Silkkinauhariimu

Silkkinauhasta tehdyt riimut ovat ehkä geneerisintä ikinä, mitä Breyereille voi tehdä. Enkä nyt tarkoita, että se olisi huono asia; geneerisellä viittaan asian yleisyyteen. Jos se toimii, sitä käyttää ja siitä tekee. Ilmeisesti silkkinauha sukulaisineen tuo sen verran hyvin mieleen nylonin (ja siis nylonriimut), että se koetaan minijuttuun sopivaksi?

Pidän silkkinauhariimuista itsekin... Mutta en yleensä tee niitä. Syy on se, että nauha on niin sileää ja lituskaa, etteivät liukusolkeni tunnu pitävän remmejä kiinni. Toki kielisolkiakin voi harkita, mutta yritä nyt tuollaista säikeistä suirua ruveta lyijytäytekynällä (lyijyistä tyhjä toki) rei'ittelemään. Suattaapi männä pikkuse hankalaks sellane.

Kuitenkin, kun saan silkkinauhaa käsiini, koen, että minun on se käytettävä. En ole sitä kai koskaan ostanut, mutta joskus esimerkiksi vaatteissa on jostakin syystä silkkinauhaa. Äiti sitten raahaa nämä irti leikatut pätkät minulle pienoismallijuttuja varten.

Halusin kokeilla, miten pieleen itselläni menee, jos tekisin silkkinauhasta riimun. Niin no...

Kuten ehk näkyy, tein riimun, tein. Jostakin syystä minulla kävi tuuri, koska materiaalia oli tasan kahden eri värisen nauhanpätkän verran, ja yleensä teen monta pitempää pätkää, kun teen riimuja nahasta. Nahkaa tosin tuli tähänkin, nimittäin leukahihnaan, johon ei silkkinauhaa riittänyt. Ei häiritse koska leukiksen kannattaakin olla kapeampi kuin muut remmit.

Jostakin kumman syystä minulla on myös hinku tehdä poskihihnoista hippusen ylipitkiä... Varmaan päässäni kummittelee kokoajan sellainen "sitten kun hankin drafterimallin, pitäisi sille löytyä jo valmiiksi sopivia riimuja" -logiikka. Enhän ollut tajunnut, että nurkissa on jo vuosia lojunut kaksi tankkerikokoista trad -lelukonia. Toinen niistä päätyi vähän aikaa sitten tuhoamislinjalleni, ja omaa ihan kiitetävän raskastekoisen kropan (kirjaimellisesti, koska avasin ja ahdoin sen täyteen askartelumassaa!). Tuoreimpana muutoksena siinä on paranneltu pää. Tämä riimu sopii siihen ihan hyvin, vaikken kehtaakaan kiristää turpista liikaa. Asennon vuoksi niskaremmiä ei saa tiukemmalle, mikä sekin saattaisi auttaa sovittamaan tätä paremmin.

Toivottavasti saan tästä barbiponista vielä hevosen näköisen.

On muuten kivaa tajuta, miten suuri kokoero noilla malleilla on... PAM on pieni ja söpö, sironaamainen, sitten tuo tankkeri on tuollainen jytky, jolle ei sattuman syistä sovi nuo puoliverikoon riimut niin hyvin. Haluaisin kertoa tyypistä lisää vasta kun se oikeasti etenee johonkin suuntaan, mutta mene ja tiedä, en ehkä osaa kuitenkaan pitää naamaani ummessa sen suhteen. Sille on jo päätetty isäntäkin.

Hupihan se. Siis tuo isäntä.

Pidän tästä silkkinauhariimusta sen verran paljon, että olen ehkä kokeillut sitä jo melkein kaikille, kenelle olen ehtinyt. Muunmuassa Cortesille. Huonoja riimuja en sille puekaan, ne eivät ole sen arvoisia (vanhat riimuni ovat... hirveitä).

C sai vuokraajan, sillä nimittäin on jo oma isäntä...

En voi olla tykkäämättä C'stä... Siksi se on myös sopiva varustemannekiini.

Aivan liian pitkä, oikeastaan vain iso riimu. Tarvitsisin jonkun todella isopäisen ja samalla pitkänaamaisen puoliverisen.

Ainoat haitat, mitä tuossa riimussa on, ovat tosiaan sen löysät soljet ja hitusen ylipitkät poskihihnat. Remulle tuntuvat tuollaiset sopivan, kellekään muulle ei. Ja Remun päätä käytän yleensä mallipäänä kun päävehkeitä teen. Jostakin syystä täytyy vain ilmoittaa, että tykkään, kun riimu pysyy just ja just hevosella päässä eikä ole niinkään tyköistuva. Muuan selitys noille ylimittaisille poskiksille ovat nuo etummaiset välirenkaat, joiden osuutta ei tule milloinkaan aliarvioida (mittaan ensin poskihihnan oikean mitan, mihin renkaat plussaavat lisäpituutta kun riimu kasataan). Itse teen niistä aina melko isot ja moniosaiset, jotta ketjut saa pujoteltua läpi, ja koska se jostakin syystä ruokkii näköaistiani nykyisin.

Mutta tuo mustavalkoinen riimu ei tietenkään ole se paras, jonka olen tehnyt. En ole sitä parasta erikseen täällä vielä esitelmöinyt, joten enköhän tee siitäkin nyt luonnosta heti perrää.

Ja kuten kuvistani näkee, teen aina myös turpahihnan yläosaan soljen. Olen todennut, että jos sitä ei ole, en saa riimusta kovin sopivaa kellekään. Siitä vaan puuttuu jotain jos sitä solkea ei ole... Ei toki kaikissa 1:1 riimuissakaan ole turpahihnassa mitään solkia, mutta itse pidän siitä kun niitä miniriimuissa on, kerta voin itse asiaan vaikuttaa. 

Tein tämän tekstin, koska ensinnäkin minulla oli jotain julkaistavaa varustekuvissani ja toiseksi, en ole kirjoituspäällä... Helpompi rustata jotain, kun on jokin yksinkertainen juttu jonka ympärille tekstin rakentaa.