Olen huomannut, että randomitöherrysten kuvaaminen on töissä helpompaa kuin kotona, koska valaistus on niin erilainen. On tilaa. Tämän takia kuvailin silloin kerran ainakin pari heppa-aiheista piirtoprosessiakin, joista yksi sattui vain tupsahtamaan ilman, että kerkesin yrittää luonnostella. Kaiken kukkuraksi aloitin kuvan ihan ihme paikasta eli sää'ästä ja selästä (ja samalla muodostui ristiksi kutsuttu kulma hevosen takaosan päällä) sekä vatsalinjasta, vaikka yleensä teen miljoona apuviivaa hahmotellen koko hevosen suurin piirtein.
Ihan kiva, että sain kuvattua liki kaikki vaiheet. Kuvailu kyllä hidastaa piirtämistä paljon, etenkin jos pitää jatkuvasti muistaa että ai niin, kamera käteen... En tietääkseni ole kovin hidas piirtämään.
Se on akhal-tekkineeri, karikatyyri. Lentelevä sellainen. Piirsin sen mustekynällä, koska mustekynät ovat ihania ja niitä roikkuu mukana jatkuvasti pelkästään piirtovälineeksi tarkoitettuna. Mitä muutakaan niillä voi tehdä? (Ai niin, normaalit ihmisethän kirjoittavat niillä papereita...)
Tutorialia ei sitten saa katsoa logiikalla "ai tolleenko se piirtää kaikki hevosensa?" koska asia ei ole niin. Minulla ei ole mitään tiettyä kaavaa jota käyttäisin, oli tekniikka eri tai ei.
Kai se käs on sitten vaan niin tottunut hevosten piirtämiseen, että pystyn pikkuhiljaa palaamaan siihen mitä joskus vuosia sitten tein jatkuvalla syötöllä: piirtämään ilman luonnoksia. Normaali ihminen ei vissiin piirrä yhtään mitään luonnostelematta tai suunnittelematta, mutta minulle se on perusjuttu. Ei tosin sillä, että saisin tuloksista yhtään järkeviä näin. Juuri sen takiahan opettelin alunperin luonnostelemaan, että voin korjata mokat jo ennen kuin kuva on liian valmis.
Tekee nyt taas mieli jaapattaa hevosten piirtämisestä yleisesti, mutta sillekin aiheellehan on tulossa (onkohan...) oma blogitekstinsä. Nyt taas mietin, josko jakaisin senkin osiin, koska takerrun pikkujuttuihin joita muut eivät varmaan edes näe tai pidä olennaisina. Haluan myös hölistä siitä, miten aivot ja kädet harjaantuvat, kun anatomiaa opettelee ja oppii. Itselläni ei ole piirtäessä mikään laaja lajikirjo, joten tuntuu yleensä tyhmältä puhua tästä, mutta toisaalta keskeisimmät lajini ovatkin niitä usein surkeimmin osattuja.
Anatomiakämmejähän tämän tutorialin tekkineerissäkin on. Niitä tuntuu olevan joka kuvassa jonka teen. Osa niistä taas menee tyylittelyn piikkiin, osin koska akhaltekke on ehkä ruipeloin hevosrotu maailmassa (rakastan kyseistä rotua juuri siksi). Vähän niinkuin vinttikoirat koiraroduissa, on tekki se totaalikuikelo sitten hevosissa. Ja onhan se jossain mainittukin että nimenomaan akhaltekke muistuttaa erityisen paljon vinttikoiraa, kun hevosista puhutaan.
Laitetaan vielä valmis, julkaisukuntoon käsitelty tuherrus tähän.
Lisää tutoja on tulossa. Tosin eivät nekään ole mitään "näin piirrät hevosen" -tyyppisiä, koska en koe osaavani itsekään. Sitäpaitsi tapani ovat, kuten sanoin, ihan randomeita ja muuttuvat ihan hetken mukaan, enkä noudata mitään tiettyjä tapoja niinkuin jotkut; vaikka minulla omat rutiinini ja ehdottomuutenki onkin.
Tallentamikseni päätyivät muunmuassa lopulta pieleen mennyt peruspönötyshevonen ja hevonsilmä, nekin mustekynällä. Miksi ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.