Otsikon ei pitäisi huijata, sikäli kun lukija luultavasti tajuaa kontekstin kautta että puhun pienoismallista enkä vaikkapa valokuvamallista, ehe? No, otsikolle on syy. Päätimme yhdysvaltalaisen ystäväni Mariah'n kanssa keksiä toisillemme kymmenen kysymystä, joista sitten pitää kirjoittaa blogitekstit. Ne julkaistaan yksittäisinä postauksina. Aloitin tämän tekstin 15/1/24 liian vähien unien jälkeen eikä pääni prosessoinut englantia normaalitasolla, joten kokeilin tehdä listan kysymyksistä suomiversioita. Ainakin saan tänne lisää roinaa.
 |
| Keksinpä voivani käyttää vanhoja Schleich -kuviani fillereinä, koska en halua ylikäyttää uudempia, oikeasti hyviä kuvia traditionaleistani. Tämä räpsy on otettu aikana jolloin digijärkkärini oli vielä ihan uusi (ostettu 2013). |
Kysymys kuului "What’s a model horse that you relate to most and why (one you have or wish to own)?" ja kun utelin tarkennuksia, niin kyllä, minun pitäisi nimetä kokoelmastani jokin heppa johon samastun. Kysymys on oikein hyvä, mutta erikoinen ja vaikea, koska en koe samastuvani oikeasti suunnilleen mihinkään muuhun kuin ehkä ihmisiin joilla on samoja diagnooseja, pääkoppavikoja, harrastuksia ja muita ominaisuuksia kuin itselläni.
Mehän tiedämme, ettei tehdastuotettu muovihevonen ole aina ihan niin nappiin tehty kuin sen kuuluisi. Joskus ongelma on iso, kuten vääntynyt jalka joka estää hevosta seisomasta, tai sitten pieni ja harmiton kuten jokin suttuinen valkoisen merkin reuna. Itse katson jotkin mokat hevosen ominaisuuksiksi, joita ei tarvitse pitää virheinä jos ne näyttävät jotenkin realistisilta. Hyvä esimerkki olisivat juuri nuo sutut valkoisissa merkeissä - sehän voisi olla sekakarvaa, jollainen voi oikeasti häivyttää merkin rajaa? En koe sitä ongelmaksi, vaan haluan että heppani ovat mahdollisimman yksilöllisiä myös klooneihinsa verrattuna.
 |
| Dreamyn pilkuissa näkyy suttureunoja. |
Yksi tehdasmoka, josta suorastaan tykkään, ovat silmäkummajaiset. En tarkoita ohi lipsuneita maaleja, vaan vaikkapa sellaista että jokin vaihe on jäänyt välistä. Breyereistäni yksi menee tähän lootaan oikein hyvin, ja lisää löytyisi Schleicheistä; mutta keskitytään vain näihin Breyereihin, koska Schleichit eivät ole pienoismalleja vaan leluja. Mustalla oriillani Vissyllä on kokomustat silmät, vaikka sen klooneille on maalattu silmävalkuaiset. Huvittavaa kyllä, tajusin asian itse vasta tosi myöhään, ja tykkään että omaan laumaani on päätynyt yksi tuolla tavalla uniikki vahinkoeläin. Sitäpaitsi olen ruvennut olemaan sitä mieltä ettei se eteenpäin suuntiva katse ole ehkä realistisin, jos on pakko tehdä silmävalkuaiset. Kuvissa Vissyllä voi olla katseilluusio muunmuassa sivulle, jos salama on välähtänyt juuri sopivasti.
 |
| Vissy. |
Mutta samastunko tuohon malliin? No en. Kerään kyllä mustia oriita ja Vissy on niistä lempparini. Mikä sitten olisi oikeasti samastuttava malli? Onko minulla sellaista noin ylipäänsä? En ole varma. Jos virhelistaa katsotaan, silloin se olisi ehkä Tilda. Silmäni ovat heterokroomiset, tarkemmin sanoen vasemmassa silmässäni on sektori, mutta yhdelläkään hevosellani ei ole sellaista enkä ole ehtinyt maalatakaan niitä millekään. Nukeissa olisi kyllä esimerkkejä... Esimerkiksi Kauno, jolla silläkin on sektori vasemmassa silmässä.
 |
| Risse, quartertamma. |
Enpä voi kun todeta ettei minulla ole yhtään mallia johon samastuisin. En edes tiedä miten se olisi mahdollista; olen pohtinut asiaa joskus aiemminkin. Kun julkaisen tämän, englantiversiota on jatkettu jo paljon ja siellä on myös pohdintaa jota en jaksa tähän lisätä, Blogger kun ei anna kopioida tekstiä mistään eikä halua että se käännetään toiselle kielelle (kirjoittamalla eikä minkään käännöskoneen kautta; jälkimmäistä en ole välittänyt testata).
