13. lokakuuta 2016

Kalligrafiatussihevosia

Joo, antakaa minulle tylsyyttä, luonnoskirja ja kalligrafiatussi. Kestää aikansa että kyllästyn siihen, olivat aiheeni miten tylsiä hyvänsä. Tämän tekstin suhrut on tehty työaikana (revin aina jostakin aikaa tarpeettomalle piirtelylle) kesällä.

Onkohan jotkut noista muuten tehty vasemmalla kädellä... Viittaisi osan ääriviivojen rupuisuus siihen.Yritän nimittäin treenata vasuria kakkospiirtokädeksi kaiken varalta ja koska aivojen rasittaminen on vaan hyödyllistä ja hauskaa.



Kolmen arabin kuvassa keskimmäinen ja oikeanpuoleinen olivat sen verran loogisia, että kehtasin ne rajata tuosta erikseenkin ja jopa julkaistakin. Samalla ylityöstin niiden säätelyjä kuvankäsittelyohjelmassa, koska pidän kontrasteista. Vasemmanpuoleinen kimo on laadultaan aivan järkyttävä (siis tekniseltä laadultaan, ei pelkästään siksi että amerikkalaiset showarabit ovat oikeasti rumia) ja meni pieleen - tekniikan takia - joten mietin jopa jättäväni tuon yhteiskuvan kokonaan julkaisematta. Minusta vaan tuntuu herkästi huijaamiselta se että näytetään kokonaisesta kuvasta kaksi kolmasosaa yhden pilaantuneen takia...

No kai tämäkin jotain todistaa, siis sitä että virheitä ei pysty yksikään piirtäjäihminen välttämään. Niitä aina tulee ja niiden kanssa pitää elää, ainoa mitä voi tehdä on vain yrittää piirtää mahdollisimman hyvin ettei mokia tulisi enää niin paljon. Ja ehkä pitäisi joskus luonnostellakin ennen jonkun vähemmän tutun tekniikan testausta (yritin piirtää liikkeen tuntua, siksi jalka koostuu pelkistä poikkivedoista). Tämä pätee kyllä kaiken taiteen tekemiseen. Kollegoilta tuleva kritiikki voi pelastaa, koska tekijä ei voi itse nähdä kaikkia kämmejään.

Jaa, oikeastaan huijasinkin kai vähän. Oikeanpuolimmaiselta olen muokannut käsittelyn yhteydessä etujalkojen esiasteet pois. Tajusin jo piirtäessäni, että niiden piirtäminen oli turhin virhe minkä voin tehdä.

(Vasemmanpuolimmaisestakin on yksittäiskuva, mutta tajusin vasta tätä tekstiä valmiiksi saadessani tarkistaa että aha, niin todella on. Enkä selvästi ole jaksanut panostaa siihen paljoa...)

Lattapäinen tussi vaan on ihan mahtava työkalu, jos tietää mitä tekee (minä en tiedä...). Sellaisen kun saa käsiinsä, tulee ihan valtava tarve päästä tekemään syviä varjostuksia ja leikkimään anatomiatajulla.

Ja ai niin! Syynäilkää kaakkien varusteet tarkkaan! Niihin minä panostan, hepoista yleensä viis...



Yritän kauheasti piirtää uskottavan näköisiä turpia hepoille, mutta nykyisin siitä ei tule enää mitään. En tietenkään tiedä mistä sekin johtuu, kai se on taas sellainen ärsyttävä "oma tapa" kuten se, että piirtämilläni otuksilla on aina epäsymmetrisesti vinkura lärvi. Koskee ihan kaikkea hevosista rottiin (pheeeh näitähän mie enimmäkseen piirränkin)... Kas kun en saa jollekin hämähäkille vinoa naamaa - syynä lienee se, että niillä ei ole varsinaista päätä ensinkään, silmät ja kelikerit ovat osa hämiksen etukroppaa. Hihi. Ei voi piirtää vinoa päätä päättömälle eläimelle!

Yritän nyt ruveta julkaisemaan juurikin piirtämiseen liittyviä tekstejä, koska piirtämistä elämässäni kuitenkin paljon on ja materiaalia on riesaksi asti aina.

Ja kuten olen monta kertaa ennenkin maininnut, saa ehdotella aiheita postauksille. Ts. jos on jotain kysyttävää jostakin tai haluaa tietää tavoista ja tekniikoista joita käytän tai ihan mitä vaan. Pääasia on, että aihe liittyy jotenkin blogiin ja taide-elämään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.