Kaulapanta-armeija

Kuvia kaulapannoista, joita olen tehnyt skaalaan 1:9 eli traditional. Haluan pitää eri mittakaavojen rytkyesittelyt erillään. En ota tähän artikkeliin mukaan myöskään niitä irrallisia pantoja, joihin kuuluu jokin tietty hihna.

Kasa panskuja.

Tein nämä pannat jo aikoja sitten, vuonna 2015 olettaisin, mutta en ole eestynyt kuvaamaan niitä kunnolla. Nyt kun olen viimein järkännyt oikeasti toimivan ministudion työhuoneeseen, on elämä vähän helpottunut. Ostin kerran ISOJA kankaita väreissä musta, kerma ja tummanruskea, ja näistä musta ja kerma varmaan palvelevat sitten parhaiten. Ruskealla on vähän turhan vahva tekstuuri pikkuasioiden kuvailuun, isompiin se saattaisi olla armollisempi (onneksi nämä tilkut ovat valtavia, niitä voi sitten levitellä niin laajaksi kuin tarvitsee) ja musta taas nielee kaiken valon. Ehkä olen vain liian amatööri.

Pannat on pääsääntöisesti tehty koirille, mutta mukaan mahtuu myös pienemmille otuksille istuvaa mallia. Suurimmassa osassa pannoista on reikäremmit, jotka toimivat kuten oikeissakin pannoissa (noh, oikeitahan nämäkin ovat, pikkuruisia vain). Kaikkiin en ole tajunnut tehdä erikseen remminpidikkeitä ja siihen lisäksi rengasta taluttimelle, mutta tuskin se kovin paha homma on. Ne voi aina lisätä jälkikäteen, eikä kaikissa pannoissa olekaan oikeasti sekä remminpidikettä että rengasta. Leveyttä keskivertopannoilla on noin parista millistä vajaaseen senttiin. Ohuimpiin ei pysty edes tekemään reikiä, joten niissä on oltava liukusoljet.

Valitettavasti teen myös kaikki pannat aina sellaisiksi, että niissä on liikaa säätövaraa, ts. panta on liian pitkä. Sitä pituutta kuitenkin tarvitsee olla ihan mielettömän paljon tekovaiheessa, ettei pannasta tule aivan liian lyhyt. Näen netissä enimmäkseen sellaisia varusteita (pienoismallihevosilla ja -koirilla), missä solkipalat ovat tosi pitkiä ja se soljeton osa remmistä on erittäin lyhyt. Olen aina ollut sitä mieltä, että mieluummin se säädettävä eli soljeton osa on pitkä, ja solkipalan tulee olla yhtä pitkä kuin remmin vähimmäismitta. Meikäläisen suurin pahe on juurikin tehdä liikaa säätövaraa, eli oli solkipala miten pitkä hyvänsä, se soljeton osa on joka tapauksessa aivan liian pitkä.

Sitten kun noissa kuvissa lukee usein "keltaiset metalliosat" eikä "kultaiset", se meinaa vaan sitä koska se käytetty rautalanka on todellakin keltaista eikä kullanväristä. En viitsi valehdella asiasta, jonka näkee jokainen. Sitäpaitsi kaikki vähänkin luonnottoman väriset metallilangat ovat yleensä maalattuja, ja sen näkee joskus siitä ettei se maalipinta kestä langan työstöä, vaan kuoriutuu irti.

Noh, joka tapauksessa, tykkäsin kuvastella noita pantoja, ja se kuluikin yllättävän nopsaan. Hankalaa siitä teki fokusointi, kameralle ei ole koskaan helppoa nähdä noin pikkuruisia yksityiskohtia ja tarkennella niihin oikein. Halusin, että nimenomaan metalliosat ovat tarpeeksi teräviä, eli siis soljet. Käsitarkennukseen saatoin turvautua välillä. Onneksi se on olemassa!

En nyt erityisemmin osaa näitä esitellä, mutta onneksi kuvatekstitoiminto (jota en osannut käyttää joskus jonkun aikaa sitten) pelastaa paljon. Yritän kertoa selkeästi mikä panta on kyseessä kussakin kuvassa. Tämä on hyvä arkisto myös itselleni, joka tekijänä sokeudun äkkiä omille töilleni ja menen sekaisin siitä mitä kaikkea olenkaan saanut aikaiseksi.  

Lyhyt ja leveä "lämmittelynä" tehty panta.

Pitkä, mustanahkainen ja punametallinen.

Leveämpi mustanahkainen, keltaiset metalliosat.

Hitusen kapeampi mustanahkainen, keltaiset metalliosat. Ylemmän "aisapari".

Mustanahkaiset keltametallit.

Pehmeät sinimustanahkaiset, metalliosat keltaiset.

Huom. tässä remminpää kääntyy vasempaan, alemmassa ei!

Muuten samanlainen kuin kaverinsakin, mutta remminpää kääntyy oikealle.

Pehmeä sinimustanahkainen, hopeanväriset metalliosat ja irrallinen nahkainen remminpidike.

Sama kuin yllä, todiste siitä että remminpidike on irrallinen.

Kolme punaista pantaa.

Iso punainen.

Kaksi pientä punaista. Huomaa erilaiset muodot remminpäissä.

Leveäpäinen pieni.

Teräväpäinen pieni. Remminpidikepala on näköjään tehty kirkkaammasta nahasta kuin ylemmällä.

Semipyöreäksi liimattu nahkakuristuspanta.

Tämä on hyvin ohut, ja sopisi peukkureille ja Schleich -kissoille.

Peukkureille tehty kuristuspanta huonolla pehmusteella.

Lopuksi vielä kuvia pannoista käytössä. Laatu ei varmaan hirveästi päätä huippaile... Koirina toimivat Toy Majorin istuva dobberi ja joku kiinadobermanni, kummatkin jääneet käsiin pyörimään lapsuudesta. Kuvien fokus saattaa olla aivan kuusessa, mutta tärkeimpänä asiana pidän sitä että itse asia eli pannat näkyvät oikein.

Mitähän seuraavaksi... No ainakin näitä pienoismallikamoja on tiedossa lisää. Nyt julkaisin pantoja, seuraavaksi voisi olla vuorossa ne panta ja hihna -yhdistelmät ja sen jälkeen yksittäiset hihnat. Ei liikaa kerralla! Ripottelen näitä tänne julki vähän sitä mukaa kun jaksan, en kylläkään tunne että osaisin yhtään kirjoittaa.

Sain myös eilissä uuden (kolmannen) kameran Nikon -laumani jatkoksi, joten siitäkin saatan laittaa vähän juttua joskus. Tuli tänään sitä testailtua.