Kustomointia 2016...

Pienoismallailuni ei ole yhtään kuolleempaa kuin ennen. Yritän vain elvyttää kustomointia, joka on asia josta olen ehkä eniten kiinnostunut mitä pienoishevosiin tulee. Pelkkä maalaaminen ei ole kustomointia, eikä pelkkä uusi väri minua kiehdo kovin paljon. Hevosessa pitää olla jotain fyysistäkin, mikä muuttuu.

Ja itse pidän myös siitä, että jokin malli pistetään niin uusiksi, ettei sitä tunnista ilman pientä arvailua. Tähän pyrin nykyään myös itse. Muutan asentoa, rakenteita, poistan ja lisään osia, muutan hevosen ilmettä. Vakioasioita joita teen ovat korvien, turvan ja usein jouhien uusiminen. Nykyisin yritän myös muuttaa jalkojen asentoa, eikä se vaadi mitään muuta kuin käsivoimia, kiitos ihanien sivuleikkureiden jotka omistan.

Haluan myös mieluiten muokata hevosen pään asentoa. Se ratkaisee monesti paljon, kun realismista puhuu, ja realistisuus lisää kuvattavuutta. Kun pienoismalli on kuvauksellinen, se lienee aika onnistunut; hyvän näköistä haluaa tallentaa.

Ja juuri nyt ärsyttää, kun haluan laittaa tähän kuvia uhreistani. Ne ovat saattanet jo vähän edetä noista kuvista, mitkä koneella odottavat - odottavat käsittelyä! Signeerasin yhden nyt tähän maistiaiseksi, että saan myöhemmin postattua jonkun kuvatulvan siitä satsista josta se on. Minulla on jonossa niin monta muuta satsia, ja vältän kuvien "arvottamista", joten en viitsi muokata mitään sieltä täältä vaan kansio kerrallaan (kuvaan vissiin paljon?).

Tuosta saa pientä vihiä siitä, mitä laatua yritän nykyisin saada aikaiseksi. Ne vanhat kustomini ovat aina ihan hirveää roskaa. Ehkä Le ja Töpö ovat OK, mutta ne eivät riitä. Eikä Le ole edes kovin kummoinen; Töpö on vasta ensimmäinen järkevästi maalaamani heppa. Mutta mustavalkoisena se ei sovi hyväksi esimerkiksi esim. pienoismallien kuvaamista käsitteleviin teksteihin, joten on ihan hyvä että minulla on nyt työn alla pari paikallaan seisoksivaa konia.

Vähän kaikissa tämänhetkisissä uhreissa on joitakin vikoja, joiden korjailu olisi hyväksi mutta jonka koen vain mahdottomaksi. En vaan osaa. Vaikkapa tuo tuoreesta pinto-oriista kustomoimani kavahtaja, sillä on varmaan jokainen jalka vähän vinkuralla niin, että kaviot ovat miten päin sattuu. Kaula on liian pitkä. Lisäksi jokaisen kohdalla olen huomannut, miten en tajua pätkääkään turpien tekoa. Niiden piirtäminen on simppeliä, mutta en tajua miten huulet ja sieraimet muovataan. Schleichien tehdasturvat ovat liian lelumaisia jottako jättäisin ne olemaan. Yksi uhri, josta pitäisi tulla seisova lämppäritamma, omaa nyt niin ruman naaman että se entinenkin oli nätti verrattuna siihen. Päätin sitten että saakel, revin ne massat sen päästä kokonaan irti, leikkaan suun auki veitsellä ja yritän sitten tehdä joillain simppeleillä perusmuodoilla pohjustaen sille loogisen turvan. Edes sen turvan siis, koska ylipäänsä hevonpään muotoilu on aika tuskaa.

Kavahtajalle kerkesin jo suunnitella uusia juttuja sen pään menoksi. Tuhersin paperille luonnosta siitä, miten vuolisin sen nykyisen turvan sellaiseksi, että päälle vetäisisi massasta huulet ja muut päällisrakenteet. Eli nuo saisivat olla etuhampaat mitkä nyt näkyvät huulina. Varmaan kyllä tyrin koko jutun heti sen aloitettuani, ja jatkan liian pitkän ajan päästä pohdittuani jatkotoimia noin muutaman kuukauden?

(Päiv. julkaisun jälkeen. Korjasin kirjoitusvirheet. Eli ihmiset, oikolukekaa jokainen tekstinne ennen julkaisua. Itse luen näitä jostain syystä heti julkaistuani, ja nyt löysin liikaa kämmejä. Näin on käynyt ennenkin, enkä halua, että käy enää myöhemmin.)

Mutta on pakko kustomoida, koska se on intohimo. Ajattelu ja piirtäminen ei riitä, täytyy tehdä jotain oikeaakin.