Traditional -riimujen evoluutio, osa 1.

Pläräsin blogia vähän taaksepäin, ja sain nyt todeta etten oikeasti ole vuosiin tehnyt postausta "uusista riimuista" traditionaleja koskien. Yksi syy voi tietysti olla riimujen suuri määrä ja se miten vaikeaa niistä on pitää kirjaa. Mutta se kirjanpito on tehty jo aikaa sitten, ja päivitän uudet riimut listaan aina kun saan kuvat niistä koneelle. Ajattelin nyt sitten tehdä lukijoille katsauksen siihen miten riimuni ovat kehittyneet vuosien varrella.

Kuvia tulee sitten paljon, ja koska postaus venyi liiallisuuksiin, tein toisen osan ja sitten vielä kolmannen ja neljännenkin osan. 

Aloitin varusteenteon vuonna 2013, ja ensimmäiset traditional -skaalan riimut tein jo silloin. Näitä ovat Tiimarista ostetusta tekonahkanauhasta (joka ei oikeasti ole yhtään nahkamaista) vuonna 2013 tehdyt riimut, jotka ovat ekat sikäli ettei nauha ollut omatekoista. Näistä "merkittävä" ja parempi on se valkoinen, joka jäi lopulta Salmalle. Tuohon vanhaan aikaan piti uida vastavirtaan joten tein soljet sun muut tahallisesti oikeanpuoleisiksi, jos ne ovat yleensä vasemmalla. Solkina oli ensin kaksi välirengasta per remmi, mutta vaihdoin ne aika äkkiä paperiliittimistä väännettyihin liukusolkiin. Noissa paperiliitinsoljissa sitten pysyin aika pitkään.  

Rengassoljet. Olen ehkä luullut tällaiseksi kasisolkia, joita itse joskus teen ja jotka ilmeisesti ovat neliskanttisia solkia helpompia tehdä, sikäli kun niitä näkee aloittelijoiden töissä ja Breyerin sarjatuotantotackissa.

Riimun remmit ovat ajan mittaan kuluneet ja haurastuneet, joten se ei ole enää käytössä.

Vuonna 2014 tehtyihin lukeutuu mm. "Vanhin showriimu", vaaleanruskeasta nahasta näperretty riimu, joka on melko varmasti ensimmäinen itseleikatusta nahasta tehty riimuke. Myös pehmusteiden asentelun aloitin näköjään hyvissä ajoin.

Mustasta höttönauhasta ja hopeanvärisestä ankkuriketjusta kasattu riimu oli ensimmäinen, jossa osa remmeistä on korvattu ketjulla. Näitä on sittemmin tullut tehtyä harvakseltaan lisää.

Vuonna 2014 taisin tehdä Remulle riimun mustasta (teko)nahasta, ja nauhat olin leikannut itse. En halunnut tätä tähän julkaisuun ollenkaan, mutta katsoin sitten että se saattaa olla ensimmäinen riimu, johon tein nuo monilenkkiset eturenkaat (three-slot ring, olkoonkin nelilenkkiset). Tapa ei jäänyt pitkäikäiseksi, mutta vastaavaa tein ainakin yhteen muuhun riimuun tämän jälkeen. Myös irralliset pehmusteet debytoivat tässä riimussa. Tämä taisi myös olla ensimmäinen jossa oli soljet vasemmalla. Erikoista tässä Remun riimussa on se, että olen sittemmin repinyt sen palasiksi kierrätystä varten. 

Ensimmäinen arabiriimu lienee vuodelta 2015, ainakaan kuvia ei ole otettu sitä aiemmin. Tässä on kaksi solkea ja materiaali on pehmeähköä tummansinistä nahkaa.

Yhtä hyviä tiimarinauhariimujen kanssa eivät olleet jostain paksusta höttönauhasta tehdyt riimut, joita kuitenkin kyhäsin ison kasan joskus. Kamalimmat näistä on tehty vuonna 2015, ja näyttävät enemmän takapakilta kuin miltään kehitykseltä. Nämä ovat postauksessa vain siksi, koska olivat ensimmäiset materiaalissaan. Ja hei, ovatko nämä muka oikeasti ensimmäiset perusriimut joihin tein soljet rautalangasta niittien sijaan? Jos näin on, niin sittenhän tässä on jotain historiallista. Tavallaan. (Vanhimman showriimun solki lienee tehty korupiikistä.)

"Toffee vaahtopvriimu 1." saattaa olla ensimmäinen tästä materiaalista (vaahto, en tiedä mitä se on virallisesti) tekemäni riimu, miksi se myös on historiallinen. Aines oli kyllä jotenkin koppurampaa kuin se mitä myöhemmin ostin uutena. Tehty kai 2015.

Vuonna 2016 tein joitakin naruriimuja villalangasta, enkä siis todellakaan tekniikalla jolla oikeasti tehdään naruriimuja. Näistä ei tullut mitään isoa asiaa, koska ne eivät pysy muodossaan ilman vetoa. (Jos haluatte nähdä kunnollisia naruriimuja traditional -skaalassa ja suomalaisen tekemänä, niin Kave on niitä tehnyt. Omistan niitä pinon ja kuviakin saattaisi olla, tosin uusia pitää ottaa.)

Vuoden 2016 läpimurto oli tummansininen nahkariimu, jossa oli sekä paksuuden että leveyden osalta ohuemmat remmit kuin missään aiemmassa nahka/nauhariimussani. Myös soljet ovat tosi pienet tuon ajan tekeleeksi. Muistaakseni idea tuli päähäni sen jälkeen kun olin tehnyt tästä rimpulanauhasta reikäremmisuitsia Schleicheille. Tänä aikana tein riimuihin edelleen turhaa säätövaraa, ja turpikset olivat aina ihan tolkuttoman väljiä. Ja hei, ensimmäinen rollattu leukaremmi!

Rautariimu ja "suklaamonitoimiriimu" ovat oman aikansa kummajaisuuksia, mutta juuri siksi jätän ne pois listalta. 

Vuonna 2017 tapahtui ensimmäinen satiininauhariimu. Tämähän on historiallinen, koska nykyisin teen melkein pelkkiä satiiniriimuja noin muutenkin. Tässä oli tuhottoman ylipitkät poskiremmit, liikaa säätövaraa ja isona ongelmana myös tuo kun säädettävät osat ovat sitä satiinia eivätkä nahkaa.

Jahas, ensimmäinen roskariimu (riimu joka on koottu jämäpaloista) on vuodelta 2017 ja on aika kauan ollut Sympyn oma.  

Jotenkin tuntuu että punainen puoliverikoon nahkariimu nro 4. kuuluu tähän listaan? Voi hyvinkin olla että se oli omana aikanaan (tehty 2017) kehittynein riimuni, sikäli kun ei ole liian pitkä, remmit on leikattu siististi ja... no, se vain sopii puokkareilleni. Ainakin muistan miten lystiä oli pukea tätä kaikelle silloin kun sain sen valmiiksi. Tämän riimun prosessi on dokumentoitu blogiin. 

Sitten tuli 2018. Tässä kohtaa tein aika paljon "vaahtonauhaisia" riimuja. Sitä tosiaan pystyy rei'ittämään, mikä on aina iso plussa. Ihan ensimmäisiähän nämä eivät materiaalissaan ole. Osa näistä tämän ajan riimuista tuli tehtyä testikappaleiksi, eli etsin sopivia mittoja riimu kerrallaan, sovitin jollekin ja muunsin seuraavaan riimuun. 

Vaahtonauhariimu.

Vuoden 2018 aikana taisin myös ostaa nahkaista punontanauhaa ja satulanahkajämiä, joiden myötä oli pakko opetella ohentamaan nahkaa kunnolla - samaan tilaukseen kun oltiin poimittu myös ohennusveitsi. Jälkimmäinen helpotti hommaa huomattavasti verrattuna pelkällä skalpellilla raapimiseen (johon monet kuitenkin erikoistuvat).

Tässä välissä tuli tehtyä varsariimu mustan punontanauhan (nahkaa) pintapuolesta, ja se oli täysi fail. Kuitenkin tässä kohtaa taisin kyllästyä noihin kasirenkaisiin, joiden kanssa sai aina tapella. Vaihdoin ne simppelimpään ratkaisuun eli yksinkertaisiin välirenkaisiin. Samalla poskiremmit saattoivat vähän lyhentyä? Hevoskoon roskariimut olivat ensimmäisiä tällaisia. 

Roskariimu.

Taisin näitä aikoja ruveta tosissaan kirjaamaan riimujen mittoja ylös, kerta mm. yksi musta riimu omasi selvästi liian väljän turparemmin, mutta jatkossa ne lyhenivät. 

Tämä on tehty punontanauhasta.

Tuon jälkeen tehty muuten samanlainen riimu sai lyhyemmän turpiksen, ja sen mitoista taisi tulla senhetkinen standardini näille. Silti, kun nyt katson kuvaa, niin näen että turpiksen leukapalassa voi silti olla turhaa pituutta. 

Marraskuussa 2018 kirjoitin ensimmäisen (puoliveri)riimureseptini, eli kirjasin ylös osien nimet sekä niiden leikkuumitat ja valmismitat. Sarjatuotanto saattoi alkaa.

Se lyhennetty osa oli näköjään turpiksen yläosa.

Vielä vuonna 2018 ehdin keksiä päivitystä riimuihini, nimittäin taisin lukea että turvallisuussyistä niskaremmit voisivat olla nahkaa nylonin sijaan, että se antaisi periksi jos heppa jää riimustaan kiinni jonnekin. Nahka on noin muutenkin minulle tutumpi materiaali kuin nuo vaahtonauhat sun muut, ja sitä voi ohentaa ja rei'ittää melko vaivattomasti, joten rupesin tekemään muunmateriaalisiin päitsiin paljonkin niskaremmejä ja solkipaloja siitä. Ensimmäinen(?) breakaway -riimuni menikin Kaven kokoelmaan, kuten monet muutkin ekat jostain syystä. 

Ai niin, hörhösin tuon kanssa myös sitä kun siinä on nahkainen remminpidike! Niiden teko on tunnetusti vaikeaa eikä mitenkään hauskaa, mutta hyvä lopputulos voi olla oikeaa silmänruokaa ja kiva käyttää, joten siinä kai on syy siihen kun ihmiset niitä tehtailevat. Ja koska oikeaheppakamoissakaan ei yleensä näy metallisia pidikkeitä...

Seuraava isohko askel tuli elokuussa 2019, kun kokeilin liimata solkipalan kaksinkertaisen sijaan kolminkertaiseksi, jolloin se lyhenisi tuntuvasti. Sain tämän älynväläyksen vasta nähtyäni Kaven tekemiä riimuja livenä, eli se on tradettelun ansiota. Jostain syystä olin karsastanut osien liimaamista kolmin kerroin tosi pitkään, samoin kuin joitain muita asioita, ja osasyynä voi olla pelkkä asennevamma ("jos sen liimaa noin niin siitähän tulee liian paksu tähän skaalaan!"). Näin niistä näköjään pääsee yli... Ei se ollutkaan niin kamalaa, ja lisäksi näistä punontanauhan lihapuolesta tehdyistä riimuista tuli todella mukavan löysiä. 

Tulivatkohan ensimmäiset heijastinriimut tässä kohtaa? Voi olla. Ne on tehty sinisestä nahasta, joka ei ole ideaalia mutta toimii ihan ookoosti silloin tällöin käytettynä. Nämä tultiin päivittäneeksi nykytasolle joskus vuonna 2022. 

Jatkan riimuhistoriikkia seuraavaan postaukseen, nimittäin siinä nähdään satiininauhariimujen nousu ja... no, jääminen. Tämä julkaisu on jo kilsan pituinen, joten siksi.