10. heinäkuuta 2016

Yksittäisiä hihnoja

Ja varusteiden esittely jatkuu. Nyt ovat vuorossa hihnat, taluttimet, miksikä niitä nyt haluaakaan kutsua. Pääkäyttökohdelaji on koira, ja mittakaavana 1:9 eli hevosmallitermein traditional (tosin nuo koirat saattavat olla myös 1:12, en ole varma).

Pari hihnaa olen tehnyt sillä logiikalla, että saattaisin haluta niistä eroon. Sen huomaa niiden väristä. En nyt kuitenkaan ole asiasta satavarma, kun olen urpo kaikessa minkä seurauksena jokin tavara päätyisi eroon meikäläisestä.

Laitan tavan mukaan ylimmäs ne, mistä on vain yksi kuva. Ja jos kuvista jotain sanottavaa on, niin huomautan että ainakin osassa näkyy taustaa sotkevan tummat pöröt. Ne saattavat olla peräisin muiden nahkatöiden kuvaamisesta... Pöröähän esiintyy ja irtoaa koska en osaa kuoria sitä sisäpuolta irti nahasta (olen kyllä yrittänyt, tulokset ovat olleet aika naurettavia).

Tätä kirjoitettaessa uusin talutin. Halusin siitä jämäkän ja kovan näköisen.

Pidän tästä hihnasta, se on pelkkää ketjua korulukolla ja jollain oudolla narulla kädensijana.

Alunperin peukkureiden, nyt koirien ankkuriketju.

Tarkoituksella käsilenkitön keltainen 'tekonahkahihna'.

Pinkki 'tekonahkahihna'. Hyvin simppeli. Tekisi mieli päästä tästä eroon, ei ole mikään miun lempiväri.

Turkoosi 'tekonahkahihna'. Feikkipronssiset metalliosat.

Tummanruskea 'tekonahkahihna'. Isohko lukko, koska pienempiä ei tuossa värissä löytyne.

Minun mittapuullani ikivanhaa kamaa, eli kalalangasta ja paperiliittimestä tehty.

Tummansinistä narua ja isoa ankkuriketjua. En enää käsitä tämän ideaa, epärealistinen.

Kuin myös, mutta nahkainen ja pienemmällä ketjuosalla.

Lyhyehkö nahkahihna (liimattu kaksinkerroin), jossa on lukon sijaan hakanen.

- Tämäkin on hakasellinen, mutta se hakanen on tarkoitettu kiinnitettäväksi tuohon ketjuosaan joka mukana on. Nahkaosa on musta ja metalliosien väri tietysti 'kulta', hakanen on tehty korupiikistä. Tarkoitus olisi, että jos ketjun laittaa helpoimmin kuviteltavissa olevalla tavalla koiran kaulaan (niin ettei se kiristy), niin hihnan hakanen vaan tungetaan renkaaseen ja se on siinä. Koira tosin voi sujauttaa päänsä vapaaksi siitä, joten tuskin noin isoa lenkkiä voi siten suositella. Ketjun renkaan avulla saa ketjusta helposti aikaiseksi lenkin, jonka sujauttaa koiralle kaulaan, ja kiinnittää sitten hakasen lukkoon, jolloin tuloksena on monenkokoisiin kauloihin sopiva kurkkari.







- Tässä on toinen samantyyppinen viritelmä kuin ylempi, mutta vain mustalla narulla. Lukko kiinnittyy naruun kiinteästi ketjulla, ja mukana killuu kaksirenkainen ketju pantana. Kikkailu menee samalla lailla kuin edellisenkin tekeleen kanssa... Tykkään kyllä välistä pukea tämän Omarin koiralle (näyttää vähän tanskandogin ja dalmiksen sekoitukselta), joko niin että ketju kiristyy tai on kuten tässä ylimmässä kuvassa.




- Mustaa tekonahkanauhaa, käsilenkitön, toisessa päässä sokiea metallirengas. Toimii hyvin yksinkertaisesti, ja muistaakseni samantyyppisiä naruja kutsutaan noutajataluttimiksi.



- Tämä musta remmi on tehty erittäin paksusta vuodasta (tekonahasta? En osaa selvittää) ja leikattu leveäksi. Kestää riuhtomista. Materiaalin tunkkaisuus mahdollistaa sen, ettei tämä edellytä varsinaisia solkia ollenkaan, vaan kahden renkaan viritys kelpaa kiinnikkeeksi jos koiralle pukee.



- Samaisesta paksusta materiaalista tehty kuin edellinen, mutta käsilenkillä ja lukolla. Taitaa nuo pöröt nyt olla kotoisin juuri tästä materiaalista.



- Tämän tein joskus kokeiluna sinimustasta nahasta. Se näyttää ehkä vähän letiltä tai punokselta, mutta on oikeasti tehty vain kahdesta nahkasuikaleesta, jotka olivat toisesta päästä kiinni toisissaan. Liimasin niitä tuolleen päällekkäin. Nykyään osaan jotenkuten letittää joten tällaisia valelettejä ei ole tarpeen tehdä. Lukkona sillä on pyöreä korulukko, jota ei voi ainakaan sormiystävälliseksi sanoa (miten tavalliset ihmiset saavat tuollaisen kiinni ilman silmiä?!).



- Vaaleanruskeasta nahasta tehty ohut ja suht lyhyt hihna. Jälleen kaksin kerroin liimattu. Tämä tyyppi on toiminut kivasti, vaikka onkin aika lattean värinen eikä natsaavia pantoja taida olla.







Tulipi tässä nyt mieleen mainita, että ketjujen kuvaaminen nätisti on ihan pirun vaikeaa. Jos haluaa niiden näyttävän siisteiltä eikä vain kasalta metallia. Asettelu vaatii ihan omat kikkansa, siinä missä narut voi vaan jotenkin pujotella ja kieputella.

Julkaisu-uskallukseni on ollut ihan nollilla tässä pitkän aikaa, joten päätin postata nyt tämän hiukan vanhemman remmipostauksen pois alta, kun käytännössä teksti on ihan perusvalmis eikä mitään lisättävää ole. Saatoin kituuttaa sitä luonnoksissa ihan vain sen takia, etten julkaisisi jatkuvalla syötöllä liian pientä aihepiiriä.

Virheitä ja kielioppikömmähdyksiä on kyllä, mutta en jaksa alkaa niitä enää korjaamaan. Kirjoituspröblematkin kun ovat asia, jota olen ihmetellyt, en ole oikeasti mitenkään vähäsanainen otus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.