Simppeli riimututoriaali

Yritin tehdä sellaista riimututoa Paint Shop Pro seiskassa, mutta en onnistunut. Kuvat aiheuttavat ongelmia, kun en osaa arvioida paljonko tilaa ne vievät kollaasissa (en osaa laajentaa canvasia).
Päätin sitten tehdä sen tuton tänne, josko joku edes näkisi sen sitten. Tarkoitus on vaan kertoa, miten teen noita riimuja.

Kyseessä siis nuo personal halterit arabiriimutyyppisinä, Schleich -skaalassa ja ilman solkia.

----

Ihan ensiksi: tarvittavat materiaalit ja työkalut:
- alusta (mie käytän vanhaa vihkoa oikean alustan puutteessa)
- (kahdet) kärkipihdit
- pyöröpihdit
- katkaisupihdit
- sakset
- kirurginveitsi eli skalpelli (käsityöhön tarkoitettuna engl. craft knife)
- hyvää liimaa (Casco Universal Kraft)
- grillitikun tai hammastikun liimaamiseen
- paspiksen- tai paperinpala (jolle liimatikku laitetaan liimauksien välillä (pelastaa kaiken muun liimatahtroilta))
- vihko tms. muistiinpanoja varten
- pussillinen nahkapaloja, joista remmit leikataan
- rautalankaa tai ostettuja metallirenkaita
- mahdollisesti ketjua, ellei halua korvata sitä nahalla
- hevosmalli, tässä tutorialissa siis Schleichin lipizzaruuna

Hyvää rautalankaa, mutta aika tujua Schleichien varusteille... Traditiponaleille tästä saa kyllä väänneltyä kaikkea hauskaa.

Ohjeen voi periaatteessa soveltaa kaikkiin skaaloihin, mutta itse teen classiceille ja traditionaleille pelkästään jenkkiriimuja.

Assistenttikin voi olla hyvä juttu, mutta ei ehdottoman tarpeellinen.

Tämä herra on Figaro.

Sitten, mentäiskö suoraan asiaan.

1. Käytän itse tällaista tapaa remmien mittauksessa: en käytä viivainta. Käytän mittaamisessa hevosen pään mittoja, ja nimenomaan liimausvarat huomioon ottaen. Mitoissa on mukana noin 1 cm:n liimausvarat.

2. Sitten vaan otetaan halutunlainen nahkapala ja aletaan leikata siitä pitkiä suikaleita. Leveys mielellään 1-2 mm. Kannattaa leikata näitä ainakin muutama. Leikkaamisen aikana tulleita röpelöitä ja epätasaisuuksia voi siistiä skalpellilla.

3. Turparemmin yläosan mittaus. Leikkauskohta merkitty punaisella - sen kanssa ei ole niin pikkutarkkaa, kunhan ei tosissaan tule liian pitkä tai niin lyhyt, että se vetäisi valmiissa riimussa poskiremmin hevosen silmille.

Leikkauskohta merkitty punaisella.

Oikein.

Väärin - liian alhaalla.

4. Niska/poskiremmin mittaus. Suunnilleen suupielestä niskan kautta suupieleen.

5. Turparemmin alaosan (jota itse sanon kelaksi jostain syystä, koska on portaattomasti liikkuva ja sukua arabiriimujen ketjuille) mittaus. Vasemman korvan juuresta niskan kautta oikeaan suupieleen tai vähän alemmas.

6. Minkälainen rautalanka on hyvää? Makuasia se varmaan on, mutta itse joudun käyttämään pehmeämpää ja vähemmän kestävää kuin haluaisin, koska korupiikkien rakennetta muistuttavaa rautalankaa en omista ja tuo rullallinen teräslankaa taitaa olla vähän liian tujua ja paksua näihin, vaikka kiiltää ja kestääkin hyvin. Toisaalta on ihan OK jos vaikka riimunarun koukku on ohut ja sallii kevyen vääntämisen sormin.

Näiden kuvaaminen on ärsyttävää ja hyödytöntä, mutta joka tapauksessa se käyttämäni on vasemmalla.

7. Suoristetaan rautalanka siistimmän jäljen takaamiseksi.

8. Ruvetaan sitten vääntelemään kapeilla pyöröpihdeillä renkaita.

Kahta erivahvuista rautalankaa.

9. Katkaistaan kiemurat renkaiksi, jotka joko ovat valmiiksi auki tai aukaistaan pihdeillä myöhemmin. Hevosenkengän muoto on sopiva. "Kelaan" tulevat renkaat ovat vähän isommat etteivät varmasti pääse läpi silloin, kun riimu ei ole hevosen päässä tai kun kelan renkaista vain toisessa on naru kiinni.

Hevosenkengän muoto on sopiva. 'Kelan' renkaat ovat isommat.

10. Liimaa kannattaa laittaa sen korkkiin eikä paperille tai paspikselle, ettei sitä mene hukkaan ja koska korkissa se pysyy märkänä paremmin. Kokemus kertoo. Riimun liimauksen aikana säilytän liimatuubia pystyasennossa, ettei täyte tursua ulos omia aikojaan. Liimaustyökaluna toimii grillitikun pätkä, jota olen saattanut muotoilla saksilla tai katkaisupihdeillä. Tikun terävä pää on tietenkin hyvä todella ohuiden ja pienten liimausten tekemiseen, leveämpi (ja tosiaan muotoiltu) taas sopii leveämpiin aloihin.

11. Liimaus. Ei ole väliä, mistä remmistä liimauksen aloittaa, jos pitää huolen ettei sotke remmejä toisiinsa.

Asetellaan liimaus nätisti ja suoraan.

Tarvittaessa katsotaan rautalangan avulla, että rengas mahtuu läpi lenkistä.

Minikokoiset pyykkipojat ovat käteviä. Samalla kun pyykkipoika puristaa liimausta sen kuivuessa, pääsen liimaamaan lisää eikä tarvitse puristaa liimauksia sormin. (Omistan pari kolme minipyykkistä.)

12. Valmis remmi.

13. Kun kaikki remmit on liimattu, otetaan ne isommat metallirenkaat. Ne pujotetaan "kelan" päihin ja suljetaan pihdeillä mahdollisimman kiinni.

14. Katsotaan, tuliko niskaremmistä tarpeeksi pitkä (remmien mitat tulisi tarkistaa kyllä heti kun ne on liimattu, mutta itse mallailen näitä vähän väliä).

15. Otetaan pienemmät renkaat ja pujotetaan remmit niihin järjestyksessä ja varoen. Renkaat voivat olla niin pienet, ettei sorminäppäryys ja pihdit tahdo riittää, mutta pikku tappelullahan nuo usein tulee tehtyäkin, heh. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että remmit tulevat oikein päin. Itse aloitan usein vasemmalta puolelta, ja laitan senpuoleiset remminpäät paikalleen, ja sen jälkeen ajattelen peilikuvamaisesti oikean puolen kanssa.

Turpis on oikealla.

16. Nonni, valmis riimu.

-

-----

Eipä tässä nyt sen kummempaa. Ja pakko möläyttää, tuon tuton kuvaaminen ei ollut helppoa. Yleensä teen kaksin käsin kaiken, mutta remmienmittauskuvissa yms. meni melko kauan, kun oli pakko yrittää pitää vasurilla remmit vaaditusti ja niin, että pystyin kuvaamaan ne loogisesti. Tai loogisesti ja loogisesti...

Sitäpaitsi tuo nimenomainen riimu saisi olla ihan hitusen verran pitempikin, mutta mieluummin noin kuin liian alas valuvalla turpiksella. Kelakin on ihan hyvän mittainen.

Jos olisi varaa, tekisin kaikkien riimujen kelat ketjusta, jolloin niitä voisi sanoa ketjuiksi, eikä tarvitsisi selitellä mitään ihmeitä.

-

Seuraavaksi voisi alkaa miettiä valokuvauspostausta, esimerkkinä taasen mallihevoset. Voisi jopa yrittää kuvailla tätä varten, koska huonoja kuvia osaa ottaa kuka vaan - hyvät sitten on vähän eri asia.



(PFFFF! Päivitetty 2/5/16: Tutorialia siistitty, virheitä korjailtu ja kuvatekstit vaihdettu kursiivista kuvien alle.)