Digiväritys: kouluratsastusta pullalla

Lyijykynäpason värityksestä jäi sen verran hyvä fiilis, että päätin tehdä toisen digivärityksen heti perään. Ei ehkä olisi kannattanut... Se vaan ei voi toistua samanlaisena sen ensimmäisen kuvan jälkeen, varsinkaan jos kuvassa on sekä varusteita että viivavarjostusta. Juuri tuollaisen kuvan tähän valkkasin:

Noh... Latistin kuvan värit ja laitoin runsaasti kontrastia, jotta kaikki turha sotku jäisi piiloon. Sitten aloitin värittämisen. Brushit ovat edelleen samoja kuin lyijykynäpasossa, joten en ala niitä esittelemään. Tästäkin tuli ruunikko, mutta vain punaisempi, ja tällä kertaa kyse oli siitä että tosiaan näin tämän konin päässäni punaruunikkona - sellaisena hiukan oranssisena, ja aika olemattomalla pangarella.

Välivaiheita en juuri ehtinyt tai jaksanut tästä tallentaa, mutta "onneksi" prosessi ei juuri eroa edellisestä eikä edes ole yhtä tarkasti tehty.

Olin jo varmaan tekemässä tälle hiekka-areenaa, kunnes äkkäsin miten vesiroiskemaiselta tuo jalkojen alla lentelevä materiaali näyttääkään, joten tein sitten vesistön (järvi? Meri?). Samalla sain ajankulukseni miettiä, kuka piru menee ratsastamaan tuollaista pullanmuotoista hevosta jonnekin rannalle ja vielä tekee sen ns. professionaalisti, vaikka varmastihan rannalla on riski töhrääntyä. En ole kauheasti vesistöjä maalannut, ja vielä vähemmän sitä on tullut tehtyä diginä. Tässäkin vedestä tuli turhan kirkkaansinistä, mutta perustelen tätä nyt sillä kun muutoin se sotkeentuisi liikaa taivaan väriin, olkoonkin että oikeasti vesi nimenomaan peilaa muiden pintojen värejä. Ja kuten näkyy, en osaa tehdä mitään heijastuksia... Kunhan lätkin tuonne roiskeisiin jotain punaruskean sävyä. Taivas sisältää ainakin kolmea sävyä ja vesi varmaankin viittä.

Hepan 'mustat' alueet ovat taas kerran tummanruskeita, jotta ne voidaan sävyttää. Samaten valkoiset merkit ovat ruskehtavansävyisiä eivätkä valkoisia. Merkit ylipäänsä on tehty lassotyökalulla, kun hepan perusväri oli jo kasassa.

Yrirtin myös varjostaa tätä erikseen sinisellä, sille oli oma layerikin. Päätin kuitenkin jättää koko digivarjostelun sikseen, kun onhan tuossa jo valmiiksi viivoitukset, ja niiden ylivetely pehmeällä brushilla ei just tuolla kertaa tuntunut oikealta.

Kun hepo oli tehty, piti siirtyä ratsastajaan ja varusteisiin. Romujen väriksi valkkaantui tummanvioletti neutraalilla (harmahtavalla) sävyllä, jota vielä pehmentelin varjostamalla. Satulavyöstä tein kirkassävyisemmän, koska jostain syystä pidän siitä jos satulavyö on selkeästi vaaleampi kuin muut varusteet. Kuolaimet ovat niin pieni ja täyteen tungettu osa töherryksiäni, ettei niihin tarvitse saati kannata paljoa vaivaa pistää, joten pelkkää neutraalia harmaata sai osakseen mm. suukappale. Ketjukin siellä on, ei vain tule heti nähdyksi kuvan tukkoisuuden takia.

Varsinkaan ratsastajat eivät ole mikään lempiosuuteni värittää, kun on näistä digijutuista kyse; niiden piirtämisessä ei kyllä ole mitään ongelmaa. Halusin tälle tyypille melko neutraalit kuteet, kuten tuntuu olevan laita yleensäkin kaikessa mitä piirrän. Ehkä elävöitin vaatteita sävyeroilla, jotka sitten saivat osakseen varjostusta. On se vähän urpoa, ettei varjosta heppaa mutta kuskin kyllä, mutta näköjään se ei tässä härki yhtään. Ihonväristä tein, no, ihonvärisen, jotta neutraalius säilyisi ja jotta ratsastaja ei saisi kaikkea huomiota kuvasta. Pääasiahan on se mitä hän tekee, eikä se mikä hän on.

Kaiken muun tultua muotoon erittäin fine oli aika viimeistellä kuva. En ole mikään mestari valotuksien kanssa, josta syystä lätkin niitä aina varovasti ja suhteellisen vähän. Niin tässäkin siis - hevosen ja ratsastajan ylälinjassa näkyy valoreunaa, lisäksi jouhissa. Silmän kiillon ohella tein valkoisella valolla myös kuolaa.

Lopuksi raamit mukaan. Valamis.

Seuraavissa digiväritysteksteissä on paljon enemmän kuvia!