4. lokakuuta 2016

Jo vanhentuneita suttuja

Tajusin äsken, etten ole taaskaan blogittanut sitä sun tätä mitä ehkä kannattaisi. Jostain syystä en ole osannut julkaista blogiin piirustuksia, vaikka jo blogin nimi kertoo, että tuherruksiahan täällä tulisi näkyä kaiken sen pienoismalliroinan ohella.

Skannausintoni on kadonnut jo aikaa sitten, mutta ei siten ettenkö haluaisi joskus skannata. Minun roskasuhruni vaan eivät ole skannaamisen arvoisia, ja jos kamerallakin saa ihan kelpoa laatua tallennetuksi (ja käsiteltyä koneella) niin miksi tunkea se paperi tuonne lasin ja kannen väliin analysoitavaksi? Käytän skanneria sitten, kun mikään muu ei auta, tai jos haluan välttyä ärsyttäviltä asioilta kuten pieleen valottuneilta väreiltä ja heijastuksilta, joita tulee, kun kuvia kuvaa. Myös muille kuin minulle menevät kuvat saatan haluta skannata, etenkin jos niiden tarkoitus ei ole jäädä konkreettisesti tänne itselleni.

Tähän tekstiin tulevat kuvat ovat jo tiedostonimen perusteella vanhoja. (Osassa lukee ufocamkaks, ihan uusimmissa satseissa esim. ufocamkakskyt... En tiedä toisten tavoista nimetä kuviaan, mutta näin ne minulla tulevat suoraan kamerasta.) Enkä tiedä miksi, mutta nimenomaan piirrosten valokuvaaminen tuntuu herkulliselta, vaikka vastustankin kyseistä tointa yleisesti paljon. Älkää korvatko skanneria kameralla, jos skanneri kerran on! Oikeasti. 

No mutta joo, mennään niihin kuviin.

Näissä ylimmissä, ja vähän muissakin, näkyvä karrikointityyli perustuu hevoshahmoon, jonka keksin joskus pentuna vuonna 2004. Tyyliin on aina kuulunut iso, kulmikas pää, vaikka hevosen muu kroppa on yleensä jotenkuten uskottava. En ehkä nykyisin sietäisi itseltäni tuollaisia juttuja, jos tyyli olisi uusi, mutta ei se ole. Se hahmo, jota tuolla tyylillä piirsin (ja piirrän, joskus harvoin), ei olisi itsensä ensinkään jos sillä ei olisi neliskanttista turpaa. Jees.

Joku myös ehkä näkee, etten tule toimeen sen faktan kanssa että tietyt jutut ovat hevospiireissä normaaleja ja hyväksyttyjä. Minustakin ne ovat normaaleja ja hyväksyttyjä - mutta eivät hyväksyttäviä! Kouluratsastusta kangilla ja erittäin koottuna, mitä sitten? No sitä sitten, että minun silmiini siinä ei ole mitään luonnollista, rentoa eikä harmonista, vaikka kouluratsastusta olevinaan sellaiseksi mainostetaan. Katsokaa ja verratkaa itse netistä videoita, kuvia ja eläinten naamoja, niin ehkä se siitä valkenee. Joku kyllä kuitenkin aina vetoaisi siihen, että hei, ethän itse ole kouluratsastaja, joten olet vain kateellinen tai haluaisit osata! Bleh. En halua osata asiaa, jota en pidä eettisenä.

Yritin piirtää erittäin koottua karikatyyriä, mutta pieleen mäni.

Osaamaton ratsastaja ja yliherkkä hevonen.


Akhaltekke.

Asento joka vaivasi päätäni niin kauan, kunnes piirsin sen.

Walkeriratsukko. En käsitä mitä hienoa tuossa on?

Kouluratsastusta... Linkkuun kiskottu eläin.





Pukitteleva töppöjalka ja hermoheikko ratsastaja.

Vasen luonnos on tehty kuluneemmalla terällä, oikea teräväreunaiseksi katkaistulla.

Suunnittelin taas pienoismallivaljaita, mikä on jo häiriintyneen yleistä.

Puokkarikouluori, joka tarvitsee nimen. Sama heppa kuin kolmessa alemmassakin.




Kesyrottia: naku (tuplarex?), random turkillinen, kaksi dumbokorvaista huskyä.

Vahingossa Lauhan näköiseksi tekeytynyt kissaluonnos.

Silkkimassarottajuttuja.

Miksi yksi elämän suoloista on niin vaikea piirtää?

Nuo kuvat eivät ehkä näytä siltä, että niitä on käsitelty koneella, mutta on niitä. Taisi vaan olla se ensimmäinen satsi minkä kameralla kuvasin, koska noissa on tuollainen iljettävä pinkki sävy ja harvassa on valkoisia kohtia. Oikeastihan olen ilmeisesti jo löytänyt loogisemman tavan näprätä piirrosvalokuvia koneella niin, että joskus ne näyttävät skannatuilta. Säädän myös värejä niin, että jos joku sävytys mustavalkokuvaan tulee, se on harmaa tai sinertävä...

Nykyisin jälkikäsitellyt piirrosvalokuvani eivät ole myöskään haaleita, vaan isken niihin kontrastia sen verran että sisällön pitäisi näkyä. Kontrastilla saa myös sen eltaantuneen valokuvattuneisuuden pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.