Miksi askartelin nämä? No, halusin nukeilleni jotain, mitä ne voivat ripustaa hevosen ylle jos haluavat olla valopäitä ja ajaa talvella lumipenkkaan tai jotain vastaavaa. Pääajatuksena oli tehdä hiihtoratsastuksessa näkyvien mukaiset simppelit valjaat, joihin ei kuulu kauheasti osia.
Tuumasta toimeen siis. Hirveän mittailun ja liimailun päätteeksi pystyin sovittamaan valjasosaa Lantulle, joka muutenkin tuppaa päätymään varustevirityksieni testiuhriksi.
Kuten kuvasta voi päätellä, homma eteni vähän pitemmällekin kuin rintaremmiin, vetoliinoihin ja tätä räpellystä kannattelevaan remmiin. Mukaan tuli silat/mahavyö, häntäremmi, rintaremmin ja mahavyön yhdistävä hihna, sekä sekki. Mitkään ravivaljaat nämä eivät ole, että jos siltä kantilta katsotte niin älkää luulkokaan.
Olen perfektionisti, ja tykkään, jos yhtä härpäkettä voi muunnella ja käyttää monella eri tavalla, joten siinä on syy lisukkeiden määrälle. Mitään aisoja en omista joten en voi kokeilla eri kiinnitystapoja niille. Vetoliinat yksistään eivät kelpaa, ne tarvitsevat seurakseen aisat...
Silat ovat erittäin kerrostuneet. Muunmuassa vetoliinojen mentävät renkaat on kiinnitetty leveähköön remmiin, joka kulkee osittain varsinaisen vyön (jota solkiin menevät remminpäät ovat) läpi ja on liimalla kiinni. Rintaremmin ohuimmasta osasta muodostuvat remminpäät kulkevat renkaiden läpi, jolloin veto tapahtuisi rinnalla eikä myös selällä. Solkien avulla rintaremmistä saa jatkettua vetoliinat, jotka kiinnitetään vedettävään kärryyn.
Koko järjestelmä sivusta. Säkäremmistä sellainen sananen, että se oikeasti ratkaisee paljon - ilman sitä rintaremmi valuisi pitkin vuohisia! Ja säkäremmi on siis kokonaan irti, ihan vaan siksi koska sen kiinnityspaikkaa voi joutua vaihtelemaan eri hevosilla.
Kuvissa näkyvät suitset ovat erilaista nahkaa kuin valjaat eivätkä kuulu settiin. Sattuvat vaan sopimaan kokonaisuuteen riittävän hyvin, minkä osasyy voi olla se kun ne on käytännössä tehty juuri Lantun päähän.
Ohjia tein satsiin useammat, eivätkä mitkään niistä ole sopivanlaiset; nahkaräpäleestä loppuu mitta kesken ja jatkettuna se ei oikein toimi, kun väli"renkaat" osuvat juuri sille kohdalle, josta nuken pitäisi pystyä pitelemään ohjia.
Kokeilin tehdä siloihin vähän kolmiulotteisuutta joillakin nahkatyynyillä, jotka pitäisivät silojen keskiosan irti hevosesta. Ähellyksestä tuli tietysti pirun ruma... Mutta tulipahan kokeiltua. En kyllä tiedä miten amerikkalaiset mallarit tekevät niitä muotoja ja paneeleja mm. satuloihinsa. Pehmusteiden lisäksi tähän osaan valjastusta tulivat vielä ohjaslenkit ja metalliosa, johon voi kiinnittää häntäremmin ja obersekin.
Mahavöitä on kaksi, ja niissä on (vahingossa) eripituiset solkipalat. Tarkoitus on, että toinen voidaan kiinnittää jo ennen esimerkiksi martingaalien lisäämistä. Lisäksi itse vain pidän siitä kun on yksityiskohtia ja ylimääräistä näperrettävää.
Rintaremmi on koottu useasta eri palasta pinoamalla niitä päällekkäin; oli ihan kiva nähdä, miten tämä tähän käyttämäni visio toimisi. Ja toimiihan se. Ohuin ja samalla pisin osa on kiinni leveämmässä nahkapalassa, johon kiinnittyy rintaremmin ja mahavyön yhdistävä hihna. Tässä keskileveässä remmissä on trimmatut päädyt ja niissä reiät, joiden läpi pääsevät soljet (tai kaksi remmiä ja kaksi solkea - en itsekään enää tiedä miten monesta irrallisesta osasta tämä viritys on koottu...). Rintaosan levein pala on vain liimattu tasaamaan painetta, ja koska kerrostuneet varusteenosat ovat nam.
Sekki on ensimmäinen tekemäni ikinä - ja voin sanoa, että yksi syy tällaisen teon lykkäämiseen on ollut vain se, kun en tiedä sekkien rakenteesta yhtään mitään. Valokuvat eivät auta, pitäisi päästä tutkimaan oikeaa varustetta. Kitarautaa ei voi tehdä samalla kiinnitystekniikalla kuin kuolaimia, ja on vain hyvä, kun se kiinnittyy vain sekkiin ja sekki valjaisiin. Tässä "kitarauta" on tehty kahdesta pienestä rautalankalenkistä, joissa on noin pari kolme milliä ylimääräistä lankaa mukana, ja tämä on sitten kiinnitetty kontaktiliimalla (tai siis sen tarramaisuudella) suunnilleen siihen mihin oletan sen kuuluvan.
Hntäremmi on kiva, koska se oikeasti auttaa pitämään valjaat paikallaan, samasta syystä kuin rintaremmikin on. Koska häntiksen kiinnitys on joskus tuskaa, ideoin siihen simppelin koukkusolkisysteemin. Näkyy toimivan (jos ei toimisi, se ei näkyisi näissä kuvissa). Häntäkappa on tehty rullaamalla leveä nahkapala ohuemman ympärille. Ja tuota säätövaraa on reilusti juuri siksi, kun osalla hevosista on paksumpia hännäntyviä.
Lisukkeita ovat muunmuassa rintaremmin ja mahavyön yhdistävä remmi sekä martingaalit (joita on siis useita). Martingaaleja en ole tehnyt tähän settiin, mutta jos molemmissa on samaa nahkaa, voidaan ne esittää kokonaisuutena. Niinkuin kuvasta näkyy, meikällä on täysin hakusessa joidenkin osien mitoitus, ja haluan pitää säätövaran isompia hevosia ajatellen, joten paikkaan asiaa solmimalla nysemmiksi näitä epäonnistumisia...
Saa nähdä teenkö jotain lisäosia vielä. Joka tapauksessa, kiltin ruunan jälkeen on kai kiva katsoa, mitä tekee metkuava laukkaori, kun perässä on kirjaimellisesti kärry?
Mietin muunmuassa heijastinnauhan liimailua joihinkin osiin, muunmuassa rintaremmissä sellainen peittäisi hyvin tuon mustekynämerkinnän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan vain jos on jotain kunnon asiaa, danke.