Digiväritys: lyijykynäpaso

En osaa tätä otsikkohommaa. Olkoon mikä on.

Oli puhetta siitä ideasta julkaista digivärityksiä ja niiden prosesseja askel askeleelta. Olen tällaista ennenkin tänne julkaissut, mutta rutiinia siitä ei tullut, ehkä siksi kun en keskimäärin piirtele koneella ja toisaalta en myöskään väritä paperitöherryksiä, saati tallentele niiden vaiheita.

Tällä kertaa värityksen kohteena oli vuonna 2016 piirtämäni paso. Kuva on aika pieni ja se on tehty lyijytäytekynillä eri vahvuisia lyijyjä hyödyntäen. Paso se on anatomia- ja asentosyistä (vaikka kieltämäti tuo naama muistuttaa myös muulia). Kuva on jonkinlainen "tämän voisi joskus pienoismallittaa" -design.

Halusin vain lätkiä siihen hieman väriä... Siispä avasin sen Paint shop Pro 7 -ohjelmaan. Säädin värikkyyden hyvin pieneksi, jolloin kuva mustavalkoistui, minkä ohella länttäsin siihen kontrastia. Laitoin kuvan päälle yhden layerin jonka säädin asetukselle multiply. Aloitin kuvan värittämisen tekemällä siihen taustan - tämä on niin kokeellista, etten tallentanut siitä vaiheita. Voin kuitenkin kertoa, että ihan ensiksi heitin koko kuva-alalle harmahtavaa 'masentavansinistä'. Seuraavaksi rupesin sävyttämään, jota varten piti säätää brush (sivellin) sopivaksi.

Brush oli "normal", jonka density (tiheys) oli 45 ja hardness (kovuus, selvärajaisuus) 0. Näin jälki on pehmeää ja liitumaista eikä väri "tartu kunnolla" heti, vaan väriä pitää käytännössä hinkata kuvaan. Traditionaalipiirtäjä tykkää. Lisäksi tällä tavalla on kivempi sävyttääkin, ja karkeahko brushi sopii karkeaan lyijykynäkuvaan. Käyttämäni peittävyyssäädöt (opacity) olivat mm. 5, 20, 30 ja 50 sekä välillä siitä ylempänäkin. Valokohdille kannattaa laittaa pienempi opacity kuin varjoille.

Mutta itse kuvan prosessi sitten... Kuvan taustapäävärin idea oli toimia taivaan asemessa. Tykkään sellaisesta tummapilvisestä kelistä, etenkin visuaalisesti, joten yritin tehdä samaa ilmiötä tähän suttuunkin. Valkkasin väriksi sinisen, jota kuljetin reilusti harmaaseen päin. Pilviä varten käytin kahta pääväristä eroavaa sävyä, joita sotkin sekaisin aikomuksenani saada tausta blurratuksi ja silti pilvisen näköiseksi. Brushin koko oli ehkä 50 ja opacity 50-100. Häivytys saa lisäruokaa kun tumman ja vaalean väliin nakkelee keskisävyä, etenkin kun kaikkien opacity ei ole täysi. Brushin kokoa voi välillä säädellä, mutta ainakaan tämän kanssa en tainnut niin tehdä, etenkään koska tässä kohde oli taivas eikä aikomuksena ollut tehdä mitään huipputarkkaa maisemakuvausta.

Seuraavaksi tein maaston. Nyt kun katsoo, niin onhan se aika hutaistu, mutta niin sen kuuluukin, koska en ole mikään mestari maisemien kanssa enkä siksi halua turhaan yrittää mitään suurenmoista. Pääasia on, että kuvan kaakki näyttää liikkuvan jossain ympäristössä tyhjiön sijaan. Väriksi valikoitui kylmäsävyinen vihreä, jota vein vahvasti harmaaseen päin saadakseni sen natsaamaan haluamaani kylmään tunnelmaan ja tuohon taivasväriin. Maaston kanssa brushin koko oli todennäköisesti 50, mutta tuon... metsikön kohdalla se sai suosiolla pienetä. Pientä brushia käytin myös yrityksenä luoda perspektiiviä maahan, siten ettei sitä käytetty enää kuvan etualalla. Sävytin maaston samalla tyylillä kuin taivaankin. Lisäksi sävytin konin jalkojen alle jotain kuluneen polun tapaista, koska eihän tuo varjo nyt ainakaan nurmikolta näytä.

Koska olen valokuvaaja, ja tiedän sommittelusta jotain, rupesi tämä tällaisenbaan häiritsemään. Croppasin kuvan ennen seuraavia vaiheita.

Joko silmänne puutuivat? Niin minullakin... Mennään siis suoraan hevosen perusväriin (värikerros ilman varjostuksia on "flatcolor"). Aloitin sen värittämällä suoraan tummahkolla herkullisenruskealla, opacity 100. Ääriviivojen ja -osien kanssa käytin pienempää brushia. Kuvan heppa on päässäni yleensä samppanja tai tuplavoikko, mutta valkkasin tähän silti tummanruunikon, koska halusin tehdä nokikuvion. Muutenkin ruunikkoja on kiva tehdä, niissä on niin isoa sävyvaihtelua ja jokaisella on myös niin omanlaisensa pangare- ja nokikuvioaste (jos sitä siis ylipäänsä on).

Tällä nokikuvio painottui tietysti kaulan yläosaan, lapaan ja päähän. Nokikuviota tehdessäni brush oli ensin kokoa 50, minkä jälkeen säädin sen pienemmäksi tehdäkseni yksityiskohtia. Opacity oli korkeintaan 50. Pohjavärin ja nokikuvion jälkeen tein asteen kullahtavansävyisen pangaren, jota varten brush piti pitää ehkä koossa 30. Sitä tuli sinne missä sitä oikeastaan aina näkyykin eli taipeisiin, turvan ja silmien ympärille ja vähän alakaulaankin.

Rungon ja sävytysten jälkeen tein pasolle tietenkin mustat jalat ja jouhet sekä ihon; ruunikolla on aina tummaa jaloissa (tiedoksi niille jotka eivät ehkä ole hevosvärifriikkejä). Yleensä se tumma tarkoittaa mustaa, mutta esimerkiksi villiruunikolla se voi olla jopa harmaata ja se voi sijoittua vain niveliin. Itse tykkään katsoa kokomustajalkaisia hevosia, joilla mustuus nousee reilusti yli polvien ja kinnerten. Käytännössä väritin jalat sinertävällä tummanharmaalla, jota sitten sävytin mustan näköiseksi.

Hännän ja harjannnysän tein samalla värillä kuin jalatkin, koska musta on vaikea väri. Hännässä brushikoko pieneni ehkä kokoon 5 asti (paineentunnistin ei läheskään aina toimi joten olen nykyisin tottunut toimimaan ilman sitä), jotta sain jouhiin yksityiskohtia. Samalla sain tehtyä tuon harjan. Ei se edes näy tuolta, mutta olkoon... Opacity saattoi varsinkin sävytysten kanssa olla 50.

Kaviot tein samalla värillä kuin jalat ja jouhetkin, koska en keskimäärin ole kovin kiinnostunut kavioiden värittämisestä (enkä maalaamisesta, edes pienoismallitasolla). Toki niihin piti vähän laittaa sävyjä ja kiiltoa, ettei ihan irralliselta näytä. 

Niin ja toki väritin tälle silmänkin. Siinä ei ole lainkaan valkoista, ja piirtoala oli naurettavan pieni, mutta opacity ei silti ollut 100.  

Pohjaväritys, jossa tosin on jo hieman sävytystä.

Kun nyt katsomme tuota, niin eikö näytäkin aika tummalta? Tykkään anatomiasta, joten haluan, että kaakkieni rakenne erottuu ilman että silmät pitää pikaliimata ruutuun tai paperiin, vaikka hepan väri olisikin tumma. Yleensä kunnollisessa valossa kuvattujen elävienkin hevosten rakennetta pystyy arvioimaan, vaikka olisivat miten tummia. Siispä sävytystä kehiin!

Ja ei, en laittanut valolle erillistä layeriä. 

Valo tuli jostain hevosen takaa, joten otin sen ohjenuoraksi. (Huomatkaa että lisäsin pilvien läpi siivilöityvää "aurinkoa" vasta näin viimetippavaiheessa.) Hevosen valokohtien väriksi valkkasin vaalean hiekankellertävän. En halunnut mitään supervahvoja valoja, joten opacity oli ehkä 20 tai 30 (en oikeasti muista). Brushikoko oli melko pieni, jotta sain tehtyä teräviä muotoja ja yksityiskohtia. Paikoin häivytin sitä isommalla brushilla. Korostin lihaksia ja selkälinjaa, yritin tehdä kiilteitäkin. Samalla värillä taisin laittaa kiiltoa häntäänkin sekä harjannysään.

Varsinaisia väritettyjä varjoja en tehnyt, koska tässähän on varjostukset jo valmiiksi. Toki varjokohtiin lisäsin väriä jo flatcolorvaiheessa. 

Mitäs seuraavaksi... No viimeistelin kuvan laittamalla siihen mustat laidat. Tällä tavalla kuva "sinetöityy" eikä sitä voi enää jatkaa ainakaan layerien kanssa, tai jos on tällainen kuin minä eli ei osaa kikkailla sitä takaisin layerilliseksi. Kuvantekoni on aina vähän haparoimista, vaikka rutiineja onkin.

Siinä se. Mikä tästä teki kiintoisaa, oli nimenomaan tausta. En yleensä tee taustoja, mutta ihan selkeästi pitäisi - tulee jotenkin tehneempi olo kun ainoa työstetty asia ei ole se kohteena toimiva elukka.

Digivärityskaakkeja on tulossa lisää. Useampikin. En kuitenkaan haluaisi peräkkäin niitä julkaista, koska modellijuttuakin olisi.