Kuvasin tilannetta, mutta en saanut itse kissaa kuvaan koska se nököttää sohvan alla ja murisee. Ihan loogista tietty, kun talossa on ennestään elohiirikoira ja vanha kolli, joka ei oikeen ymmärrä miksi hänen kämppäänsä ilmestyy ihan randomisti joku kakara. Ei viiti mennä sitä kameralla sen enempää kiusaamaan. Koko sen maailma on ihan nurin pistetty, aamulla oli vielä kotona äiskän ja muun tutun kissalauman kanssa ja nyt yhtäkkiä on kaikki tyypit, maisemat ja hajut täysin uusia.
Onneksi Amigo ei mahdu sohvan alle... Muuten pentu ei saisi olla missään rauhassa ja tuo mursu söisi sen ruuat.
Saa nähä miten neiti kotiutuu. Uskoisin että aika samalla tavalla kun kissat ennenkin, vaikken olekaan "järkevässä iässä" eli aikuisena - lapsuuden jälkeen - kissanpentuja kotona nähnyt. (Ihmislapsi ei välttämäti osaa ajatella kissaa muuten kuin tunnetasolla, jolloin luovutusiät ja sensellaset voi jäädä vähän huomiotta. Itse en ainakaan osannut; olin yhdeksän vuotta ja nyt olen 20...)
- Kissojen laatukuvaaminen - ai mitä, onko sellaistakin olemassa? Amigon hanuri viime vuodelta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.