- Ylhäältä alas: perus nivelkuolain, käyttökelvoton kimblewick, toimiva kimblewick, portillinen kankikuolain kera ketjun, nivelellinen kankikuolain.
Tai no, paljon ja paljon... Tyydyttävästi vaan. Koska itse otan liian vähän kuvia silti, vaikka kaikesta on satamiljoonaa kuvaa samasta kulmasta ja sitten joku oleellisuus ei ikinä tule tallennetuksi. On se kumma.
Ensiksi lyöskelen faktoja pöytään, koska haluan itse aina ensiksi lukea perustietoja ja perusasioita, jos etsin kunnolla tietoa jostain. Ja on se muutenkin kivaa kun kaikki oleellinen löytyy yhdestä paikasta, eli postauksen alusta. Ei tarvitse plärätä turhaan.
- Kaikki hevosvarusteet (engl. tack) mitä esittelen, ovat minun itse tekemiäni. Olen pehmeät materiaalit (nahka, kangas) saanut ihmisiltä ilmaiseksi, en ole ostanut niitä (jämistä kun kyse). Metalliosien materiaalit olen tainnut kyllä aika järjestään ostaa itse, jotain olen myös saanut.
(Hei muuten... Ompelemista en harrasta, eli kaikki ommellut kangasräpelöt mitä kuvien uhrihevosella näkyy, ovat tulleet sen mukana, joku minulle päätynyt kirpparikoni siis kyseessä ja lienee entinen omistaja tehnyt varusteita kanssa.)
- Varusteiden skaala on 1:9 eli hevosmallarien kesken yleisesti traditional.
- En ole katsonut referenssejä tehdessäni, enkä yritä taata näiden olevan ihan älyttömän realistisia ja uskottavia, vaikka siihen mielellään pyrinkin.
- Teen omaksi iloksi. Tai riesaksi; tämä on harrastus, josta en pääse eroon, olen koukussa siihen.
(- Ja tuo iso valkoinen täysiverinen noissa kuvissa on Remover eli Remu. Tekee mieli vaihtaa nimi, muttakun konikaan ei ole minkään näköinen vielä...)
-
Kyllä näitä jo dARTissa julkaisin, mutta haluan silti julkaista ja selittää kunnolla vasta blogissa. Tuonne galleriaan kun ei mitään suuria kuvamääriä kehtaa postailla. Tässä siis sanaa ja kuvaa...
Ensin punaruskeat nahkasuitset, joissa ei ole turparemmiä. Muuten senkin tekisin, mutta en osaa tehdä otsaremmeistä koskaan kunnollisia vaan joko liian ahtaita, jolloin mikään ei mene remmin lenkeistä läpi, tai liian väljiä, jolloin otsis seikkailee omiaan. Tai sitten otsis on liian pitkä tai liian lyhyt, mutta koskaan se ei ole sopiva. Ja takaisin turpikseen - se oikeasti haittaa suitsien puettavuutta jonkun verran, kun on kyse lelukaakille pukemisesta. Tuollainen lyhyt muovisuu ei juurikaan jousta, eikä konin korvatkaan... Ja olen vaan niin huono tekemään turpiksiakaan, joten.
Suitsien materiaalina on tosiaan punaruskea nahka, joka on aivan ihanaa työstää siltikin, vaikka se on vähän... haurasta. Vasemman puolen toinen poskiremmi pätki itse itseään useaan otteeseen, kunnes kyllästyin ja rupesin supervarovaiseksi. Ja se on juuri se remmi, jota on pakko vähän väliä säätää.
Kuvista pitäisi näkyä, että leukahihna, niskahihna ja toiset poskiremmit ovat samaa remeliä (samalla kun se poskiremmi johon kanget kiinnittyvät, on vain paikalleen pujotettu). Sen kanssa on tullut vähän tapeltua, mutta myös mietittyä, onko tämä systeemi syy siihen, miksi juuri nämä suitset toimivat niin hyvin. Tekemiini mustiin hackamoreihin tuli (otsaremmin takia?) jatkuvaksi ongelmaksi se, kun poskiremmi valuu silmän päälle ja otsis itse seikkailee milloin liian alhaalla, millioin liian ylhäällä...
Punaruskeissa suitsissa on soljet molemmilla puolilla, ja poskiremmien päissä on koukut, että kuolaimet saa vaihdettua lennosta. Leukahihnassa on kaksi solkea. Kaikki soljet toimivat.
Tein myös varta vasten näihin suitsiin valkoisesta narusta "köysiohjat", jotka saa myös riimunaruksi tarvittaessa. Toisessa päässä on papukaijalukko ja toisessa koukku. Koukun olen yrittänyt vääntää sellaiseksi, ettei se "karkaisi" kovin herkästi kuolainrenkaasta (tai mistään muustakaan renkaasta), mutta vähän tuntuu olevan hankalaa... Köysiohjien ohella kuvissa voidaan nähdä ensimmäisistä traditional -suitsista (kuvaa vanhemmissa postauksissa) lainaamani lyhyemmät, ruskeat ohjat ja myös tämän mallihevosen omista aiemmista suitsista otetut mustat ohjat. Tein köysiohjat osittain juuri siksi, ettei tarvitse kokoajan pölliä noita lyhyitä ruskeita ohjia niiden epäkäytännöllisyyden vuoksi...
Sitten vaan kuvaa kuvan perään. Kuolaimet voivat vähän väliä vaihdella ja selässä/ohjissa roikkuu rumanaamainen rottamies Omar.
- Nyt on kyllä vähän huonosti nuo... Saatoin tuossa kesken kuvaamisen ruveta vähän saksimaan suitsia että saisi vähän irtonaisemman leukaremmin.
- Vielä kuvaa, missä on kaikki suitset. (Köh köh, en osaa kuvata, yhteisymmärrys kameran ja valaistuksen kanssa takkuaa tällä hetkellä jostain syystä...)
- Ja kuvaa ohjista. Nuo mustat naruohjat kera solmun ja koukkujen, ne ovat länkkäriohjat (olevinaan) ja kaikesta mukavuudestaan huolimatta ne eivät kuulu Remun suitsiin. Ovat Askon ja Tamman (ja Asko on raudaton ratsastaja).
-
Sitten perään pääasia eli kuolaimet. Tai siis... Koska tykkään kuolaimia tehdä, ja niitä on kiva tutkiskella ja miettiä, miksi ihmiset ne ovat keksineet ja miksei niistä vielä ole osattu luopua. Itse kyllä oikeassa elämässä luopuisin kuolaimista mieluusti. Ja kun yhä edelleen kansa hankkii ongelmiensa ratkaisuksi vahvempaa rautaa ja vipuvartta hevosen suuhun...
Kuolainten materiaaleina toimivat mm. korupiikit, rautalanka, korunosat ja ketjut. Tuloksiin olen päässyt käyttämällä pihtejä ja sormia. Tekovaiheeseen kuuluu, että mallaan kuolainta välillä hevosen suuhun taatakseni sopivuuden ennen kuin on liian myöhäistä. Kuolainten väreinä näkyy mm. hopea, kulta (kumpikaan ei ole aitoa, muuten materiaali maksaisi ihan älyttömiä) ja kupari (joka sekin on vain väri). Nyttemmin olen saanut käsiini myös mm. punaista rautalankaa, jonka arvelen sopivan kivasti mustan nahan kanssa (ja taas kerran kyseinen lanka on värjättyä).
Kuolaimissa oleva ketju on ankkuriketjua, koska en näitä tehdessäni vielä ollut saanut käsiini litteää ja nätimpää (ja ohuempaa) ketjua, jollaista yleensä hevospuolella näkee tosielämässä.
- Avataan tämä kuolainlitania oikein hienosti kuvalla kuolainkasasta, jossa on kaiken lisäksi kissankarva.
Ja voi piru, että haluaisin sellaisen paksun, mustan, neliönmallisen huivin... Ei kaulaan vaan kuvaamiseen, musta on vaan niin hieno ministudion taustaväri. Nyt joudun kuvaamaan jollain epämääräisellä vuodalla, joka sekin vähän kerrassaan pienenee koska teen siitä kaikkea kivaa pientä.
Sitten tähän tällainen vähemmän hieno kuva, missä on nuo punaruskeat suitset ja kaikki siihen mennessä tehdyt kuolaimet.
- Rivi 1: pelham-kanget, peruskanget portilla ja ketjulla, american gag (tai jotain sinne päin, suukappale on ketjua), kuparinväriset nivelelliset kanget.
Rivi 2: kelvottomat kimblewickit, toimivat kimblewickit, perusnivelet.
Rivi 3: oma keksintö. Siinä oli niin paljon mahdollisuuksia, että räpelsin kasaan ainakin kolmet kuolaimet, jotka ovat muuten samanlaiset mutta suukappaleen paikka vaihtelee. Ei perustu mihinkään olemassaolevaan, eikä näköjään omaakaan mitään sen ihmeempiä ominaisuuksia (päin vastoin, tuntuu, että yritän ns. keksiä pyörää uudelleen...).
Ihan alimpana on suukappaleetta jääneet mallikappalekuolaimet, joista sain idean yrittää vääntää kasaan Hackamorekanget.
Länttään seuraavaksi (yksittäis)kuvia, joista yritin välillä saada esiin jotain taiteellista... Enkä onnistunut. Hyvä jos joistakin saa selvää edes. Osasyynähän oli kameran linssissä ollut tahra, jonka poistettuani nuo omituiset hohtamiset loppuivat.
Kuvissa näkyvä sininen lanka kera niittikoukut on joku lapsuuden heppaleikeistä jäänyt ohjasjäljitelmä, joka sopii hyvin kuolainten ilmassa pitämiseen kuvatessa.
- Pelhamit. (Taisin lisätä kankivarsien päihin rautalangan estämään kuolainten liiallista liikkuvuutta.)
- Portilliset peruskanget ketjulla.
- American gagit.
- Kelvottomat kimblewickit.
- Toimivat kimblewickit.
- Perusnivelet.
- Kuparinväriset nivelkanget.
- Oma viritelmä, kullanvärinen.
- Oma viritelmä, kuparinvärinen.
- Oma viritelmä, hopeanvärinen.
-
Vaikeasti noista kuvia löytyy, joten pitää ottaa sitten. Oikeasti. Eipähän ole paha tapa se, että toisinaan kuvaan liikaa samaa asiaa...
Muut suitset ja sensellaiset saavat sitten oman tai omat postauksensa joskus. Ajattelin jo tätä kirjoittaessani, että olipahan moka pistää samaan postaukseen yhdet suitset ja kaikki kuolaimet, ja jättää kaikki muu pois. En sitten tiedä olisiko sen voinut huonommin tai paremminkaan tehdä? Kun mie aina yritän olla perfektionisti enkä osaa päättää enkä olla tyytyväinen.
Pitäisi ne lelukoirien (1:9 scale?) varusteet myös blogissa esitellä joskus. Ehkä tässä loman aikana kerkiää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.