että ne ovat paitsi käteviä (kuten lootien nimikin sanoo: Really Useful Box) kaiken tavaran säilömiseen, ne ovat myös kivoja miniterraarioita. Kannen saa loksautettua päälle sivuilta samalla lailla kuin monen ison lootan kanssa tehdään. Kokoa vaan on vähemmän. Pidän realistisesta ideasta - samanlaisia muovilaatikkovirityksiä näkee oikeissa rottaloissa, joissa kasvatetaan kesyrottia (pieniä poikasia ei kannata häkkiin laittaa). Kuvia ei vielä järjestelystä ole, mutta siivouksen yhteydessähän itsekin laitoin muutaman emon poikueineen juuri näihin bokseihin. Hiii. Toimivat myös sairasbokseina tarvittaessa, vaikka siihenkin hommaan on jo yksi lasinen olemassa - metalliverkkokannella. 

Hirveä Professori Harrow kätevässä laatikossa. Nyt samaa lootaa asuttaa joku emo ja poikue. Valkoinen höttömoskatäyte on heivattu roskiin, ei siitä ollut kadonneen puusilppupussin täytteen korvikkeeksi. Sain höttömoskaa aikaiseksi joskus kun tungin katkennutta huovutusneulaa jonkun ihme askartelupallon läpi tehdessäni siitä lelua kissoille.

Hullumpi lisäys olisi se, että kesken siivoilun tajusin jonkun otuksen pesiytyneen Rottahuoneeseen. Jonkun perhosen koteloita arvatenkin. Katsottuani vanhoja kuvia huomasin, että ne olivatkin olleet siellä jo KAUAN... No, heivasin ne piruun kosteuspyyhkeellä. Siinä se. Ei niissä ketään enää asustellut, en kyllä edes muista nähneeni mitään perhosia missään päin huonettani. En edes varsinaisesti vihaa mitään tuollaisia, mutta en tietenkään haluakaan niitä tänne.

Ei tässä tämän kummempaa. Puhun silkki- ja helmimassaörkkien kuulumisia Sormirotassa, tosin ne taitavat sisältää yleensä jonkin oikean aiheenkin.On muunmuassa peukkurintekotutoriaalia (ohjetta), pohdintaa siitä sun tästä, ja tietysti se suurin juttu eli listaan tekemäni yksilöt aina... Vaikka en haluaisi sen olevan se pääasia. Tekeminen vaan ei valitettavasti tule koskaan loppumaan siinä hommelissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.