Pikkusen uutisia...

Enhän mie tästä kuplasta pois pääse - elän pienoismallipöllyssä ja luen blogeja, mutten tajua blogata omasta pienoismallailustani. Kaikki ajankohtaisuudet jäävät kirjaamatta blogin puolelle.

No enhän mie mitään päiväkirjaa tästä ole aikonutkaan, mutta oikeasti, sitä asiaahan olisi. Muunmuassa se pitää mainita, että hankin tuossa vähän aikaa sitten taas uusia Breyereitä. Ja sitä ennen sain valmiiksi pari kustomia. Ja tässä ihan äsken sain valmiiksi uusimmat suitset... Kaikki tämä koossa traditional!

Piti sitten studiokuvata jo ennen mitään aukomisia. Miten maltoin?

Keskitytään tässä nyt noihin hankintoihin, jotka siis ovat Breyer Traditionaleja. Tilattiin ne Lahjakkaasta, mistäs muualtakaan. Mallit ovat Heartland High Tech, Lil' Ricky Rocker ja Babyflo. Tilaajalahjaksi valkkasin sitten Safari WC -TWH:n.

Olen aika nirso hevosmallien suhteen, ja tietenkin isken silmäni vain mahdollisimman hyvin tehtyihin heppoihin (ts. anatomiakämmit ovat nou), mikä meinaa sitä, että usein ne myös ovat sen hintaisia... Mutta hei, hyvästä kannattaa maksaa! En viitsi ostaa mitään kökköä vain siksi, kun se on halpa, öhm. Tämän takia olen myös lakannut keräilemästä Schleichejä, siirryin niistä Breyereihin ja muihin järkeviin merkkeihin. (Ei toki ole Breyerilläkään pelkästään hienoja hevosia, mutta suurin osa niistä kyllä on sellaisia. Myös moldin iällä ja tekijällä on väliä tässä.)

Koko kööri ilman salamaa...

...ja salaman kanssa.

Heti Heartland High Techiä lootasta kurkkiessani huomasin, että huolimatta todellisesta kaimastaan - joka on hackneyponiori - tämä malli, tai moldi, ei ole ori, ainakaan anatomisesti. Minulle tälläkin on väliä, oli se jonkun mielestä urpoa tai ei. Kuitenkaan se ei häiritse sinänsä, koska OFini joka tapauksessa keksivät itse uudet persoonallisuutensa sitä mukaa, kun ne kerkiävät hyllyssäni pölyyntyä. Täten asennoidun Haitekkiini tammana. Ja alkoihan se sellaiselta sitten näyttääkin kun hetken totutteli ajatukseen.

Kyseinen poni sai nimekseen Symptoms Of Us, alias Symppy. Nimi on peräisin listasta jonka olen koonnut tasan tarkkaan vain pienoismalleja varten.

TODELLA TARKASTI maalatut letit! Ei mitään pahoja ylilöräytyksiä ainakaan minun silmääni osunut.

Symppy on tällä hetkellä pienin traditionalini. Oli aika koomista yrittää etsiä sille sopivaa riimua lokerikosta, kun kaikki valui mihin sattuu vielä silloinkin, kun remmit oli säädetty mahdollisimman tiukiksi. Tätä kirjoittaessani sillä on kyllä jo ollut hetken aikaa oma riimu, jonka kasasin ylijäämänahkasuikaleista (en ole sitä kuvannut vielä).

Vanhennettu kuva...

Narupäitsiviritys on tehty käytännössä vain pitkästä narusta, jonka päähän on solmittu metallirengas.

Seuraavaksi otin paketista Lil' Ricky Rockerin. Kerkesi sekin kehittää aiemmin lempinimekseen Lillirokki, mikä on niin nastaa että kaipa siitä voi tuota nimitystä käyttää vaikkei se tämän yksittäisen mallin nimeen perustukaan. Tämä appaloosaori olikin ehkä maalin vähyydestä johtuen erilaisen tuntuinen ja paljon matampi verrattuna muihin Breyereihini. Koska, mitä minä Breyereiden valmistusprosessista tiedän, on tuo valkoisuus todennäköisesti sitä itse muovin väriä, ne leoparditäplät ja sävytykset ovat selkeästi maalia.

Olen myös välillä kyseenalaistanut sen mainitun keraamisuuden, mitä Breyereiden muovista sanotaan, mutta nyttemmin pystyn möläyttämään että joo, onhan nää jännän tuntusia. Ei ole sellainen turhan tasainen, kuten leluhevosilla, vaan painavahkon ja 'työstettävän' oloinen materiaali.

Pitää mainita, että Lillirokilla on ihana naama! Tosin karjahevosilla on muutenkin tapana (ehkä ainakin ihmisen opettamana) kulkea pää alhaalla. Ja korvat ovat kiinni ylhäällä.

Appaloosaoriin nimeksi päätyi Dreamy Steps In Chocolate Chips, eli Dreamy. Sekä hankintapäätös että nimi perustuvat uneen, jonka kerran näin. Tällä on jopa oikeanlainen ilme, kun vähän ajattelee. Appaloosien silmät sen tekevät.

Jjja kolmantena Breyerinä oli Babyflo. Jos joku tuntee miut riittävän hyvin niin ei ihmettele, että halusin tämän. Omissa tuherruksissani näkyy vähän väliä (jos näkyy, kerta en nykyisin niitä paljoa nettiin tuo) räjähteleväisiä hevosia, joiden naamalla voi olla kelju ilme ja korvatkin sojottaa taakse. Tykkään tutkia paljon hevosten anatomiaa ja pähkäillä ihan muuten vaan sitä, millaisia asentoja ja painopisteitä saisi pienoismalleihin pysäytettyä.

Babyflo on joka puolelta kuvauksellinen.

Yksi asia mistä myös paljon tykkään on se, miten tälle tammalle on jätetty sinne korvien taakse tilaa. Se on ihan selkeästi tehty varusteentekijöitä ajatellen, koska hulmuharjathan eivät välttämättä ole kivoja jos pitää modellille jotain niskaan pukea. Tykkään kyllä itsekin näitä suunnitella, että mitä jos, mitä jos, jos ikinä osaisin tehdä hevosmalleja... On kyllä muutenkin Breyerin juttu huomioida harrastajia näin. Huomioisin itsekin.

Babyflolla on ohimolla valkoinen täplä.

Hevosen asento voi olla noin dynaaminen vain siten, että etujalat saadaan irti maasta. Siksi sillä on myös jalusta. Juuri tästä pidän Breyereissä, eli asennon tukevuus ei ole syy luistaa realismista. Takajalat saa kiinni jalustaan niissä olevilla metalliosilla.

Oman mallini koivet eivät ihan täsmää noihin lokosiin... Pitää katsoa josko kehittäisin jotain parannusta asiaan.

Tälle quartertammalle kehitin nimeksi Windrage. Nimi ei mielestäni kyllä ole se paras mahdollinen, mutta olkoon nyt ainakin toistaiseksi. Nimen osat kyllä kuvaavat sitä luonnetta, jonka tälle mallille näen. Mutta värit eivät ehkä ihan täsmää.

Windy ja Killi - hyvä yhdistelmä.

Asiat ovat pielessä, jos ratsukko ei palaa maastosta kokonaisena.

Nyt minulla on kuuden hevosen suuruinen lauma Breyer Traditionaleja. Jee! Pistin ne riviin hyllylle.

Vasemmalta: Symppy, Killi, Dreamy, Vissy, Salma ja Windy.

Tosiaan tilaajalahjakin otettiin, ja se on se Safari Winner's Circle -sarjan TWH -tamma. Valkkasin se siksi, koska tätä ei varmaan kohta enää mistään saa. Lisäksi tiedän tuosta rodusta ja sen askellajikisojen rumasta puolesta melko paljon (ottaen huomioon että juttu on Suomessa suunnilleen tuntematon), joten päähäni on piirtynyt tiettyjä mielikuvia ja mielleyhtymiä sekä piirroksellisia mieltymyksiä. Huomautan myös ihan rautalangasta, että vaikka piirränkin näitä walkerijuttuja, EN pidä niitä hyvänä asiana oikeiden hevosten ollessa kohteena.

Kunnollinen kuvaaminen on vaikeaa, jos ergonomia tarkoittaa huonoja kuvakulmia...

Yleensä varsinkaan lelufirmat eivät osaa (tai kehtaa, mene ja tiedä) tehdä tuosta askellajista sen näköistä kuin se saattaa (pahimmillaan ja rumimmillaan, joskin visuaalisesti kiinnostavimmillaan) oikeasti olla.
Ja tuon tiedonkeruun takia olen myös nykyisin niin kiinnostunut eläinten oikeuksista ja kyseenalaistan ns. normaaleja asioita joita hevospiireissä tapahtuu. Mutta ei siitä nyt tässä...

Annoin walkeritammalle nimeksi Painted With Blueberry. Motiivina se, että tämän väristä tuli mieleen mustikka... Tai se fakta, että muuan kaverini on käyttänyt marjoja maalausaineina.

Nuo letit eivät ole syy jättää tätä hankkimatta. Kyseisiä systeemejä kun näkee walkereilla ihan oikeasti.

Tulen julkaisemaan nämä myös Kuvikkoon, jonne lataan aina kaikki kuvat ja isomman tekstiläjän kuin The Tuherrukseen. En halua Thetusta mitään katalookia... Ja katalogeista puheenollen, niitä tuli taas kaksi kipaletta Breyereiden mukana.

Spilli ja Windy. Voin sanoa että kuvakulma on huonoin mahdollinen mistä Spillin voi kuvata.

Ehk seuraavaks voisin selittää niistä kustomeista. Tai ehkä ne saavat omat erilliset artikkelinsa.