Blabla elossa ollaan

Niin just.

Ilmoitin sen jo Viaken blogissa eli toisessa blogissani. Sain tunnukset toimimaan.

Tämä olisi samalla myös päivitys siihen sun tähän. Pienoismalliharrastus ei ole kummoisessa kuosissa mutta olemassa kuitenkin, kun olen löytänyt käsitöistä itselleni uuden (tai uusvanhan, koko ikäni yrittänyt näprätä kaikkea toivotonta rautalangasta jne.) intohimon. harmi vaan että en osaa ommella yhtään, sekin tarjoaisi paljon mahdollisuuksia. Toistaiseksi olen tyytynyt tekemään pienoishevosilleni riimuja ja naruja ja muita remeleitä yms. Mutta alkaa se mennä ehkä vähän yksitoikkoiseksi kun isoimman skaalan - helpoin tehdä niille varusteita - hevosia omistan vain alle viisi kipaletta eikä ole varaa hankkia uusiakaan (miksi kaikki on niin kallista Suomessa?).
Myös tuo itse pienoismallihevosten kustomointiharrastukseni elää toistaiseksi ihan hyvin. Olen saanut projekteja eteenpäin ja yksi on tullut valmiiksi (maalasin vanhan kustomin).

Nojaamuttaniin toinen juttu sitten, piirtäminen. Edelleen tappelen artblockin kanssa. En tiedä mitä teen sen kanssa, yritän randomilla tehdä jotain uutta ja erilaista välillä. Esimerkiksi maisemia ja sitä rataa, taloja... Muttakun blah, elukoita tykkäisin tehdä jos osaisin ja viittisin muttakun kaikilla niillähän on silmät. No asking.

Hevospuolella en ole muuta kuin alkanut kääntyä sinne raudattomuuden puolelle niin kuin olevinaan kykenen. Mihinkään en nyt puutu kun tuskin ihmiset tajuaa kuitenkaan, mutta olen silti sitä mieltä että mieluummin raudatta kuin raudan kans. Eli siis ratsastusta ilman kuolainta(, kannuksia, kenkiä).

- Kuvat: Kaksi ylintä: Uusin Schleich -kustomini. Keskellä: Classic -skaalaan tekemäni pienoishevosen riimu lelukaakilla. Alinna: Suht uusi digitaalinen töherrys vanhasta hevoshahmostani Nepistä (Nepenthes).

-----

Vielä tuosta pienoismallailusta, olen nimittäin löytänyt itseni pläräämästä nukkekotijuttuja Googlesta. Piru kun kaikki maksaa niin kauheasti enkä itse osaa tehdä mitään. Väitän että tuo nukkisharrastus, jos se ikinä edes totta on siinä skaalassa kuin tykkäisin, olisi hauska tapa toteuttaa omaa arkkitehtuuri- ja sisustusintohimoa. En tiä miks mutta olen kiinnostunut tosiaan arkkitehtuurista ja talojen visuaalisuudesta. Haluaisin suunnitella niitä.

Olen tullut siihen tulokseen, että jos yksi nukkis pitäisi rakentaa tai muuten hommata meikäläiselle (omin käsin sen varmaan tekisin), se olisi sellainen vanha puolilaho maalaisröttelö likaisenkellertävänruskealla maalilla, pienehköillä ikkunoilla (ristikkoisena tai miten se nyt sanotaan) ja herkullisenruskeilla karmeilla, ehkä kattokin sillä värillä. Ja ehdottomasti piharakennuksia olisi - yhtenä niistä vanha hevostallinromu jossa hyvä jos joku viitsisi hevosta pitää. Tontti olisi aidattu ja aidan sisäpuolelta aika ränsistynyt ja villiintynyt, sellaista pöheikköä vaan. Tontin portin kiinnityksenä toimisi ehkä vanha ruosteinen kettinki tai kulunut nahkaremmi.

Sekin liittyy tuohon, että haluaisin tehdä nukkeja. Ongelmani on, että ne kaikki ovat ihmisnaamaisia. Ei siinä muuten mitään mutta en ole kustomoinut kuin kaksi nukkea joiden naamat olivat niin pehmeät että ne sai silputtua saksilla helposti, mutta ehkei kaikilla nukeilla ole sellaisia onttoja kumipäitä kuin Breyeriläisillä.
Schleichin ihmisfiguurien naamoja olen myös leikellyt, tai sitten muovannut uuden (eläin)naaman siihen vanhan naaman päälle. Tulokset eivät ole kovin ihmeellisiä, koska teen jotenkin kaulattomia otuksia vaikkei pitäisi. Yhtään apua en tähän saa koska ilmeisesti ainakaan Suomesta ei löydy toista ihmistä joka haluaa tehdä nukeille uusia päitä nimenomaan eläiminä. Ärsyttävää. Listallani olisi muunmuassa kissoja ja rottia. Ja ehkä hiiriäkin. (Ja joskus kun saan otetta muidenkin örkkien kuin mainittujen ja hevosten piirtämisestä, voisi harkita melkein kaikkea.)

- Kuva: Breyerin ratsastajanukesta kustomoitu rottajätkä (itseasiassa toinen niistä). Tuossa vielä ilman mustaa rokkitukkaansa ja kera oikean silmänsä, joka päätti tippua ja muuttaa silmäkuopan sijaan pienoismallimatkalaukkuun jonka omistan. Pysyypähän tallessa, ei kehtaa vaivalla maalattua simmua poiskaan heittää (ja se näyttää hauskalta mulkoillessaan sieltä laukusta)... Silmät tosiaan on irtonaiset ja liikuttelen niitä joskus korupiikillä - siksi ne juuri ovatkin maalattuja muovihelmiä. Nuken skaala on 1:9 eli isompi kuin normi nukkekotiskaala, mutta silti aion tehdä noille oman tallin.

-----

Ja oikeastaan, kyllä meillä kollipoikienkin kanssa on temppukoulutusta naksuttimen (mustekynä) kanssa tehty jo jonkun aikaa ja tyypit ovat aika hyvin mukana. Pahin ongelma vaan on etteivät käyttämämme herkut ole kissoille tarkoitettuja (leikkeleitä vaan). Muttaku ei noille muu namiksi kelpaa. (Ruoka erikseen.) Jos siis löytyis joku kissankerkku mitä tommoset ennakkoluuloset maatiaislöllykkänirsoilijatkin syö niin saa vinkata. (Ja ei, en syötä niille leikkeleitä muulloin kuin noina temputustuokioina, ja niitä ei hirveän usein kyllä ole. Mitään "suolamyrkytysvaaraa" ei ole, hehe. Mutta paras olisi löytää joku mikä on noille terveellisempää.) Joku saisi kyllä kehittää kissannamin joka on samanlainen kuin ihmisten leivänpäällisleikkeleet ja saman makuinenkin. Oikeasti vähän häiritsee. Mutta ei sillä, kyllä nuo ainaki on sit innolla mukana tempuissa ku saavat kinkunpalasia palkaks.

Vielä kuvat veljeksistä. Pianistityyppi on Figaro ja valkohännänpäinen Amigo. Ja kukaan ei ole Figarolle pianonsoittoa opettanut, se itse hakee sillä huomiota...

-----

No semmosta. Mitähän ens kerralla... Kenties riimuista enemmän kuvia?