Traditional -riimujen evoluutio, osa 4.

Tämä on riimuevoluutiopostaussarjani neljäs osa. Ennen tätä kannattaa lukea ensimmäinen, toinen ja kolmas osa. Oli kai tyhmää luulla että saisin kaiken tämän mahtumaan yhteen artikkeliin. 

Huhtikuussa 2022 tosiaan tekeytyi ensimmäinen piipunrassiriimu. Noh, hetken päästä siitä tein vahingossa pienimmän riimun hetkeen, nimittäin mittausvirheellisen pikkuponiriimun joka istui lähinnä pienipäisimmille classiceille. Pieni tummanpunaruunikko MOWini, Hacker, sai siitä oman riimun. 

Tummanvioletti satiinipuoliveririimu nro 7. on poikkeava siten, että liki kaikki sen satiiniosat ovat sitä kaksimillistä tummanviolettia mitä joskus sain Kavelta, ja niskaremmikin on suitsileveyksillä. Kolmemillistä violettia on turpiksen "pehmusteena" ja alahihnana. Leukaremmi on näköjään rollattu. 

Keväällä 2022 tein myös ensimmäisen riimun, jota yritin nyrhiä veitsellä jotta se näyttäisi hevosten repimältä. Näitä on nähty IRL, ja koska realistisuus on hevosmallailun suola, niin pitäähän minun tehdä tällaista hajonnuttakin tackia joskus. (Itse asiassa tekemissäni suitsissa on useinkin rikkinäisiä remmejä, kiitos sen miten hutiin osaan sillä rei'ityskynällä iskeä.)

Elokuussa 2022 kokeilin tehdä ihan uudenlaista riimutyyppiä, hoitoriimua (grooming halter). Yksi muu mallari on joskus näitä tehnyt, enkä tiedä miten yleisiä nämä ovat oikeilla hevosilla. Ei niitä paljoa näe modelleillakaan. Tämä ensimmäinen on isoponikokoa ja meni aika pieleen. Satiininauhan käyttö säädettäviin osiin oli virhe. Yritin paikkailla sitä kaksipuoleisella teipillä, jota laitoin solkipalaan ja joka siis liimaisi remminpään paikalleen. Se simpura kuitenkin kuoriutuu mielellään irti remmin mukana, eikä siten ainakaan helpota mitään. Lisäksi keksin vasta myöhemmin että ehkä kannattaisi laittaa poskiremmiin koukku...

Unohdan aina, että jotain tuollaista tein Schleicheilleni personal haltereiksi joskus muinoin, eivätkä ne siis ole mitään versioita arabiriimuista.

Syyskuun alussa kyhäsin värisotkuriimun, johon tuli normaalien solkien sijaan koukut ja pidikkeet. Käytän tällaista joskus joissakin projuissa, mutta mikään kätevin se ei ole, enkä suosittele solkien jättämistä pois silloinkaan jos niiden tekeminen ei oikein kiinnosta. En tiedä onko tämä ensimmäinen koukkusolkiriimu, mutta en ainakaan muista tehneeni niitä aiemmin.

Tapeltuani tarpeeksi noiden hoitoriimujen kanssa keksin laittaa solkipalaan koukun. Lisäksi yksinkertaisesti lakkasin käyttämästä satiininauhaa säädettäviin osiin, samalla kun liukusoljet pysyivät mahdollisina.

Satiini on okei säädettävissä osissa niin kauan kun riimu menee jollekin hevosyksilölle, jolle se säädetään (ja teipataan) vain kerran. Tämä lime menee Mariah'lle Yhdysvaltoihin.

Olikohan tuossa syksyllä 2022, kun yritin muokata alahihnattomien riimujen narurenkaista lisälenkillisiä, jottei leukaremmi karkaisi aina? Annoin tuolle keksinnölle nimeksi lisälenkkirengas, eikä se toimi aina ihan kuten kuuluisi. 

21/9/22 tein miniriimun pienentämällä poniriimun mittoja liiallisuuksiin. En edes ajatellut sovittaa tätä kellekään, kunhan vaan tein muuten vain. Yllättäen tämä pinkki kapistus kuitenkin istui jotenkuten veljeni large little bit -kokoiselle pronssiveistokselle, jolla sen sitten kuvasinkin. Riimu ei sille kyllä jää vaan ajattelin vääntää tilalle jotain mustaa.

Schka, veljeni Fiendisherin tekemä pronssivaluveistos. Skaala on jossain ison littlebitin suunnalla, ja tälle sopivat samat riimut kuin Schleicheille.

Samalla kertaa miniponiriimun kanssa tuli askarreltua turpisdesign, jollaista en ole aikaisemmin tehnyt. Tässä turpahihnan päät leikataan viistoiksi, liimataan ja sitten remmi liimataan koko matkalta kaksin kerroin, minkä jälkeen siihen liimataan kaistale satiinia (tai muuta nauhaa) eri värissä.

Tämä on monivärinen puoliverikoon satiiniriimu numero 50.

Ihan oma tähdenlentonsa oli tuollaisen kaksiosaisen turpiksen omaava kettinkinen hoitoriimu. Näitä ei tule tämän enempää, en oikein näe koko järjestelyssä mitään järkeä.

22/9/22 tuo uusi turparemmidesign löysi tiensä myös kylmäveririimuihin, tietenkin.

Tarvitsin hoitoriimuille reseptejä, joten mallasin yhden sopimaan erityisesti Lantulle (Brunello). Ponien ja kylmisten vastaavat saavat vielä odottaa. Materiaali tässä on musta punontanauha, koska se ei ole nahkalaaduista luotettavinta ja sopii siksi tällaisiin testiräpellyksiin, jolloin en joudu törsäämään näihin parempia nahkoja. Lokakuu 2022.

Hui hirveätä kun on poskiremmi lähellä silmää. Tuolla moldilla on ihan oikeasti tosi huono niska, ja ainakin turpiksien poskiremmien pitää kiinnittyä tosi alas tai sitten mukana on oltava tiukalle kiristetty leukaremmi tai muuta vastaavaa. Enkä usko että minkään niskaremmin pitäisi kiivetä tuolla tavoin hevosen korvanjuuria pitkin.

Joulukuussa 2022 kokeilin, voinko tehdä riimunauhaa itse liimaamalla ja sittemmin lakkaamalla kirjontalankaa littanaksi riviksi. Joku oli nääs tehnyt Schleicheilleen riimuja tällä tekniikalla, ja saanut sen kai toimimaan ainakin itselleen. Omassa käytössäni tämä vaikutti ensin hyvältä ja käyttöön jäävältä tekniikalta, mutta ongelmaksi kävi lopulta nauhojen tönkköys ja se kun langat irtoilivat toisistaan eivätkä kestäneet juurikaan reikiinnyttämistä. Eli en tule tekemään näitä enempää kuin ne kuusi jotka jaksoin kasata. 

Tämä jäi ainoaksi flossiriimuksi, jossa on kielisolki. Yritin merkitä reiät hopeatussilla, mutta sepä ei ole se luotettavin tussi vaan tykkää puklata juuri kun ei kannattaisi.

Flossin osittainen korvaaminen satiininauhalla ei ollut hyödyksi, eivätkä liukusoljet olleet yhtään liukuvia.

Ja siinäpä ne riimut tältä erää. Lisää merkkipaaluja voi tulla myöhemmin. Ehkä teen niistä oman koosteensa sitten kun kehitystä on tapahtunut tarpeeksi ja riittävän pitkällä aikavälillä. Seuraavaksi voisin ruveta työstämään samanlaista katsausta suitsista? Satuloiden kanssa siihen on liikaa matkaa, joten niiden kanssa pitää unohtaa koko ajatus.