Breyereitä!

Jeps, tuli tuossa hankittua Lahjakkaasta pari Breyer traditional -hevosta. Tykkeen. Hankin sieltä lisää Breyereitä sitten kun se on taas loogista. Samalla tilauksella hankin myös kaksi Safari Blue Ribbon -heppaa, mutta niille(kin) voisin tehdä erillisen tekstin.

Musta on "Cortes", moldina Walking Thoroughbred. Ruunikko laukkuri on "Sam", jonka moldi on Cigar. Eli periaatteessa ne ovat täysiverisiä moldien perusteella, mutta koska Breyerin tradit ovat usein/yleensä jonkinnäköisiä muotokuvia oikeista hevosista, on saatettu puoliveriselle valita täyskärimuotti tai vaikka irlannincobille shiremuotti. Näiden tosiversiot olivat puoliverisiä.

Kuvaan nämä joskus kunnolla, kun jaksan järjestellä työhuonetta ja levitellä tuon taustakankaan isommaksi... Samista en eestynyt ottamaan yhtään kokovartalokuvaa ilman nukkea, joten joudun laittamaan surkeita laukkaratsastusyrityksiä. Tiedän, että osasyynä ovat nuket; anatomiavirheet eivät salli niiden (yleensäkään) istua kunnolla. Enkä toisaalta omista yhtään 1:9 satulaa, enkä vielä ole eestynyt suukappaleettomia kuolaimiakaan askartelemaan, joten luomutyylillä mennään vielä hetki... 

Cortes, ja dumbohäiskä Asko.

Sam, ja sama riimu kuin Cortesilla ylempänä.

Mutusteluturpa!

Pässinpää ratsastaa riskialttiisti.

Valkkasin nämä juuri sillä perusteella, että ne eivät seiso aloillaan, eikä kumpikaan ole kimo tai törkyisenkeltainen. Kolme muuta traditionaliani - joista yksi on oikea Breyer - ovat paikallaanseisovassa asennossa, jolloin niistä ei ole muuhun kuin poseerauskuviin. On sekin ihan kivaa, mutta mielikuvitus voi kärsiä jos ei ole yhtään liikkuvaan asentoon muotoiltua heppaa.

No nyt on sekä kävelijä että laukkuri, eli jahka joskus sekoan tilannekuvausjutuissa niin näitä kahta oritta saa syyttää. Cortes ainakin näyttää miusta matkaratsulta, Sam taas sellaiselta lentävältä luonteelta joka tykkää juosta mahdollisimman kovaa.

Niin ja toki pidän myös siitä, miten ne ovat selvästi hevosten päälle tajuavan ihmisen muotoilemia ja anatomisesti loogisia, realistisia. Parempiakin taatusti on, mutta se ei tee näistä muoteista huonoja! Varsinkin Cortesia tykkään kuvata, sillä on pirun nätti naama ja uskottava ilme, ja moldi mukautuu näköjään myös sekä kävely- että seisoskeluposeerauskuviin. Ja mustasta väristä huolimatta se näyttää kivalta riimun kanssa.

Ratsastajan takanojaisuus on ainoa asia, joka varsinaisesti mättää tässä asetelmassa.

Cigar -moldista pidän paljon sen dynaamisuuden takia. Moisia ilmiöitä ei Schleichiltä ole koskaan ilmestynyt, vaikka sellaista se kaipaisi, mutta onneksi sitten edes Breyerin hevosista löytyy näitä menijämalleja. Kuvani eivät kyllä tee näille oikeutta, olen todennut että hyvä valokuva vaikuttaa ihan järkyttävän paljon siihen, millaisen mielikuvan kohteesta saa.

Enkä malta olla kihertelemättä, kun tajuan että moni malli on todellakin muotoiltu varusteentekijät huomioiden! Molemmilla pojilla on otsaharjaa mutta se ei ole mitenkään tiellä, vaikka Samilla on asennon takia harja hulmussa.

Tein tuon reikäremmiriimun ihan vaan siksi, koska kaikki aiemmin tekemäni riimut rupesivat näyttämään typeriltä näille uusille hepoille puettuna. Laitan kyseisestä riimusta joskus juttua ihan erikseen. 

Täytyy vielä kehasta että Samin turpa, eritoten huulien kohdalta, on hauska. Semmonen mutustelusuu. Taas kerran parjaan yleisimpiä lelumerkkejä tylsistä suista, mitä hevosfiguureilla usein on. Breyereillä ei yleensä ole.

Naarmusia näkyy vähän ainakin Samilla, en tiedä ovatko itse aiheuttamiani vai luulenko vaan että ne olivat jo pakkauksessa... Yksi isohko kuluma sillä on vasemmalla puolella takalistossaan, enkä todellakaan usko sen tulleen kotona. Tosin naarmut eivät häiritse meikäläistä, kun olen Breyereitä muutenkin kuolaillut jonkun aikaa (itseasiassa muutaman vuoden). Tykkäillään siis näistä nyt kun ne kerran on hankittu!

Kuten kuvista voi vähän huomata, hepat valikoituvat nopsaan sopiville isännille. Askolle osuu enimmäkseen mustan ja valkoisen sävyjä, rotuina mieluiten karjahevoset, siinä missä Omarin hevosten ainakin kuuluisi olla ns. värikkäämpiä ja urheilutyyppisiä.

Jaa toisaalta, miksi Omar näyttää AINA joka kuvassa siltä, ettei se tiedä mitä on tekemässä? Ja silti se aina tekee, riskeeraa itseään...

Kai se luottaa liikaa hevosiinsa sitten vaan.

Ai niin! Aloittelijakustomoijia ajatellen tekemäni teksti on suunnilleen julkaisukunnossa, odottaa vaan vielä että tarkistelen ja fiksailen sen läpi. Siinä on mukana tutoriaali. Piti näin järkevästi pienoishevosaiheisessa postauksessa möläyttää.