2. elokuuta 2015

Mr. Bodyless

Tein joskus aikoinaan tällaisenkin otuksen - pelkän pään. Rotanpään siis. Minkäs muunkaan. Koulutyö edellytti muovailuja, ja täten pääsin tekemään sivussa myös omia juttujani. Materiaalina valkoinen Cernit -massa joka vaatii uunikovetuksen ja sen jälkeen akryylimaalauksen.

Pää eli Mr. Bodyless oli yksi noista melko kummallisista sivutuotteista kouluaikana muutama vuosi sitten (hullua voida sanoa näin...). Varsinainen työhän käsitti lopulta kolme kissaa, ja kaikki sivutuotteet olivat rottia tai sellaisia eliöitä, joita ei ole edes olemassa.

- Tiedostonimen mukaan Bobbyn nimitys taisi olla ennen "Harjakas". (Kuva on jättikokoinen, koska on vanha.)


Monta vuotta säilyttelin näitä hömelöitä askartelujani kaapissa Schleich -kustomien seurana. Myöhemmin niiden lauma kasvoi silkkimassarotilla, jonka myötä hylly koki muutoksen ja muuttui Rottahuoneeksi. Cernit -rottien käytyä osaksi peukkuri -laumaa, sai myös Mr. Bodyless tuta rottien uteliaisuuden.
Koko maalittomuusaikansa ja hieman sen jälkeenkin Bobby oli kiinnitettynä viiksilankaviritelmään. Sama koski paria kokonaista rottaakin. Nykyisinhän se lähinnä lojuu Rottahuoneen pöydällä.

Joskus tuossa vuoden 2013 puolella otin vanhat, koskemattomat skulptaukseni kaapista, raahasin koulun asuntolaan ja maalasin pikku hiljaa, aina kun ei ollut muuta tekemistä. Sain ne sitten peräti valmiiksikin. Maalausjäljissä olisi yhä korjattavaa, mutta enpä jaksa noihin enää koskea kun on parempaakin tekemistä... Lakka tosin pilasi kaiken, tyypeistäni tuli tahmaisia, ja ne imivät joka ikisen irtokarvan ja kaiken muunkin mitä huoneilmassa leijaili.

- Ohuen pohjamaalin kera.



Mr. Bodylessistä kehkeytyi lopulta ilmeisesti nk. perustyyppirotta, eli siis kehittämääni anthrorotuun kuuluvan yksilön pää. Hepulla ei siis ole turkkia, vaan karvaa on ainoastaan tuo punaruskea ja kaikki muu ihoa. Tykkään myös aika sairaista jutuista taiteessa (siis esim. maalattuna ja muovailtuna, en niin että tehdään julmuuksia "taiteen nimissä"), ja halusin tälle irtopäälle tulehtuneet, vuotavat silmät. Ilmeen piti näyttää tuntemuksia, ja tulihan siitä hiukan öh... kärsiväisen oloinen. Siniset silmät ja pienet pupillit eivät ainakaan tee siitä vähemmän kärsivän näköistä. Tehostaakseni pään olevan nimenomaan irrotettu pää maalasin kaulanjämään verijälkiä.

Olen silti jotenkin sitä mieltä, ettei Mr. Bodyless ole ainakaan hengiltä, vaikka sen näköinen onkin.








- Reikä kaulassa vai maalissa? Liekö maalissa...




- Ja hän tajusi ettei tilanne suosi häntä... Mittakaavat ei nyt kyl kohtaa. Isoja rottia ja pieni pää, hmm. Ja tuo pöytä nyt on ihan naurettava käsite jonka kasasin vain koska Rottahuoneeseen tarvitsi jotain rekvisiittaa.



Sellainen on Mr. Bodyless, vanhin muovailemani yksittäinen pää. Skaalaa sillä ei taida ollakaan, joten seikkailkoot Rottahuoneessa jos kerran siltä tuntuu. Kyllä ne jyrsimet siitä tykkää silti, tai itse asiassa, entistä enemmän. Mitä verisempi, sen parempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.