...koska näin koko viime'yön' unia nukkekotikamoista ja kaikesta mikä niihin liittyy. Yksi syy on tietty suomalaisten nukkistelijoiden blogit, mitä välillä laitan kirjanmerkkeihin. Tietysti näen unia aiheesta, joka on liikkunut aivoissani monta päivää putkeen ja kun olen ollut tappoväsynyt vaikka kuinka kauan, ja sitten yhtäkkiä nukkunutkin kunnolla. Tietysti.
Tää on vähän samanlainen juttu kun noiden rottien kanssa; näen niistä unia niin kauan, että alkaa ärsyttää ja ainoa ratkaisu olisi konretisoida kaikki. Eli pitäisi hankkia niitä rottia ja nyt sitte vielä nukkekoti tai useempi, koska arvatahan sen voi etten tyytyisi yhteen taloon; en osaa vieläkään päättää, olisiko se sellainen creepy kartano, maalaistötsä vai iso kerrostalo joka saa olla pelkästään funktionaalinen (muttei moderni ja tylsä!). Myös ihan kuollut, hylätty talonraato kelpaisi pienoismallina (ja ehdottomasti koossa 1:1 myös), koska rakastan kaikkea ränsistynyttä ja "parhaat päivänsä nähnyttä" tavaraa. Joidenkin mielestä se on ehkä outoa jos joku tykkää hylätyistä rakennuksista, mutta njäh.
Sitäpaitsi sisäinen friikkini himoitsee vampyyrikartanoa minikoossa. Saa nähdä opinko ikinä keksimään mitään muuta eläintä kuin rottaa tai kissaa sitten, jos pitää alkaa anthroja muovata massasta. Pitäisihän sitä! Kyl mie lepakoistakin tykkään, en vaan osaa piirtää niitä. (Perfektionisti ja epäonnistumiskammo on typerin yhdistelmä ikinä.)
Plus että, kun nyt olen tällainen arkkitehtuurista ja sisustamisesta kiinnostunut ylivisuaalinen tyyppi, niin en kelpuuttaisi taloa kolmella seinällä enkä mitättömillä ikkunamäärillä; haluan kaappitalon, jossa on ikkunoita joka seinällä! Joo on hullua, mutta perfektionisti on perfektionisti. Sitäpaitsi jos voin hankkia vain yhden talon (en voi), sen täytyy sit olla just eikä melkein miun mieleen.
On kyllä kamalasti asioita, mitkä potkivat nukkisharrastusta elämästäni poispäin: en osaa tehdä nukkeja (en varmana osta mitään halpaa mikä ei vastaa odotuksiani, ja toisaalta hyvät ovat hirveän kalliita, lisäksi en kelpuuta ihmisnaamaisia nukkeja ilman että voin kustomoida ne elukoiksi), en osaa rakentaa mitään rakennuksia (huono laskupää, kyvyttömyys vetää suoria viivoja yhtään mihinkään ja... tilanpuute), enkä voi sietää uuneja (tai no, onhan se pakko joskus) enkä osaa ommella.
Yrittäisin kanssa tehdä mahdollisimman paljon itse, ihan jo rahan takia, mutta kyvyistä en sano mitään. Kaikki materiaalit ja ratkaisut ovat olleet aina sitä vähän sinnepäin -tasoa, enkä jaksa panostaa paljon ainakaan ilman kunnon kamoja. Voisi tietty yrittää thedä pienen pöydän, jonka kintuiksi ja tukimateriaaleiksi käyttäisi noita jätskitikkuja, mutta tunnetusti nekin menevät aina kieroon ja irtoilevat jos mie alan niillä askarrella. Lisäksi liiman kuivumisen odottaminen olisi naurettavaa, liimasta riippuen toki (muttakun yksittäinen puunpala ei tod. pysy paikallaan itsekseen sen aikaa että liima jämähtää, eivätkä käteni ole millään asteella vakaat).
Massat olis se miun juttu; eikä se silti onnistu ilman polymeerimassoja. En vaan tajua miksi kaiken parhaan pitää käydä uunissa ollakseen toimivaa! Hemmetin tulikuumien asioiden pelko. (Ja rasvakammo, meinaan tuntoaistia... Sekin yksi syy välttää massojen tunkemista uuniin, mutta mielestäni oikeasti aiheellinen.)
Kuvitusta ei nyt ole koska pidän kuvaustaukoa (nousi päähän kaikki se teknisyys) ja koska en omista alunperinkään mitään mikä liittyisi nukkiksiin. 1:12 kamaa en omista käytännössä yhtään, ja Rottahuonehan on kokoa 1:9...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.