9. kesäkuuta 2016

Otsikoinnilla on väliä!

Lueksin tässä taas randomeita blogeja, ja rupesin miettimään yhtä asiaa. Blogitekstin otsikolla on ihan valtava merkitys. (Kerrankin muuten julkaisen tekstin heti sen kirjoitettuani.)

Kun tageja ei jostain syystä ole (niitä pitäisi aina olla!), otsikoiden merkitys korostuu ihan erityisesti. Niiden perusteella valitaan, mitä luetaan. Tämän takia otsikon pitäisi kertoa tekstin sisällöstä jotain.

Jos aiheena on kolme asiaa, esimerkiksi piirtäminen, valokuvaaminen ja näiden sovittaminen sujuvasti arkeen, ja otsikossa lukee vaikkapa "Kaikkee tältä viikolta" aiheen monipuolisuuden vuoksi, niin henkkoht. en tajuaisi sitä edes vilkaista. Tuollainen otsikko kertoo nimenomaan kaikesta mitä viikon aikana on tehty, eikä siinä niinollen ole mitään tiettyä teemaa tai aihetta, jota se käsittelisi. Se ei kerro pätkän vertaa siitä, mitä se oikeasti sisältää. Jos postaisin mainituista aiheista yhteistekstin, saattaisin otsikoida sen näin: "Piirtäminen, valokuvaus ja arki", jolloin se saattaisi jopa vähän kiinnostaa tyyppejä, jotka etsivät samanlaisia asioita kuin minä.

Esimerkki ilmiöstä, jonka mainitsen tekstin lopussa. Se on töiden edellyttämien kasvien piirtämisen opettelun ohessa sivutuotteena paperille tupsahtanut pirupelargonia. (Oli mahdollisimman pitkä lause. Vissiin. Olisin yhtä hyvin voinut kirjoittaa vain "Piirsin pelargonian, jolla on pirunsarvet ja -häntä", mutta se olisi ollut tylsää.)

Eri juttu sitten lienee, miten otsikot ymmärtää. Itse en yleensä ymmärrä niitä likimainkaan tarkoitetulla tavalla, mikä ei tarkoita sitä ettenkö löytäisi etsimääni. Tai ettenkö tietäisi, mistä teksti kertoo, siis jos otsikosta voi mitään päätellä.

Pyrin otsikoimaan omat tekstini aina sen mukaan, mikä asia sitä postausta eniten hallitsee. Jos aiheita on liikaa, mutta ne käsittelevät samansukuisia juttuja kuten taide, eläintiede tai blogin pitäminen, silloin ehkä yritän tiivistää asiat yhteen käyttämällä jotain yleistermiä, joka kuvaa kaikkia sisällettyjä asioita.

Voihan se toki olla niinkin, että esimerkiksi ihan oudolla otsikolla saa ihmiset lukemaan itse artikkelin sen sijaan että vain selaisi blogia päältäpäin, mutta toisaalta... Se tuntuu pakottamiselta.

Miula oli tuommoisia miljoonaa aihetta käsitteleviä postauksia alussa sen jälkeen, kun olin herättänyt blogin eloon pitkän hiljaisuuden seurauksena. Otsikoinnissa ei ehkä ollut järkeä, kun ei missään muussakaan. Nykyään olen (luullakseni) päässyt tuosta eroon, ja katson, että jos mukaan revitty toinen aihe syö kappaleen (enemmän kuin pari kolme riviä) verran varsinaista tekstiä, siirrän sen toisaalle ihan omaksi artikkelikseen ja jatkan lisää perään. Moniaiheisten pätkien penkominen summamutikassa isoista blogeista on ärsyttävää. Voin sanoa näin, kun olen joutunut kaivelemaan omia vanhoja postauksia, joista ei yleensä löydykään etsimääni vain siksi, koska tekstillä ei ole oikeaa aihetta eikä etsimälleni asialle ole erillistä postausta edes olemassa.

Jos niitä sekametelitekstejä on pakko tehdä, kannattaa se mainita otsikossa - ja jos ei siinä (otsikon ei kannata antaa venyä liian pitkäksi), niin ainakin heti tekstin ensi pikseleillä tulee mielestäni saada selväksi, mitä lukija saa seuraavaksi lukea. Ainakaan itseäni ei kiinnosta mitkään lifestylehömppäilyt, jos niihin ei sisälly jotain epätavallista. Aina on riski, että lukija tappaa aikaansa etsien asiaa X ja saa lukea turhaan useita tekstejä sitä löytämättä, saaden sen sijaan nähdä asioita jotka eivät häntä pätkääkään kiinnosta. (Esim. minä, vaikka hevosihminen olenkin, en ole yhtikäs kiinnostunut lukemaan kenenkään valmennuksista enkä muistakaan ratsastusjutuista, näin yleisesti ottaen. Kenenkään tavallinen, tylsä arki ei minua kiehdo. En usko, että minunkaan arkeni kiehtoo ketään, ihan koska elämässäni ei tapahdu yhtään mitään kiinnostavaa. Noista heppablogeista etsin lähinä asioita ja artikkeleita, joista tajuan jotain, kuten genetiikka, etiikka, taide ja niin edelleen, kaikki vähän arkea syvällisempi ja luovempi. En väitä ettei ratsastus voi olla taidetta, mutta ei esimerkiksi mikään kouluvääntö kiinnosta minua. Monia muita kyllä kiinnostaa.)

Olen otsikko- ja tagifriikki. Niiden perusteella yleensä etsin ja löydän luettavani, koska harvassa blogissa kiinnostaa aivan koko sisältö. Poikkeuksia kyllä on.




Seuraava vänkääminen saattaisi sisältää aihetta nimeltä kuvitus. Harkitsen asiaa kyllä kovin, koska kuvattomuutta välttelevänä saatan sortua iskemään tekstin kuvaksi jotain mikä ei liity pätkän vertaa kirjoittamaani asiaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.