Sormenpäähiiret

Sormenpäähiiret - fingertip mice. Se on sellainen pieni sivusarja, jota askartelen noiden rottien (peukkureiden) ohella ja hyvin pienimuotoisesti. Miula ei ole mitään kiirettä saada kokoon järkyttävää laumaa hiiriä, koska en keksi minne ne sijoittaisin ja koska ne ovat aika haastavia tehdä.

Mutta kun nyt olen laiminlyönyt blogin päivityksiä ja julkaissut uusia juttuja pelkästään Devariin, postaan ihan kunnon tekstin noista alle sentin mittaisista palluroista, joita pitäisi liikutella pinseteillä...

Hiiretkin olen siis tehnyt silkkimassasta, kuten peukkuritkin. Koko vaan on ihan järkyttävän pieni - sormenpää on juuri oikea kuvausalusta noille, jos vaan kykenee kuvaamaan yhdellä kädellä ja sormi pysyy vakaana. Tuo saattaa olla myös syy hiirten nimelle. Sormenpäähiiret. Ihan OK keksintö ja nimitys, sopii yksiin noiden peukalorottieni kanssa.

Sormenpäähiirten historia
Halusin tehdä minikokoisia hiiriä massasta, mutta en tahtonut niistä liian isoja. Ihan testimielellä sitten askartelin harmaasta silkkimassasta kolme pikkujyrsijää, jotka olivat jo ehkä turhan pieniä rottiini verrattuna - mutta huomattavasti realistisemman kokoisia nukeilleni. Hiirten teko oli sen verran tuskaisaa, etten uskonut tekeväni niitä tuon enempää. Just joo. Kyllähän niitä sitten tupsahti muutama, ja nyt hiiriä on 11. Ja lisää varmaan tulee kun kehtaan askarrella.

Alunperin yritin tehdä sormenpäähiirten kanssa samaa kuin noiden rottienkin, eli tehdä niistä anatomisesti mahdollisimman realistisia. Homma ei kummiskaan ihan sujunut, ja omistankin siksi vain yhden hiiren jolla on takajalat... Mutta hällä väliä. Pysyy nuo asennossa ilmankin.

Kuitenkin, jos katsoo huolella (tai ei niin huolella) näitä hiiriä, niissä näkee paljon teknisiä eroja. Monella saattaa olla korvat suunnilleen selässä asti, eri pituisia naamoja ja ties mitä. Kaikki se vain siksi että löydän itselleni hyvän tavan väkertää näitä. Hiiri voi kummiskin mennä lyttyyn vain siitä kun joudun pitelemään sitä laittaessani sille ruumiinosia. Testailen jatkuvasti, minkä näköinen hiiri saa olla, että pidän siitä tarpeeksi, ja miten helppo sellainen hyvän näköinen hiiri on sitten tehdäkin.

Jos teen näille joskus poikasia, ne ovat sitten ihan... todella simppeleitä ja naamattomia. Pelkkiä palluroita hännillä varmaan. Tiedä sitten pitäisikö moisia enää hiiriksi kutsuakaan. Mutta katsoo nyt, kun en ole vielä yhtään hiirenpinkkiä muovannut.

-

Hiirten asumuksina toimivat pienet korulaatikot, eli niitä saa vaikka korviksia ja riipuksia ostellessa siinä sivussa. Kannattaa pistää talteen, ei sitä koskaan tiedä mihin noitakin vielä käyttää, siis! Oma varastoni on aika laaja jo, tosin lisää bokseja kaivataan. Kahtoo jos saan niitä tässä joskus jostain (toistaiseksi olen saanut kaikki boksit äidiltäni). Myös kaikki yhtään terraariomaiset muut boksit kannattaa katsoa, ja tarvittaessa niitä voi myös vähän jatkotyöstää. Peukkureillehan sopii erinomaisesti terraksi tarpeeksi korkea pumpulipuikkopakkaus (tiedättehän, rottien häkit ja terraosat eivät saa olla liian matalia?). Hiiriterrojen sisustus on toki vielä hyvin orpoa, mutta toki niihin tulee vielä tavaraa kun keksin miten tehdä sitä.

Mutta nyt sitten niitä kuvia... Ja mittakaavaa.

- Kolme ensimmäistä sormenpäähiirtä: Pörö, Kirmo ja Muru. Pörö ja Muru ovat naaraita, Kirmo sitten tietysti uros.

- Kaikki kahdeksan naarasta samassa terrassa. Ruoka on tehty silkkimassasta. Pesä on puuvillahanskan sormen kärki (vähän purkautuneena), hanskan koko oli vissiin S. 

- Naaraat vasemmalla ja urokset oikealla.

- Uusi jako meni niin, että naaraat jaettiin epätasaisesti kahdeksi laumaksi. Enemmän tilaa. Urokset tarvitsisivat kaikki omat terraarionsa, tai vähintäänkin tuo albiino (luonnesyistä). Hehe.

- Kaikki 11 hiirtä. Lisää saattaa tulla myöhemmin!

- Kaikki bewit, joista keskimmäinen on uros.

- Pienin ja suurin hiiri, molemmat naaraita. Pienin eli Lumipallo on mielestäni myös koko lauman nätein. Liekin iso koko tuo realismia; uros ei ole aina se suurin ja vahvin ja sattumalla on osuutensa.

Eipä näistä oikein paljoa ole sanottavaksi. Ovat vaan tuommoisia minikokoisia jyrsijöitä, joita ei varmaan kukaan muu Suomessa tee kuin minä. Maailmastahan en voi sanoa mitään, kun olen löytänyt netistä muutamatkin tyypit jotka askartelevat pikkuruisia hiirulaisia; anatomisesti toki erilaisia näihin verrattuna, mutta pienoishiiriä ne silti kaikki on. Plus että niillä muilla on ollut ehkä enempi motivaatiota ja tuokset parempia.

Ja sitten lisää realismia, jos sitä sellaiseksi saa kutsua... Nämä hiirethän ovat Rottahuoneen oheisasukkeja, ja kyseisen huoneen rotilla on omistajat. Tai vastuuhenkilöt. Isännät. Jotka on niitä hevosmiehiä rotannaamalla. Mittakaava tietysti se 1:9.

- Länkkäridumbo, Asko, omistaa tietysti nuo mustat hiiret. Valkonaamainen on Kallo.

- Asko ja Kallo... Ihme nimiä.

- Kallo ja Musta olalla.

- Hups. Eihän Wiry ole hiiri, vaan corpsepaint -rotta! Ja rotaksi olisi oikeasti ihan liian iso, tosin itseänihän ajatus ainoastaan kiehtoo.

- Omar taitaa omia kaikki muut hiiret... Nyt sen olalla on Lumipallo.

- Ja otsalla Liekki.

- Kuten edelleen...

- Otsalle pääsi myös Askon Kallo.

- Ja Lumipallo jälleen. Hitto tuon miehen silmät osaa olla edelleen niin rumat...

- Njuu, ei tämäkään ole enää hiiri. Se on mammarotta Cahrnet.

- Ja tässä on herra Jämä ruvennut itsekkääksi. Omarilla on hyvä ilme.

-

Nyt sitten yksittäiskuvia jokaisesta hiirestä.

- Vanhin tekemäni hiiri, Kirmo. Se takajalallinen uros.

- Kirmon bew -poika Kaiho.

- Labrahiiriuros, Konsti. Uroshiiristä antisosiaalisin ja aggressiivisin. (En tiedä mistä keksin nämä jutut, mutta se on ihan älyttömän hauskaa.)

- Valkonaamainen naaras, Kallo. Se häntä pystyssä viipottaja.

- Musta naaras, Musta. Tällä on niin ohut häntä (työstövahinko), ettei siihen uskalla juuri koskea. Kuvittelen myös aina että kroppaa vasten taittunut häntä kestää paremmin ehjänä.

- Toinen vanhimmista naaraista, Muru. Oli aiemmin pienin, nyt ei ole pienin eikä suurin. Mutta on ihan hiiren näköinen kyllä.

- Ja se toinen vanhimmista naaraista eli Pörö. Häntä on kyllä huomattavin kaikista.

- Leimu, pienempi cinnamon -naaras. Paras tunniste on taipunut häntä.

- Hiiristä isoin, naaras Liekki. Myös silmät ovat järkyttävät mollukat...

- Pienin ja kaunein naaras, Lumipallo. Vähän harmitti kun väänsin hännän kroppaa vasten, mutta en sit tiä... Hännät kuitenkin saattavat viedä aika paljon tilaa ja täten hankaloittaa sijoittelua esim. terrassa.

- Uroksen näköinen bew -naaras, Nenukki. Nimi johtuu typerän näköisestä naamasta, koska kuono on ihan liian pitkä (silmät liian ylhäällä). Kaiken kukkuraksi sen simmut ovat eri kokoiset. Ja ihankuin joku olisi purrut sitä vasempaan kylkeen?

-

Ajattelin laittaa tähän kuvia hiiristä rottien kanssa, mutta en sitten kehdannutkaan, ettei tule liian pitkä teksti. Voisi kyhätä ihan erillisen sitten niistä yhteiskuvista, kun niitä on niin paljon. Nytkin yritin säätää rajaksi sen, että laitan joka hiirestä tuohon "esittelyyn" maksimissaan kolme kuvaa, osittain siksi ettei tule liikaa ja osittain taas siksi koska hiiret ovat aika simppeleitä eikä niissä ole juuri monipuolista katseltavaa. Toisaalta... Miun blogihan tämä on. Ja pidän blogia jossain määrin jonkunlaisena kuvapankkina netissä, koska en omista mitään Photobucketeja tai sen sukuisia, minne tunkisin kuvia läjäkaupalla. Täältä on vaan niin helppo linkata yksittäisiä kuvia, joita ei jaksa ladata erillisinä Devariin. Joskus taas on parasta linkata kokonainen kasa kuvia, eli heitän vaan linkin postaukseen, jolloin katsoja saa nähdä juuri ne kuvat mitkä itse haluaapi.

Kokeilen nyt myös sitä, mitä seuraa kun suurennan kuvia. Eli ne eivät ole enää keskikokoisia vaan suuria. Täten tuo alakuvakin suurenee erittäin suureksi. Ei haittaa yhtään... 
EDIT. Ei. Kyllä se haittaa, kun kuva tursuaa ulos sivusta. Ja se on asia joka on ihan ehdottomasti karsean näköistä miule. Kaikki kuvat olkoon suuria vaan.

Ja oli taas kerran maailman vaikeinta noiden tunnisteiden kanssa. Ei kehtaisi laittaa liikaa moisia, muttakun pitää...

- Kaksi kaneliaivoa eli Leimu ja Jämä.