Charnetin perhe

Minulle tulee aina jotenkin tyhmä olo, kun lisään sanan "perhe" mihinkään yhteyteen jossa ei puhuta mistään todellisesta. En tiedä miksi. Ärsyttävintä se on figuuri/massaeläinten kanssa, koska eihän niillä samalla tavalla ole sitä perhe-elämää kuin ihmisillä (I mean, se ei puutu vaan se on vain erilaista).

_____________________________________________________

Mutta mutta. Tässä ON yksi perhe. Tai ainakin rottaemo ja pari kakaraa, jotka muovasin kerran.

Olen aina vähän väliä yrittänyt laittaa itseäni muovailemaan peukkureille myös poikasia, ja siinä sivussa eri ikäisiä rottia ihan yleensäkin. Mitään helppoa se nyt ei tietenkään ole, koska mitä pienempi rotta, sen vaikeampi on pitää se oikean kokoisena. Ja on oltava nopea ja täsmällinen - silkkimassa kuivuu parissakin tunnissa jos työ on tarpeeksi pieni ja osat ohuita, ja yhtään jämähtäneempi silkkimassa ottaa huonosti vastaan uutta massaa. Lisäksi pienessä työssä kaikki virheet korostuvat, ja osien koon kanssa on oltava täsmällinen ennen kiinnittämistä, koska niitä tuskin saa enää irti ilman näkyviä jälkiä.

Tämän poikueen emo on siis Stainygate's Choco Charnet -niminen chocolate standard -naaras, melko pienikokoinen mutta ihan söpö otus silti. Tein sen pitkälti sen takia, koska tykkään suklaasta värinä ja tuon väristä massaa on tallessa sen verran paljon että ei haittaa yhtään käyttää sitä runsaamminkin.

Ipanoiden nimet ovat Stainygate's Choco Cena "Suklaapentu", Stainygate's Choco Chip "Sipsi" ja Stainygate's Choco Cardo "Cardo". Suklaapentu on itseasiassa ensimmäinen Choco jonka olen tehnyt, se oli kauan emoton randomipoikanen, ja siksi sen iho on selvästi vaaleanpunainen muiden omatessa oranssimman ihon. Cardo taas on toistaiseksi ainoa poika. 

Charnetin poikue on toistaiseksi kolmihenkinen, mutta haluaisin sille ainakin kuusi... Mutta se on. Niin. Vaikeaa muovata noita naskaleita tarpeeksi monta kerralla. Liian hermojaraastavaa. Toisaalta sittenhän säästyy siltä nimeämisongelmaltakin, eli kun nappuloita alkaa olla paljon niin nimet loppuvat kesken, haha. (Ei. Tykkään keksiä ja etsiskellä nimiä näille.)

Etuliite "Choco" ei ole järin mielikuvituksellinen, mutta pistin sen nyt kuitenkin näille, koska haluan, että poikasten kuvakansiot löytyvät tarpeeksi likeltä emon vastaavaa. Lisäksi se natsaa tietty tuohon väriin, kun kaikki ovat suklaita, mutta joo. Vaikka kaikki ovatkin muuten Stainygate's -rottia.

Poikueen isäksi määrittelin Stainygate's Powerbubblen eli Pörrön. Se hervottoman kokoinen cinnamon/badger -korsto, jolla on täydellinen laukki ja liioitellun miehinen luonne.
Tuon uroksen nimi (varsinkin lempinimi) tulee muuten siitä, että yritin alunperin tehdä siitä ns. machomiehen, eli turhan ärhäkkäästi toisille pörröilevän ja aggressiivisen uroksen. Silkkimassa ei kuitenkaan sallinut mitään karvatekstuureja, joten rotta vain vähän laajeni.

Pörrö on uros, jonka penskoja löytyy useammalta naaraalta Rottahuoneessa. Että se siitä satukirjamaisuudesta.

_________________________________________________________

Ensin vähän yleiskuvaa perheestä, ilman urosta. Ja kuten joku saattaa huomata, nämä ovat omasta mielestäni hyvin kuvauksellinen perhe... Mutta nuo naperot ovat niin pikkuruisia ja keppoisia, että jo huovan rakenteet (rehottavat kuidut) vaikuttavat niiden asettumiseen. Emon häntääkin saa varoa, ettei jää kiinni koska on niin teräväkärkinen.

- Nämäpä on otettu salamalla, jota pehmentelin paperilla. Toimii ihan pirun hyvin, kun laittaa valotusta himpun verran (liian) alas ja salama itsessään on ihan liian voimakas sellaisenaan. 

- Kissa on Schleich. Ja kyllä, kokoero ei ole realistinen...

Sittenpä uroksen kanssa. Näitä kuvia oli ihan hauska ottaa myös, vaikka tarkennuksen kanssa meni hankalaksi. Ryhmäkuvien huono puoli se. Mutta tuo kokoero Pörrön ja Charnetin välillä on aika... mielenkiintoinen, puhumattakaan siitä miten minimaalisia penskat ovat laukkimiehen seurassa.(Pörrön naama on Charnetin yläkropan paksuinen!)

______________________________________________________________

Sitten vielä sekalainen satsi kuvia poikasista keskenään ja myös vanhemmista ilman riiviölaumaansa.

- Poikasia ensin. Sinitaustaisissa vasemmalta: Chip, Cena ja Cardo. Chip nyt varsinkin näyttää siltä että olisi ollut jokin kriisipoikanen, sen verran pieni se on. Ja isokorvainen; näyttää erehdyttävän paljon hiireltä.

- Vanhempia, eli Charnetia ja herra Pörröä kaksin. Minun on pakko kuvitella että niillä on joku oma ilta kaupungilla, vaikkei taustana ole muuta kuin random huopaa.

- Isä ja poika viettävät aikaa yhdessä ilman että on pakko kestää tyttöjen tylsiä juttuja.

- Cardo Pörrön mukana moikkaamassa sen kavereita. Kai. Mutta Quadrophenia ja Appelsiinikarkkihan ovat ihan lapsiystävällinen pari, että ei siinä mitään. Ilosia jätkiä vaan.

_________________________________________________________

Siinä on suklaaperhe. Perheitä on toki muitakin, ja teen varmaan jatkossa niillekin omia postauksia, kun on tuota kuvamateriaalia tapana kertyä yhdestä asiasta paljon. Miun pitäisi ylipäänsä opetella vähän enemmän jakamaan osiin aiheita ja sisältöjä, koska postauksista tulee helposti niin pirun pitkiä.

Tekstintuottofiilikseni ovat nollassa tällä hetkellä, kylläkin. Mutta tahdon nämä kuvat joskus näkyville koneeltani, ei kaikkea voi tunkea Devariin.

Toisaalta... Kuvattavaakin on nyt. Mutta en kuvaa vielä.

Hyllyjä rottahuoneeseen - kuvia

Taisin jo aiemmin näistä mainita. Tein siis simppeleitä hyllyjä Rottahuoneeseen, että sinne saisi enemmän tilaa.

Hyllyt eivät ole vieläkään kiinni, koska en vaan keksi mitään systeemiä millä ne saisi kestämään mutta olemaan myös tarvittaessa irrotettavissa. Tämän takia hylkään koko hyllyjutun kai kokonaan ja joudun tunkemaan rotat jonnekin talteen, koska kaikkia niitä ei todellakaan voi "asetella" tuonne. Ei yksinkertaisesti mahdu!
Mutta eihän miula ole mitään, minne säilöisin kaikki rotat järkevästi...

Mutta pari kuvaa hyllyistä, ei niitä paljon ole. Ja kuvat ovat todella huonoja, anteeks vaan.

- Varsinaisissa hyllyissä ei ole mitään kuvattavaa, ovat kahdesta palasta liimattuja ja maalattuja, pitkiä lankkusia.

- Irtohylly, josta pitää olla hyötyä ilman että sitä tarvitsee kiinnitellä pystysuorille pinnoille. Ja tietysti maalasin sen mustaksi, mikä takaa ehdottomasti helpoimman kuvattavuuden eli ei.

- Kapeampi hyllykkö, johon mahtuu yksi rotta istumaan tai tuo Goa tuolleen nuuskimaan (se on siis nuori naaras). Tästäkin piti tehdä musta, kun ei ole mitään dominoivaa väriä Rottahuoneessa enkä halua kaiken näyttävän aina samalta muutenkaan.

Samaan syssyyn muistan miettineeni kysymystä, kun noita maalasin - miksi varsinaiset pienoismallimaalit ovat niin surkeita? Eivät peitä mitään, toisin kuin huonekalumaalit, joihin suunnilleen ihastuin kun maalailin tavaroita (ja minihyllyjäni) työharjoittelussa keväämmällä.

Kuvia kissanpennun ensimmäiseltä illalta

Kissanpentu on ollut kotona jo ainakin pari kolme viikkoa nyt (vasta?), mutta olen alkanut jo tottua siihen. Tänäänkin heräsin siihen kun sellainen kevyt karvapuikula tulee nuuskimaan pärstääni ja nukkuu sen jälkeen kerällä kainalossa.

Olen vain kuvannut, kuvannut, ja nyt myös videoinut paljon tuota täystuhoa. Videoita en vaan voi julkaista koska en osaa muokata enkä ladata niitä mihinkään (pitäisi tehdä uusi YouTube -tili?). Mutta se siitä... Asiaan.

Se on ihan tavallinen maatiaiskissa. Se paras kissa siis. Ruskeatabbynäkin vielä, että on ihan villin näköinen otus. (Ennen tätä meillä on ollut tasan yksi naaraskissa ja tasan yksi ruskeatabby - kummatkin samassa kissassa. Jännä sattuma taas kerran.)
 Neiti on myös hyvin, hyvin sosiaalinen ja tykkää olla sylissä, tulee usein itsekin sylkkyyn. Erikoista sinänsä, en ole tottunut näin sosiaalisiin ja sylissäolosta tykkääviin kissoihin kotona, mutta ei se mikään paha homma ole! Päin vastoin. 

________________________________________________________________________________

Eli siis kuvia ensimmäiseltä illalta ja yöltä, mistä neiti Lauha on toki jo melkoisesti kasvanutkin. Valitan myös heti ensiksi, etteivät kuvat ole teknisesti lähelläkään huippua. Kissanpentu liikkuu jatkuvasti eikä sen juttuja voi ennakoida hirveän hyvin, eikä ainakaan huoneessani ole niin hyvä valaistus (koskaan) että saisin mitään laatua kortille ilman salamaa. Tai silläkään - automaattiasetuksiin oli tyytyminen näiden kuvien kanssa, kun pentu ei suostunut nukkumaan vaan seikkaili pitkin huonetta, könysi syliini, leikki ihan kaikella ja suurin osa ajastani menikin sen vahtimiseen. "Kunnon" asetusten salamat eivät toimi ilman himmentimiä (ts. ne ovat liian voimakkaita, kuvat palaa puhki), eikä minulla ole mitään kunnollisia himmentimiä vaan noita tylsiä paperiaskarteluja siihen tarkoitukseen. En viitsinyt edes kokeilla siis. Kirkastin kuvia jälkikäteen koneella.

- Ihan ensimmäinen kuva "Lauhasta". (Kissan nimi on kasvattajan antama, ei kehdattu vaihtaa.) Sohvan alla se siis oli, murisi ja sähisi sieltä. Eli ei näy tässä.

- Ensimmäinen ruokailu jossain muualla kuin sohvan alla - minun huoneessani. Ihan vaan siksi koska Amppu ja hänen ruokahalunsa ja kissanpennun jännitys uudessa paikassa. Rottapehmo on kokoa 1:1 ja tämä kuva tulee varmaan toistumaan myöhemmin, kun kissa kasvaa. (Kuvan oik. yläreunassa on tuolinjalka - tuolin alla oli sanomalehtien päällä pieni hiekkaloota, tietysti.)

- Kyllähän kymmenviikkoinen on vähän liian nuori muuttamaan, mutta ehdottomasti parempi näin kuin kuusiviikkoisena... Ei ollut oma päätös. Kissa on ollut tosi rohkea ja luottavainen jo parin illan jälkeen.

- Pitäisi ehkä opettaa se pois pehmorotan tappamisesta, koska haluan itse hankkia rottia joskus aikanaan. Nythän olisi vielä mahkuja ehdollistaa pois jyrsijänmetsästyksestä.

- Ja sorry noista pinkeistä sukista tuolla patterilla, en edes tiedä minkä ikäinen olin kun ripustin ne sinne kuivumaan (kyllä, on asioita jotka eivät vaan koskaan muutu!). Pitäisi uhrata ne lemmikeille nyt kun tämä riiviö vielä mielellään sukkia tappaa.

- Tämä kuva naurattaa. Lauhan asento ja ilme. Ha.

___________________________________________________________________________

Joo tommosta se oli. Kansiossa on vielä lisää kuvia, mutta ne eivät enää mukailisi otsikkoa vaan olisivat jo niitä seuraavien iltojen kuvia. Kissanpentuhuumassa kun olen, niin tulen ehkä lähiaikoina julkaisemaan nimenomaan Lauhasta ja muista lemmikeistä kertovia tekstejä. Peukkureistakaan kun ei kuvia silleen ole, kun ei tarvitse kiirehtiä niiden osalta missään (ja yritän pitää kuvauspaussia) - mutta kissanpentu kun kasvaa aikuiseksi vain kerran, niin toki otan edun irti kameran omistamisesta ja tallennan sen sekoiluja visuaalisesti mahdollisimman tehokkaasti.

Näitä on kiva sitten muutaman vuoden päästä lueskella, että ai niin, tommonen pikkurutale sekin kissa silloin oli.

- No, vähän myöhempi kuva. Vain yksi kuva...