Tietoa ilmakuivuvista massoista

Tähän postaukseen kerään tietoa massoista; tieto pohjautuu ainakin pääosin omiin kokemuksiin, ja se edellyttää sitä, että voin ostaa massaa jostain.

Jokaisesta massasta kerron saatavuutta ja työstettävyyttä. Lisään tänne myös kuvia tekemistäni esineistä, joihin massaa on käytetty. Tarkoitus olisi, että saisin aikaiseksi tehdä jokaisesta ainakin yhden rotan; näen tällä tavalla itse erittäin nopeasti, millaista muovattavaa materiaali on.

Hankinta -kohdassa en kerro hinnoista, koska ne varmaan vaihtelevat paikan mukaan ja muutenkin. Lisäksi kaikki huonohkot massat ovat varmasti melko halpoja... Ja vaikkei olisi huonoakaan.

Yksi massapaketti/purkki maksaa noin 2-8 euroa, riippuen paikasta ja massasta. Hyvin käytettynä massat ovat riittoisia ja halpoja. 

-

Massojen säilytyksestä

Kääreeseen pakattuja massoja kannattaa säilyttää muovipussissa kääreineen. Itse käytän muovipussien reikiintymisvaaran takia muovitaskuja, jonne laitan massaa kostuttamaan märän talouspaperin. Suljen koko paketin sitten mahdollisimman tiiviisti ja pidän paikassa, jossa se ei pääse itsekseen aukeamaan. Muuten massasi ovat tuhoontuomittuja.

Purkitettuja massoja on helpompi pitää. Purkit kun ovat kannellisia, niin ilmaa ei vahingossakaan pääse mistään tuhoamaan massaa; itseasiassa, vähän jämähtänytkin massa voi pitkän aikaa koskemattomana olleenakin tuntua aika puurolta, kun sitä seuraavan kerran käyttää. Suosittelisin kuitenkin säilyttämään esim. silkkimassapurkkeja samassa tilassa kuin muovailijaa, koska huoneen kosteus/kylmyys tekee osansa jos ihminen ei ole joka vuorokausi paikalla. (Kokemusta on...)

Purkeissa on sekin hyvä puoli, että kun täyte loppuu, purkkia voi vielä hyödyntää. Itselläni on tapana keräillä sekoitusmönttejä tyhjiin/vajaisiin purkkeihin; liian pieni massapala isossa purkissa kyllä kovettuu ajan kanssa... Möntit myös liimaantuvat mukavasti purkin pintaan kiinni, vaikka pinta onkin sileä. Yleensä. Ei aina. 

-

Postaus käsittelee vain ilmakuivuvia askartelumassoja, ei paistettavia.

-

DAS
Hankinta: Kirja- ja askartelukaupoista olen itse ostellut, väri valkoinen tai terrakotta (punaruskea).
Muovattavuus: DAS on kuulemma vähän jämäkämpää ja kovempaa muovattavaa kuin esim. Darwi. Muovattaessa tulee käyttää vettä, että massa tarttuu pintoihin ja häivyttyy kunnolla, eikä halkeilisi ja kuivuisi ennen aikojaan. Sopii esim. hevosmallien kustomointiin, mutta ei ole sitä kehutuinta siihen.
Kuivana: Tapauksesta riippuen melko karkeaa ja kuhmuraisen näköistä hiomattomana. Työstäminen hioen, kaivertaen, maalaten ja lakaten on mahdollista, ja oikeastaan tarkoutuksenmukaistakin.
Muuta: Se "minun" massani, tai ensimmäinen niistä. Tutuin.

Darwi
Hankinta: Kirja- ja askartelukaupoista... Väri valkoinen tai terrakotta. (Huom, tämä näytti olevan liian kallista kokeilulleni, kun kirjakaupassa katselin.)
Muovattavuus: Tietämäni mukaan melko hyvän tuntuista kädelle, mutta edellyttää myös vettä. Sopii kustomointiin, tosin kuivaneen massan ominaisuudet tulee huomioida jo muovatessa. Massaa kannattaa tukea sisältäpäin esimerkiksi muovaamalla rautalankaviritelmän päälle. En ole itse käyttänyt tätä käytännössä koskaan, joten omasta kokemuksesta tulkoon tietoa myöhemmin.
Kuivana: Lukemani perusteella hyvin haurasta ja murtuvaista. Hiominen, maalaus ja lakkaus suotavaa ja tarkoituksenmukaista. Ohuita kohtia tästä ei kannata tehdä, katkeilevat herkästi.
Muuta: ÄLÄ tee tästä mitään todella ohkaista ja helposti katkeavaa.

Krea
Hankinta: Kirja- ja askartelukaupoista, myös "tavallisista kaupoista" eli tyyliin Prismasta taitaa löytyä. Valkoisena ja terrakottana.
Muovattavuus: Mukavaa massaa. Varsinkin uutena todella pehmoista mössöä. Muovailuun tarvitaan vettä ja mielellään myös muovailutikkuja. Mainiota kustomointimassaa.
Kuivana: Hyvin yllättäen tämä on näistä massoista ehkä kestävintä, mitä olen tavannut. Huonostikin kiinnitetty kökkäre pitää murtaa pihdeillä irti, ja siihen tarvitaan voimaa, myös jos massa on sileällä pinnalla! Ei kuivu yhtään niin karheaksi ja karvaiseksi kuin DAS, tämä lyö sen kyllä hyvin. Pikkumiinuksena se, että kuivana Krea voi alkaa lohkeilla muovipinnoissa, jos sitä käyttää esim. Schleichien kustomointiin. Sekin silti korjaantuu lakkaamalla massakohdat ennen maaluuta.
Muuta: Tähänastisista askartelumassatuttavuuksista kaikkein kestävintä ja ylipäänsä parasta. Oma mielipide.

Kapel
Hankinta: Kuin myös, olen bongannut tätä sieltä mistä saa hyviä taidekamoja muutenkin. Toistaiseksi halvinta tästä massalaadusta, jossa on hyvin vähän eroja nimien välillä.
Muovattavuus: Ihan toista luokkaa esimerkiksi saven kanssa. Muotoja ei voi tehdä sormella siloittelemalla, koska massa joustaa ja vaatii voimaa muovautuakseen, mutta samalla pitää tukea jostain muualta. Kökköjä jää täten herkästi, kun saumakohtia on vaikea peitellä. Ihan hyvää massaa silti, kärsivällisyys kunniaan jos sitä suinkin muovaajalla on. Vettä käytettävä, mutta sitäkään ei tarvita niin paljon kuin esim. DASin kanssa olen tottunut käyttämään.
Kuivana: En uskalla testata kestävyyttä kovin paljon, mutta ei ainakaan liukene veteen.
Muuta: Nimi on niin mitäänsanomaton, että minulla kesti kauan oppia muistamaan se. Pakkauksen kuitenkin tunnistaa heti, se on hyvin värikäs ja iskeytyy silmille nopsaan.

Fimo Air
Hankinta: Olen hankkinut vain yhdestä paikasta ja valkoisena. Tiedän kuitenkin, että tätä saa vähän joka paikasta eli kaikkialta missä on kirjakauppoja.
Muovattavuus: Ihan perushyvää, kuten nuo muutkin. Vettä ei tarvita juuri yhtään, itseasiassa miusta tuntuu, ettei siitä edes ole tämän kanssa mitään sen suurempaa hyötyä. Se on plussaa; kostutukseen voi käyttää ihan pelkkää sivellintäkin. Sormien tulee kuitenkin olla kosteat, ettei massa ala murentua kesken muotoilun.
Veikkaan vaan, että sellaisen häntäpötkelön teko olisi ollut luontevampaa jos olisin tehnyt ensimmäiselle fimorotalleni makaavan hännän enkä rautalankasisustaista. Sen langan päällystys massalla ei pääty nätisti, eikä sitä saa ainakaan yhdellä muovauksella kummoiseksi siis. 
Kuivana: Varoituksen sana: Fimo Air saattaa halkeilla ja kuivua karrelle sileillä pinnoilla, joten työstöpinnan hionta tai raavinta karkeaksi on erittäin tärkeää. Ei ole kiva repiä vastatehtyjä massoja irti vain siksi, kun ne muuten katkeaisivat joka tapauksessa. Tämä laittaa miettimään, sopiiko massa kustomointiin ollenkaan... No, eihän sitä siihen ole edes tarkoitettu, tiedän että tästä saa muovattua hyviä OSCeja.
Muuta: Nyt kun olen yhden OSCin tehnyt, voin sanoa, että toiminee ihan OKsti kuten muutkin listatut. Pitää ostaa uusi paketti vielä joskus, että näen, toimiiko tämä samalla tavalla tai paremmin kun massa ei ole vielä (vahingossa) kuivahtanutta ja könttyä. Massa on painavaa, muttei samalla tavalla kuin oikea savi.

Paulinda
Hankinta: Taidekaupoista, kirjakaupoista... Ja varmaan muualtakin. Väreistä löytyy ainakin päävärit ja valkoinen, mustaakin toivottavasti on. Ei ole edes kallista, vaikka ostaisi paljon kerralla. Myydään satseissa, joissa on muistaakseni ainakin neljän purkin valikoima ja muovailutikku. (Tarkoitettu lapsille pääosin, mutta miksi ei aikuisillekin? Miksi kaikki kiva on aina pennuille?)
Muovattavuus: Ensitapaaminen massan kanssa on järkytys. Se on sellaista kamalaa tahmeaa mönjää, joka liimaantuu kaikkialle, näyttää hirveältä ja tuntuu siltä, että ei tästä voi mitään tehdä. Massan tulee kuitenkin antaa lämmetä näpeissä pyörittelemällä melko kauan, kunnes se ei enää imitoi sulaa cheddarjuustoa. Ei sovi kustomointiin ollenkaan, on aika kumimaista ja joustavaa, ei häivyty (ainakaan hallitusti ja nätisti). Kolojen ja urien (esim. suiden ja ryppyjen muotoilu eläimille) tekeminen vaatii perehtymistä ja kovia otteita - ja työkalun, johon massa ei liimaannu. Rautalankatukirankoja ei tarvita, jos ei tee mitään suurta, mikä tukeutuu pitkiin osiin (hevonen). Tuntuu hauskalta näpeissä, kun siihen tottuu.
Silkkimassaan verrattuna vähän tahmaisempaa ja kuhmuraisempaa muotoilla. Molemmat laadut sekoittuvat.
Kuivana: Samanlaista kuin silkkimassa... Maalattavissa, ei vedenkestävää.
Muuta: Massamaailman ilkimys. Hauska.

Silkkimassa
Hankinta: Netistä saa, jos ei kirja- ja taideliikkeistä löydy. Itse ostin ja ostan vain askartelukaupasta. Halpaa, värejä on vaikka kuinka. Myydään pienissä purkeissa, jotka pelastavat paljon.
Muovattavuus: Tämä ei järkytä ehkä niin paljon kuin Paulinda, mutta voi tuntua hyvin oudolta kuitenkin. Pehmoista, joustavaa, purkkamaista, mutta ei tahmeaa eikä kiiltävää. Tarraa hyvin kuhmuraisiin ja karkeisiin pintoihin (vähän liiankin hyvin joskus, joten paikan on oltava täsmälleen oikea). Kaikki värit sekoittuvat. Simppeleitä muotoja on todella helppo tehdä! Mitään turkkitekstuureja ei voi silkkimassaan muovata kuitenkaan, kaiken tulee olla ikäänkuin päälleliimattua. Veistäminen mahdotonta. Muovailutikku on hyvä juttu.
Massa on jo tekovaiheessa melko ryhdikästä. Itse kuitenkin olen todennut, että rottia tehdessäni tassujen muodolla ja asennolla on väliä; rotta voi lysähtää tassuilleen sillä aikaa, kun en ole korjailemassa, joten yritän tehdä lyhyet ja jämäkät tassut. Ohuita muotoja on todella helppo tehdä, sekä littanoita että pitkiä. Perusmuodot hanskassa. Pinta on jatkuvasti erittäin sileä, jos ei halua tarraannuttaa kosteaan massaan kaiken maailman törkyjä ja pölyhiukkasia...
Kuivana: Hyvin joustavaa, tai itseasiassa taipuisaa. Ei kestä vettä, maalattavissa. Pintarakenne ei muutu kuin kovemmaksi kuivana, värit eivät muutu. Silkkimassa kestää jopa heittelemistä; olen sekä viskellyt yksittäisiä massakönttejä että vahingossa pudotellut rottiani ympäriinsä, eikä koskaan ole käynyt mitään kellekään. Jatkuvaa vääntelyä ohuet osat eivät kuitenkaan kestä.
Muuta: Varmaan lempimassani yli elämän. Sattuman kautta törmäsin silkkikseen, kokeilin ja ostin. Jees. Laadun näkee rottieni määrässä, niitä on nimittäin yli sata.
- Silkkimassa tuoksuu muuten herkulliselle, vähän makealle (ei millekään hillolle kuitenkaan, vaan muuten hyvälle).

Helmimassa
Hankinta: Täysin sama kuin silkkimassalla. Joka paikasta saa ja on halpaa. Purkkipakattu, samalla tavalla kuin silkkimassa ja Paulinda.
Muovattavuus: Silkkimassan sukulainen. Massa koostuu itseasiassa jollain limaisella mönjällä yhteenliimatuista palleroista tai kokkareista, jotka tekevät massasta sekä ällöttävän että ihanan tuntuista työstää. Ensimmäinen näpelöintikerta on varmaan monelle karmiva... Muovautuu kuitenkin oikein kivasti, simppelit muodot ovat tämänkin kanssa se juttu. Sekoittuu myös jännästi silkkimassan (ja Paulindan) kanssa, sekä ottaa nuo massat oikein hyvin kiinni.
Kustomointiin en tätä ole kokeillut, kun en usko sitä siihen edes tarvitsevani, mutta kuulemma helmimassa liimaantuu hyvin pintoihin ja sillä voi päällystää. Siitä vaan kokeilemaan american bashkir curly -hevosen tekoa... 
Kuivana: Jämäkkää ja kovaa. Luulen että joustaa kuitenkin himpun verran, kuten silkkimassakin. Maalattavissa jne.
Muuta: Toinen massaihanuus, jonka olen löytänyt. Käytän itse tätä rexrottien tekemiseen, mutta siitä saa myös maalin kera hauskaa feikkiruokaa tehtyä... Valkoisesta helmimassasta saa minipuuroja, pheh.
- Tuoksuu samalla tavalla hyvälle kuin silkkimassa.

- Oikeanpuolimmainen on kahden muun helmimassavärin sekoitus.

Epoksi
Hankinta: Vaikea hankkia Suomesta, mutta mahdollista kuitenkin! Värinä taitaa olla ainakin isossa maailmassa valkoista, harmaata, ruskeaa... Kallista määrään nähden, mutta se on laatukysymys.
Muovattavuus: Kakskomponenttimassa, joka ennen muovausta täytyy sekoittaa kahdesta eri massasta (komponentista). Jos komponentteja ei sekoita, ne eivät koskaan kovetu vaan jäävät pehmeiksi. Täydellistä pikkujuttuihin ja vähän isompaankin, kestää, muotoutuu hyvin.
Kuivana: Käsittääkseni kivikovaa. Tukirangat kannattaa silti tehdä, eipä niistä haittaakaan varmasti ole... Hiottavissa ja maalattavissa, sopii myös ohuiden asioiden tekoon.
Muuta: Tulee joskus jotain, kun saan tätä käsiini. Pienoishevosmallarien lempimassa. Epoksimassan tiedot eivät perustu omaan kokemukseen millään tavalla, vaan lukemaani.

-

Postaus voi olla vähän kesken. Lisää tulee, kunhan saan aikaiseksi. Kuvia pitäisi ottaa paketeista ja töistä. (Arvatkaa muistanko koskaan...)